Äitiyspakkauksen talvihaalari taitaa olla jo liian pieni, en tosin ole testannut, mutta uskoisin näin. En ollut ehtinyt vielä kunnolla edes miettimään pojan talvivaatetusta, kun eteeni tuli eräällä kirppispalstalla aivan ihana Reiman untuvahaalari. Valkoisena! Maustettuna mustilla resoreilla ja muutamilla punaisilla yksityiskohdilla. Ollut käytössä yhdellä pojalla, joten pientä kulumaa polvissa ja pepussa, mutta ei pahasti. Aivan täydellisen ihana ja sattuikin vielä sopimaan noin hyvin aiemmin KappAhlista ostamani mustavalkoisen pipon kaveriksi.

talvihaalari

Olen kyllä hieman pihalla näissä vaatetusasioissa, mutta enköhän opi tässä matkan varrella pikkuhiljaa… Talvitakin ja -housut ajattelin ainakin vielä pojalle hankkia, asusteita löytyy jo aika hyvin. Talvikenkiä ei myöskään vielä ole – suosituksia 1,5-vuotiaan talvikengiksi? 

Toivotaan, että tämä kirppissaaliini ei jää tähän. Olen nimittäin tänään menossa katsomaan erästä löytöä, jonka tein eilen netissä. Jos se miellyttää luonnossakin, tulee kaupat. Olen aivan innoissani, olen ollut jo eilisillasta asti! Voi mikä pettymys, jos se ei vastaakaan odotuksiani… Pitäkäähän peukkuja, niin pääsen kertomaan asiasta sitten enemmän teillekin! :)

Voi mua joskus aivan säälittää nämä meidän kissaneidit ♥
Poitsu on turhan ronski heidän käsittelyssään eikä usko mitään kieltoja, vain innostuu niistä! Meillä eletään ihan varmasti jotain esiuhmaikää, sillä arkipäiväni koostuvat tätä nykyä siitä, kun haen poikaa pois joko telkkarin, pesukoneen, kuivausrummun, kissojen tai kissojen ruokakuppien kimpusta. Silti ehtii sekoittaa pesuohjelmat, läpsimään tv-ruutua, hukkaamaan kaukosäätimiä ja niiden pattereita, maistelemaan kissanruokaa ja kaatamaan kissojen vesikupin keittiön lattialle (itse kissojen käsittelystä puhumattakaan…). Näiden lisäksi päiviin mahtuu miljoonia muita vastaavia puuhia ja olen tainnut viime kuukausina saada hieman maistiaisia siitä, miksi taaperoiden äidit niin usein haikeina huokaisevat vauvat on niiiiin ihania :)

Se pahin tuntuu kuitenkin nyt tapahtuneen, tuumivat kissat… Poika on alkanut käymään samalla ruokakupilla, josta etenkin kuvan matikainen on aika näreissään, sillä hän ei mielellään jaa ruokaansa.

Kunpa uskaltaisivat hieman näpäyttää poikaa, ehkä hän sitten säikähtäisi, mutta ei; kissat on liian kilttejä siihen. Voin kertoa, että kun tätä showta on aamusta iltaan niin illalla sohvalle on aika mukava rojahtaa. Sitä hetkeä odotellessa ei muuta kuin ulkoilemaan! :)

kissa

Päivänvalo vähenee päivä päivältä ja aika selkeästi sen huomaa valokuvatessa. Itselläni on hieman sitä vikaa, että säädän ISO-arvoa joskus liian suureksi, jolloin tuloksena on jonkin verran/osittain rakeisia kuvia. Usein tuon kuitenkin huomaa vasta siinä vaiheessa, kun siirrän kuvia koneelle, jolloin on jo niiden kuvien suhteen liian myöhäistä. Täytyy muistaa pitää ISO 200-400:ssa; tosin tuokin riippuu kamerasta!, mutta omien kameroideni kohdalla jo tuo auttaa. ISO 800 synnyttää usein hämärällä jo jonkin verran kohinaa kuviin.

Kun pyrkii pitämään ISO-arvon suhteellisen pienenä, tarkoittaa se sitä, että valoa on saatava kuvaan muita keinoja käyttäen. Yksi vaihtoehto on aukon suurentaminen, mutta tälle objektiivi asettaa rajat. Minulla on yksi tuollainen valovoimainen (eli suuren aukon) objektiivi: Sigma 30mm f/1.4. Sillä saa oikein valoisia kuvia, mutta aukon suurentamisessa on toki yksi mutta: sitä mukaa kun aukko suurenee, kuvan syväterävyysalue pienenee. Näin ollen kuvaaminen suurella aukolla on parhaimmillaan lähi- sekä yksityiskohtakuvissa.

sigma

Eli jos haluaa kuvata isompaa kokonaisuutta, täytyy aukkoa pienentää (eli f-arvoa suurentaa). Näin suurempi osa kuvasta näkyy terävänä. Hämärässä tuo on haasteellista, sillä mitä pienempi aukko, sitä pimeämpi kuva. Sen vuoksi melkoisen tärkeä varuste onkin kolmijalka eli jalusta!

Omani on ihan peruskätevää mallia: Slik Sprint Pro II. Sain tämän joululahjaksi muistaakseni kolmisen vuotta sitten. Välillä laiskottaa eikä jalustaa jaksa kaivaa esille, mutta kyllähän se kannattaa. Jalustalla saa aina parempia kuvia kuin ilman jalustaa; terävämpiä, tarkempia.

jalusta

Jalustan avulla kuvatessa voi käyttää pidempääkin valotusaikaa. Sen myötä tarpeelliseksi tulee myös kaukolaukaisin, sillä joskus kamera tärähtää jopa siitä, kun sormi koskettaa laukaisinnappia, vaikka kamera olisikin jalustassa kiinni. Toki kaukolaukaisimen voi korvata myös asettamalla kameran itselaukaisin päälle.

056

059

Mites te; tuleeko pimeänä vuodenaikana tuskailtua valon vähyyttä? Kuvaatteko jalustan kera?