Täytyy aina välillä todeta, että kyllä tämä naisen mieli toimiikin erikoisesti – ei ihme, että miehet säännöllisesti kuittailevat… Nimittäin tänään pastellisävyjen kanssa häärätessäni muistin, että mulla oli eräänä vappuna aika kivanväriset kynnet: paria vaaleanpunaisen sävyä ja keltaista! Mies kutsui niitä teinikynsiksi. Siitä sitten muistin, että hei, sehän oli silloin, kun laskettu aikani oli mennyt ohi about kuukaudella! :D Se oli juurikin se vappu ja niin piti kaivaa tuo yksi vappumasukuvakin esille, tämä taisi jäädä toiseksi viimeiseksi masukuvaksi… Olimme tuossa lähdössä torille vappupäivää juhlistamaan ja tuostahan meni tasan viikko, kunnes poikamme vihdoin syntyi. Kyllä meillä oli tuolloin komia vappupallo!

Pictures1

Muistan, että tuo vappu oli tosi viileä ja samoin oli viime vuonna! Nopeasti kävimme torilla hakemassa pojalle vappupallon ja itsellemme jätskitötteröt. Niitä söimme sitten huulet sinisinä, kunnes suuntasimme kotiin lämmittelemään. Saapa nähdä, millaista keliä täksi vapuksi saadaan! Onko teillä jotain erityisiä vapputraditioita? Meillä ei ole oikeastaan muuta kuin että vappupäivänä sinne torille… Poika odottaa jo todella innokkaasti, että saa vappupallon. Hänen mielestään tämän hetken ykkösjuttuja ovat juurikin ilmapallot sekä pallot yleensäkin, varsinkin jalkapallot. Potkiikin jo hienosti (samaiset potkut muistankin raskausajalta)!

Aivan ällistyttävää, miten nopeasti aika on kulunut! Välillä kyllä muistelen noita odotuksen viime hetkiä jopa hieman haikeudella… Vaikka olo ei valtavien liitoskipujen vuoksi kovin kaksinen ollutkaan (oi miten tuoreessa muistissa se viehättävän vaappuva pingviinikävely onkaan!), niin niissä viime päivissäkin oli jotain aivan ihanaa. Sellaista lämmintä odotusta, kihelmöivää jännitystä. Ensimmäinen raskausaika on varmasti aina jotain hyvin ainutlaatuista. Silloin kaikki on niin uutta, kun kaiken kokee ensimmäistä kertaa. Ei tiedä mitä tuleman pitää, voi vain vähän aavistaa. Silti aavistukset ovat kaukana todellisuudesta, ne tunteet ovat niin voimakkaita ja aivan koko maailman mullistavia. Enää ei osaa kuvitellakaan sitä, millaista elämä oli, kun olimme vain me kaksi.

Olen muuten joskus miettinyt, että jos meille jonain päivänä toinen lapsi suodaan, niin miten siitä raskausajasta ehtii nauttimaan? Ei todellakaan enää mitään päiväunia silloin kun siltä tuntuu, sillä kotona hyörii eräs toinenkin aarre, josta tulee huolehtia… Ehkä ne toiset raskaudet ovatkin sen vuoksi niin helppoja? ;D

Heipparallaa! Vein pojan aamulla vanhemmilleni, sillä olimme päättäneet, että tänä torstaina pidän oikein tehopäivän siten, että ehkä tänään ei tarvitsisi puolilleöin asti tuotteita väsäillä. Täällä on siis melkoinen päivä meneillään MioSa. designin parissa! Käyn tilauksia läpi, teen puuttuvia tuotteita, pakkailen ja kohta pikalounaan jälkeen toimitan pari kassillista tuotteita postiin. Tällä viikolla on lähtenyt jo kolme erää tuotteita (pääasiassa äitienpäivälahjatilauksia) matkaan ja tänään lähtee neljäs. Hyvin olemme aikataulussa!

Olen tässä viime viikkoina huomannut sen, että itse tuotteiden suunnitteleminen ja valmistaminen ei olekaan se suurin työnosuus, vaan tilausten vastaanottaminen, maksuliikenne, tilausten pakkaaminen ja postiin kuskaaminen – se vie aikaa!

026

Tässä samalla olen valmistanut ison erän tuotteita jälleenmyyntiin erääseen keskisuomalaiseen liikkeeseen. Nämä tuotteet pakkasin sellofaanipusseihin, joihin pakkaan/tulen pakkaamaan myös valmistamani korut. Mielestäni kauniita tuotteita ei todellakaan tarvitse peitellä, joten läpinäkyvyys toimii paremmin kuin hyvin!

016

Blogipostausaiheitakin olisi mielessä vaikka ja kuinka, mutta nyt on sellainen hetki, että täytyy hieman priorisoida ja hoitaa kiireellisimmät asiat ensin. Pojan synttäreitäkin mietin tämän tästä; hän täyttää kaksi vuotta äitienpäivänä, juhlat meillä on sitä edellisenä päivänä. Tarjoiluista vasta osa on lyöty lukkoon, täytyy päättää loput viikonlopun aikana. Voitteko kuvitella, että mieheni tokaisi voihan ne tehdä itse! Joo morjens… Ne tunnit, jolloin minulla olisi aikaa leipoa, ajoittuvat klo 00-06 välille ja tuolloin haluan jatkossakin nukkua. Viime päivien tohinat nähtyään mieskin on tullut täysin toisiin ajatuksiin, joten pitopalvelu it is! :D Ehdottakaapas muuten jotain herkkuja, jos lisäisin niitä vielä tarjoilulistaan! 

Touhukasta torstaita teillekin!

Sellainen olo on ollut kyllä niin vahvasti läsnä tänä viikonloppuna – onnellinen!

Onnellinen siitä, että on taas terve ja voimissaan. Onnellinen siitä, että on perhe. Vieläpä niin ihana ja auttavainen sellainen.

Onnellinen siitä, että saa valmistaa lapselleen hyvää kotiruokaa, joka maistuu hänellekin ihan eri tavalla kuin viikko sitten. Lounastakin syötiin kahdella lusikalla ja kun lautanen oli tyhjä, kuului lisää! :D. 

Onnellinen siitä, että saa tehdä sitä mitä rakastaa. Saan kirjoittaa tätä blogia ja saan valmistaa omin käsin kauniita tuotteita ja suunnitella koko ajan lisää. Tai olla suunnittelematta, kaikki on oman itsensä päätettävissä. 

031

Onnellinen siitä, että on uudessa yritystoiminnassa kannustava mies. Mies, joka ei jätä kannustamista pelkkään kannustamiseen, vaan auttaa myös, sillä tilauksia on aika pino (kiitos teidän ♥). Tiedättekö, miten vietimme lauantai-iltaa pojan käytyä yöunille? Mies vei pojan nukkumaan ja sillä aikaa minä pystytin pienen käsityöpajan ruokapöydän ympärille. Siinä me sitten yhdessä valmistimme avaimenperiä ja pannunalusia. Minä painoin tekstejä ja viimeistelin tuotteet, mies kokosi niitä mallieni mukaan. Ihanana muistona mieleeni jäi se hetki, kun jäin tuijottamaan keskittyneesti pieniä avaimenperiä kokoavaa miestäni ja hän käännähti katsomaan, että eikö sun pitänyt painaa siihen i eikä u. Ai katoppas, no nyt siinä on molemmat! :D

Onnellinen siitä, että hän ei tuskastu tarkkuuteeni eikä ole moksiskaan, jos joku puuhelmi lentää hylsyläjään, kun sydämestä ei tullutkaan aivan täydellisen muotoinen. Onnellinen siitä, kun hän kyselee, tilasinko niitä ja niitä tarvikkeita kuinka monta – on kiinnostunut ja perillä asioista. Tästä on hyvää vauhtia muodostumassa pieni perheyritys! ♥

034

Onnellinen siitä, että kaikki tilaukset on nyt ajan tasalla siten, että kaikille on vastattu. Jos jostain syystä et ole vastausta minulta vielä saanut, laitathan uudestaan viestiä! Kiitos teille aivan mahtavasta vastaanotosta, jonka eilisessä Lahjaksi äidille, mummille, isomummulle… -postauksessani esitellyt tuotteeni saivat. Otamme edelleen tilauksia vastaan; tuotteet ehtivät vielä äitienpäiväksi perille. (Tilausohjeet löydät eilisestä postauksestani.)

Onnellinen siitä, että nyt on kahvitauko ja hiljainen talo. Kissa sipsutteli juuri keittiöstä olohuoneeseen, kynsistä ja laminaatista muodostuu pieni ääni. Taidan sipsutella seuraksi! Suloista sunnuntaipäivää! ♥