Turhan usein kamera on jossain toisaalla, kun olisi oiva hetki napsaista kuvamuisto poikamme seurassa. Olen huomannut, että viime kuukausien aikana olen välillä unohtanut koko kameran ja vain elänyt siinä hetkessä. Videokameraakin olemme käyttäneet viimeksi toukokuussa pojan 2-vuotissyntymäpäivillä; tilanne täytyy korjata ja pian!

Valokuvia on aivan ihana katsella jälkeenpäin, sillä niistä pojan kehityksen ja kasvun huomaa niin selvästi. En tiedä mitä muistaisin hänen vauvavuodestaan ilman valokuvien tuomaa muistinvirkistystä. Videokamerasta puhumattakaan! Aivan huikeaa materiaalia sekin on tallentanut – sen avulla mieleen muistuvat monet pojan tavat: seitsemän kuukauden ikäisenä hänellä oli tapana pitää erästä hauskaa ääntä, kymmenen kuukauden iässä hän teki sitä ja tätä jne. Nuo unohtuisivat takuulla ilman videokameraa ja videopätkiä katsellessa syntyykin usein sellaisia ai niin! -ajatuksia.

Vuosi sitten venetsialaisten aikaan hän oli tällainen söpöliini käkkäräpää ja vielä monet vauvapiirteet oli näkyvissä:

Voi että miten aika rientää ♥. Välillä tuntuu hassusti siltä, että kunpa saisin pojan vielä kerran tuollaisena syliini!

Nyt meillä on ihanan reipas taapero. Kiltti, iloinen, nauravainen, sosiaalinen (hieman ujomman äidin mielestä joskus vähän liiankin :D) poika. Meni Uumajan rantatiellä ihan erään parikymppisen naisen viereen osoittelemaan joelle. Yksi käsi selän takana osoitteli joelle sanoen laivoja, paljon vettä! Nainen ei oikein suomea ymmärtänyt, joten vastaukseksi poika sai vain hymyjä. On ollut jo pitkään pojan elkeitä havaittavissa ja joka paikassa bongataan sekä rekat, traktorit että varsinkin mopot! Vaasassa pysähtyi tien reunaan osoittelemaan kuusikymppisen miehen harrikkaa huudahtaen iso mopo! Ja sitä seurasi mahtava pärinä! Harrikkamies seisoi prätkänsä vieressä ja katseli muualle…

Osaa leikkiä hienosti muiden lasten joukossa. Ei vie toisilta leluja eikä töni tai huuda muille. Jos itse saa moista kohtelua osakseen, antaa kyllä palautetta tokaisten tomerasti ei saa! Nyt on kova minun mopo, minun auto, minun kirja -vaihe meneillään. Laivan leikkipaikalla olikin aika pettymys, kun leikkipaikan kahdella mopolla saivat ajaa muutkin lapset… Tänään hermostumista aiheutti se, kun isi puhui fammun kanssa äitin puhelimella. Se on äitin puhelin! ja sitten piti päästä äitin syliin.

Moottoriajoneuvoista hurjan kiinnostunut poikamme on myös kovin herkkä ja hellyydenkipeä. Hän rakastaa sitä, kun joku silittelee ja jos silitys sekunniksi lakkaa, kuuluu heti lisää. Vauvoja ja pienehköjä eläimiä nähdessään haluaisi heti mennä halimaan ja ottaa ne syliin. Tällaisissa tilanteissa kuullaan lähes poikkeuksetta lauseet oii, halitaan sitä, se on pehmeä. Se on söpö. Erityisesti nuoremman kisuneidin kanssa saa tätä harjoittaakin, sillä Sissy on aina valmis hieman ronskimpaankin halimiseen. M myös rakastaa sitä, kun Sissy antaa pienen pusun poskelle ja sitä muistellaan usein silloinkin, kun ei olla kotona kissojen luona. Omien kissojen ansiosta hän osaa kohdella muitakin kissoja hellästi ja kunnioittavasti; pahin hännästärepimisvaihe alkaa onneksi olla takanapäin ja ne miljoonat kieltokerrat alkavat tuottaa tulosta :D. Ihanat kultaiset kissat, jotka ovat niin hienosti tähän uuteen perheenjäseneemme suhtautuneet ♥.

Näissä ajatuksissa viikonlopun viettoon! Viikonloppu pitää sisällään mm. poikamme serkkupoikien synttärijuhlat sekä erään pihakirppistapahtuman, jonne ajattelin lähteä ostoksille. Mukavaa elokuun ensimmäistä viikonloppua teillekin!

Vielä pari viikkoa sitten oli täysin auki, lähdemmekö syksymmällä aurinkolomalle Välimerelle vai teemmekö sen sijaan jonkinmoisia lomareissuja kotimaassa. Paristakin eri syystä hylkäsimme tällä kertaa Välimeri-vaihtoehdon ja päätimme lomailla kotimaassa. Tosin mahtui tähän kesään ainakin yksi ulkomaanlomakin, sillä viime viikolla testasimme Wasalinen, jolla ylitimme Merenkurkun ja pääsimme viettämään viikonloppua Uumajassa. Poika oli edellisestä laivaristeilystämme niin innoissaan, että oli mukava tarjota hänelle toinenkin laivakokemus. Noin pieni ei juurikaan huomaa, millainen itse laiva on: riemu on sama! Tärkeintä näytti olevan, että laivasta löytyy leikkipaikka ja sehän löytyi. 

merellä

Lähdimme matkaan jo torstaina, sillä olimme ensimmäisen yön Vaasassa. Näin vältyimme turhan aikaiselta herätykseltä, sillä laiva lähti klo 9 ja satamassa täytyi olla vähintään puolta tuntia aiemmin (jos matkusti ilman autoa). Silti jouduimme herättämään pojan seitsemältä, mutta hän ei ollut moksiskaan. Hotelliaamiaisen jälkeen suuntasimme satamaan, jossa tapasimme loput matkaseurueestamme: vanhempani. Vaasassa paistoi aurinko ja oli kiva astua laivaan kauniista alkavasta kesäpäivästä nauttimaan. Meillä oli kyllä niin tuuria säiden suhteen! Ihan koko reissun ajan paistoi aurinko, välillä ehkä vähän turhankin kuumasti (olkapäät tulipunaisina menomatkan jäljiltä)… Menomatka Uumajaan kesti 4,5 tuntia ja yllättävän paljon laiva keinutti, vaikka merenkäynti ei nyt kovin kummoinen edes ollut. Niin paljon kuitenkin keinui, että minua ja äitiäni keinutti vielä perjantai-iltanakin! Nukutin pojan menomatkalla päiväunilleen matkarattaisiin: kävelin edestakaista rinkiä laivan aurinkokannen puolelta toiselle ja siinä oli välillä pystyssä pysymistä :D. 

Uumajan satamasta pääsee kätevästi linja-autolla kaupungin keskustaan noin kymmenen kilometrin matkan, tosin aika tyyriillä hinnalla (jos vertaa matkan kokonaishintaan): 10 eur/hlö. Tuona perjantaipäivänä busseja lähtikin satamasta useampia. Lipun voi ostaa suoraan linja-autosta (sen voi maksaa euroilla) eikä näin kesäaikaan lippuja tarvitse varata etukäteen, sillä busseja on siellä odottamassa automaattisesti. 

Etukäteen oli selvää, että varaamme jonkin kivan hotellin keskustasta ja hotelli olikin kyllä aivan ihana! Uumajan keskusta on kävelykatua ja tuolle kävelykadulle (Kungsgatan, jolla myös hotellimme sijaitsi) oli hotelliltamme matkaa noin 50 metriä. Otin hotellista niin paljon kuvia, että tästä kirjoittelen ihan oman postauksensa jonain toisena päivänä. 

uumajassa

Lomailin kyllä niin täysin, että mukana ollut kamera pysyi hotellihuoneessa koko loman ajan ja kuvasin hotellin ulkopuolella ainoastaan kännykällä :D. Tämän postauksen kuvat ovat siis kännykkäkuvia; mitä sanotte kuvanlaadusta?
Uumajan keskusta on ainakin näin kesäaikaan ihanan eläväinen ja sekä kahviloita että ruokaravintoloita oli hyvä valikoima. Valitsimmekin ruokapaikan aina sen mukaan, että siellä olisi mahdollista syödä ulkona terassilla. Ensimmäisenä iltana testasimme italialaistyylisen Invito-ravintolan (oli ihan hyvä ruoka, voisin mennä uudestaankin) ja toisena iltana ruokailimme toisella jokilaivoista. Suositusten perusteella valitsimme laivoista Sjöbris-nimisen. Oli kyllä täydellinen ilma ja täydelliset jokimaisemat! Ruokakin oli oikein hyvää ja valittavana oli monenlaista aina kanasta kalaan ja pihvistä pizzoihin. Muistakaa tämä, jos Uumajassa vierailette. Tästä tuli ainakin meidän vakiopaikkamme! (Laiva ei ole allaolevassa kuvassa näkyvä paatti :D)

uumajassa

Shoppailumahdollisuudetkin Uumajassa ovat oikein hyvät. Jostain luin ennen matkaamme, että Uumaja on suunnilleen Vaasan kokoinen kaupunki, mutta väkiluvultaan Uumaja on lähes tuplasti suurempi kuin Vaasa. Lähempänä Jyväskylää tuossa suhteessa siis. Etukäteen olin ajatellut, että haluan käydä läpi Åhlensin ja Lagerhausin sekä ostoskeskukset MVG:n (täältä Hemtex) ja Utopian (mm. H&M Home). Näiden lisäksi kävin Designbutikenissa, mutta sieltä en löytänyt mitään. Eniten ostoksia tein Lagerhausissa ja viimeisin löytöni tapahtui yllättävästi kauniissa romanttishenkisessä Hjärtero-sisustusputiikissa: löysin sieltä pitkään etsimäni sinivalkoisen kulhon! Kulho oli juuri sellainen, mistä olin haaveillutkin ja vieläpä -50 % alessa. Hieman jännitti, miten saan kaikki ostokseni laivaan, mutta hyvin meni ja ratkaisevana tekijänä tässä oli iso, menomatkalla puolityhjä matkalaukku!

Uumajassa olin käynyt viimeksi lapsuusvuosinani enkä sen perusteella muistanut kaupungista juuri mitään. Kaunis kesäkaupunki se kyllä on! Ihan keskustan vieressä virtaa Uumajanjoki, Umeälven, ja sen rantapromenadia tulikin muutamaan otteeseen tallailtua. Hotellimme ja joen välissä oli Uumajan kaupunginkirkko: 

kirkko

Täytyy kyllä sen verran sanoa, että Ruotsin takseihin ei juurikaan hintojen puolesta ole luottamista (ainakaan meidän kokemustemme pohjalta). Nytkin olimme varanneet tilataksin paluumatkalle hotellista satamaan, mutta taksin saapuessa peruimmekin koko homman ja hyppäsimme tien toisella puolella pysäkillä nököttävään satamabussiin. Taksin meille ilmoittama hinta oli nimittäin yli kaksinkertainen siitä, mitä hotellin vastaanotosta oli meille kerrottu. Sanoin kuskille, että kannattaisi infota hinnoista myös respaa, jotta eivät kerro ihmisille vääriä hintoja, mutta sattuneista syistä kuski jätti tämän tekemättä… Jos satamabussi ei olisi ollut juuri samaan aikaan siinä kulmilla, meidän olisi ollut pakko mennä taksilla ja maksaa se törkeä hinta kuljettajalle. Satamaan saapuessamme sama taksi nökötti siellä, mutta oli ajanut reitin tyhjänä. Mitä järkeä?

Mielestäni on ihanaa, että aina täältä asti ei tarvitse matkustaa Turkuun tai Helsinkiin, jos haluaa laivalla Ruotsiin. Toivottavasti Wasaline kulkee tätä reittiä vielä pitkään. Vaikka laiva ei olekaan sellainen, että matkaan itse laivan takia lähdettäisiin, niin on se oikein oiva menopeli! Huvittaa vieläkin lähtöaamu, kun astelimme Vaasan satamassa kohti terminaalia. Mies sanoi pojalle, että laiva ei olekaan vielä tullut satamaan, johon minä: Onhan se tuolla terminaalin takana, kato vaikka, savupiippu näkyy! :D

Oi niitä 80-luvun lapsuuden kesiä, jolloin jopa Kokkolasta pääsi laivalla Ruotsin puolelle! Ne on jääneet niin elävästi mieleen, ihania kesälomamuistoja ♥. Niin ja kun tuosta hinnasta jo mainitsinkin, niin meidän perheeltämme tämä hotellipaketti, joka sisälsi edestakaiset laivamatkat (ilman autoa) sekä kaksi yötä neljän tähden hotellissa (pojalle varasin hotellista matkasängyn), kustansi 311 euroa. Ei paha!

Paluumatka hieman jännitti, sillä säätiedotukset lupailivat voimakasta ukkosrintamaa koko Suomeen. Koko paluumatkankin aurinko kuitenkin paistoi, mutta se menomatkan merenkäynti onneksi puuttui. Tässä oikealla kuva Vaasan rannikosta sitä lähestyessämme:

merellä

Oli kyllä oikein mukava viikonloppuloma Uumajassa ja tänne lähdemme uudestaankin! Siinä rantapromenadia jokilaivalle syömään kävellessämme sanoin, että aivan kuin jossain ulkomailla, etelässä – niin lämmin oli! Ulkomailla toki olimmekin, vain palmujen puuttuminen viestitti, että olemme jossain lähellä kotia. Onko täällä muita Uumajan lomailijoita, mitä piditte? :)

20160730_075633

Ihana kaupunkiloma takana! Tällä lomalla oli valtavasti hyviä puolia, joista yhtenä merkittävänä osana hotellimme. Oi oi, silmä lepää hotellin lukuisissa kauniissa yksityiskohdissa. Kuvia kertyikin kiva määrä, joten postausta luvassa ihan lähipäivinä! 

Testaan tässä samalla postauksen tekoa uudella puhelimellani, jonka ostin noin kuukausi sitten. Olen aivan ylitykästynyt puhelimen kameraan, jolla tämänkin postauksen kuva hotellin ravintolasta on otettu. Ei ehkä ihan priima blogikuvaksi, mutta nyt mennään tällä! Oikeastaan kuvasin lomallamme lähes kaikki kuvat puhelimella. Mutta nyt heinäkuu pakettiin ja asennoitumaan viimeiseen kesäkuukauteen: elokuuhun!