/

 

Perjantai on täällä taas, voiko olla tottakaan! Huomaako kukaan muu, miten nämä viikot vain kiitävät ohi? Juuri nämä vuoden ihanimmat viikot, jotka ovat niin tunnelmallisia, että pitäisi ehtiä nauttimaankin… Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt asennoitua siihen, että tämä joulunodotus tulee olemaan kohdallani erilainen aiempiin vuosiin verrattuna ja tämä lähinnä näistä yrittäjän kiireistä johtuen. Enää ei ehdi samalla tavalla fiilistelemään, mutta pakkohan niillekin hetkille on aina välillä aikaa järjestää! Ja toki olen kiireistäni myös onnellinen, ilman muuta. Kiire on yrittäjälle aina positiivinen juttu!

033

Olen tuumaillut, että starttaan MioSa. designin joululoman hyvissä ajoin, jotta ehdin kunnolla rauhoittumaan joulun viettoon. Ystäväni eivät tähän usko :D, mutta yritys on kova. Näin ollen, kannattaa olla joululahjahankinnoissa ajoissa liikkeellä, sillä minä olen vain yksi kaksikätinen kotiäiti muiden joukossa ja ehdin parin viikon aikana valmistaa vain rajallisen määrän tuotteita. Näin helpottaisi suunnattomasti, jos tilaukset jakaantuisivat useammalle viikolle. Myöskään kovin lähellä joulua en ala enää varastoja täydentämään eli jos jotain loppuu, niin uutta on luvassa vasta ensi vuoden puolella. Kivasti joululahjatilauksia on jo tullutkin, kiitokset niistä! ♥

miosa

Toiset nauttivat jo ensilumesta, toiset sitä vielä odottavat. Kyllä näyttäisi tämä tämänkin päivän maisema upealta, jos ulkona olisi valkoinen lumipeite:

014

Mutta onhan se kiva, kun on jotain mitä odottaa!

Täällä on viikkosiivoukset kutakuinkin tehty ja nyt päiväunet skipannut poika katselee Ryhmä Hauta hedelmävälipalaa mussuttaen. Otin cappuccinon ja istahdin hetkeksi koneelle blogin pariin. Seuraavaksi meillä on ohjelmassamme suklaamuffinssien tekoa! Ajattelin yllättää töistä palaavan miehen viikonlopun alkamisen kunniaksi. Kynttilätkin ajattelin sytytellä jo nyt iltapäivästä, sillä tässä vartin aikana on alkanut hämärtää ihan toden teolla! Niin ihanaa tämä kotiin omien rakkaiden kera käpertyminen ♥.

Poika tulikin juuri tähän viereen ja tokaisi ruudun nähdessään Katsoppas! Siinä on meiän koti! Piti vielä sanoa, että kuinka ihanaa nykyään on, kun lapsen kanssa voi yhdessä puuhastella monenlaista. Hänen kanssaan olemme jo leiponeet joulutorttujakin tälle vuodelle, vaikka hänen mielestään hän leipoi ne yksin eikä äiti edes auttanut :D. Pipareitakin on tarkoitus leipoa joku ilta. Joskus aiemmin kun nämä hommat olivat sitä, että lapselle yritti keksiä jotain muuta puuhasteltavaa, jotta sai itse leivottua… Nyt on niin parasta ♥. Ja hei, pojastamme on kuin itsestään kasvanut jouluihminen! Puhuu joulupukista tämän tästä ja siitä, miten pukki tuo jouluna lahjoja! Eilen hän etsi pitkään erästä rakennuspalikkaa eikä löytänyt. Tuumasi sitten, että joulupukki varmasti tuo minulle uuden :D.

koti

Nyt näistä sekalaisista perjantaimietteistä viikonlopun viettoon! 

P.S. Arvontaan ehtii osallistua vielä huomisiltaan saakka täällä.

/

Huomenta blogimaailma & talviaika! Sunnuntaiaamuun vaikka aamukahvin seuraksi ihania sisustuskuvia:

Sain näistä kuvista sellaisen kipinän, että pitäisikös pyytää mieheltä takkatulta heti tähän aamutuimaan ♥. Eikös sellaisista hetkistä ole tällaiset syksyiset (kohta talviset) sunnuntaiaamut tehty! Kahvikupposenkin voisin nauttia siinä samalla, kun yleensä hörpin sen vasta pojan päiväuniaikaan.

Huomaan näinä päivinä törmääväni tuollaisiin isoihin kaktuksiin tämän tästä:

Näyttäähän se kieltämättä kivalta! Minulla on nyt vain joku viherkasvimasennus päällä, sillä ruokailutilan fiikus näyttää aikamoisen karulta ja on kohta lehdetön (vaikka kuuluu asiaan, harmittaa silti); Ruokailutilan vihreä nurkkaus -postauksessani nähty look on pian mennyttä. Peikonlehtikin näyttää tykänneen aika huonoa, kun siirsin sen kesällä uuteen ruukkuun. Muutama lehti on kuollut eikä asiaa lainkaan auta se, että taapero käy ohimennessään repimässä liuskoittuneisiin lehtiin omia liuskoja… Mietin, että pitäisiköhän varmuuden vuoksi ostaa toinen, sillä olen niin nauttinut peikonlehdestäni ja nyt se on kuin varjo entisestään.

Tästä talviaikaan siirtymisestä; mitä mieltä olette? Yrittäjä minussa sanoo Jes! Yksi lisätunti aikaa tehdä töitä! Äiti-ihminen minussa sanoo, että tästä voitaisiin luopua. Aika piankin. Esimerkiksi nyt heti. Onnekkaasti poika kuitenkin nukkui eilen päiväunet, jonka johdosta jaksoi valvoa normaalia pidempään ja näin ollen hän kävi yöunille iltayhdeksältä ja nukkui lähes kahdeksaan. Eli talviaikaa kello oli lähes seitsemän. Tämän voin hyväksyä, sillä pelkäsin, että päivämme tulevat tästä eteenpäin alkamaan kuudelta. Juuei.

Tämä viikonloppu on pitänyt sisällään hurjasti töitä, mikä onni että rakastan näitä nykyisiä töitäni! On tehty MioSa. designin tuotteita (perjantai-iltana pojan käytyä yöunille jopa miehen kanssa yhdessä :D) ja on kuvattu jouluaiheisia juttuja blogiin – lopputuloksia pääsette näkemään marraskuun aikana. Näiden lisäksi on vielä hieman säädetty uutta blogia, joka aukeaa teille ylihuomenna ja voi että mua jännittää enkä edes tiedä miksi! Ehkä siksi, että pelkään koko blogin haihtuvan kuin tuhka tuuleen, mutta ehkä se ei ole kovinkaan todennäköistä :P. Uusi blogi löytyy osoitteesta allyouneediswhite.com. Toivottavasti pysytte muuttomatkassa mukana, mutta vielä huomenna tapaamme täällä viimeisen kerran.

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

/

Jossainpäin Suomea on satanut jo lumi maahan, oi että! ♥ Täällä ei ole vielä lumesta tietoakaan, mutta tänä aamuna Facebook muistutti, että neljä vuotta sitten tänä päivänä tänne satoi ensilumi eikä sitä tullut ihan vähääkään, kuten tästä vanhasta postauksestani näkyy. Tuossa postauksessani olohuoneen ikkunoista näkyvä lumimaisema ei kyllästytä koskaan, se on joka kerta yhtä taianomainen. Niin taianomainen, että se ihan pysähdyttää. Miten lumen valkaisema maisema onkin niin kaunis! Olen useaan otteeseen kiitellyt sitä, että tulin tuon kuvan aikoinaan pikaisesti napsaisseeksi, sillä se on tuottanut valtavasti hyvää mieltä vuosien varrella. Tuo kuva tuo joulunodotukseen ihan erilaisen, sykähdyttävän fiiliksen, jonka varmasti ainakin jouluihmiset ymmärtävät.

Talvi on meillä yleensä hyvin kylmä vuodenaika ja aika pitkältäkin se tuntuu, joten siitä kannattaa kaivaa ne hyvät puolet esille, jotta kuukaudet eivät vierähdä valittaessa. Kotona on kuitenkin lämmintä, se on pääasia. Kun ripset ja kulmakarvat ovat kuurassa, kengän alla narisee puhtaan valkoinen lumi eikä sormissa ole juurikaan tuntoa, sitä odottaa kodin lämpöön käpertymistä kuin kuuta nousevaa! Se hetki, kun pääset sisälle lämpimään, sytyttelet kynttilät ja takkatulen, valmistat koko perheelle lämpimät kaakaot ja käyt pehmeälle sohvalle kuuma kaakaokuppi kourassa istumaan – ihan parasta! ♥ Noita hetkiä ei saisi kokea, jos meillä ei olisi kylmää talvikautta.

Kaikki nämä talvimuistot tulivat mieleeni, kun selailin vanhoja kuviani uutta blogiani varten. Törmäsin mm. näihin viime tammikuussa paukkupakkasilla ottamiini kuviin:

 

Jatkanpas siis lumesta haaveilua; se on sata kertaa kivempi vaihtoehto kuin tämä valtava pimeys, joka iltaisin vallitsee. Mutta nyt vielä vähän töitä (mies kun on kotona pojan kanssa), sitten murkinaa ja käydäänpäs tänään vielä erästä synttärisankariakin moikkaamassa! Kivaa keskiviikkoa!

P.S. Huomasithan, että blogini muuttaa uuteen osoitteeseen jo ensi viikolla eli 1.11.2016 alkaen!