Toisille nämä välipäivät ovat vielä joulua, toisille joulu on jo täysin ohi ja katseet ovat vain ja ainoastaan tulevassa. Itselleni nämä taitavat olla juurikin niitä nimensä mukaisia välipäiviä, haahuilen tässä välimaastossa osaamatta päättää, onko joulu jo ohi vai ei. Taidan kyllä olla sitä mieltä, että kyllä se ohi on ja on aika tehdä pieni kooste menneistä joulunpyhistä. Oman joulunviettoni lopettaa nimittäin joulun muisteleminen ja pienimuotoinen yhteenveto ihanista joulunpyhistä ennen vuoden vaihtumista. Aiemmin tälle ei ole ollut aikaa, mutta vielä ehtii hyvin! Jonkun kerran on jo pian alkava vuosikin mielessä pyörinyt, mutta joulu on ollut vielä tämän päivän mielessäni. Kun siirrän joulumuistot tänne, muistaa taas ensi joulunakin, missä olimmekaan minäkin päivänä ja miten ne pyhät sujuivatkaan. Helposti nuo asiat vuodessa unohtuvat tai ainakin yksityiskohdat hämärtyvät! Edellistä joulua muistelemalla on mukava taas syksyn tullen alkaa pikkuhiljaa odottelemaan sitä edessä häämöttävää joulua. Voi että kuinka melkein jo nyt odotan sitä syys-lokakuuta, kun kaikki alkaa ja se ihana kutkuttava odotus starttaa; odotan tuota aikaa joka vuosi enemmän kuin kesää.

cats

En ole vielä karsinut joulua kodista, mutta pikkuhiljaa tämän viikon aikana aion sitä tehdä. Ei kaikkea kerralla pois, vaan joka päivä jotain. Vähitellen, jotta ehtii taas tottua kodin riisuttuun ilmeeseen eikä haikeus iskisi. Tätä valkoista joulukuusta en taida raaskia viedä varastoon vielä pariin viikkoon. Sen ansiosta tämä työhuone tuntuu niin kovin kodikkaalta ja lämpöiseltä. Olohuoneestamme löytyy Viljami-tonttu, joka on ollut vauvan ensimmäisen joulun lempijoulujuttu. Isovanhemmillakin hän etsii aina katseellaan tonttuja. Ne on niin hauskoja!

078

cats

Vaikka muut joulujutut siirtyvätkin kaappiin odottamaan ensi vuoden joulufiilistelyjä, niin tonttunen saa vauvan iloksi jäädä. Että tässä sitten syy, jos tuota tonttua vielä keväällä kuvissani ihmettelette :).

Jouluaattona poistuimme kotoa vain joululounaalle isovanhempien luo sekä joulukirkkoon. Joulukirkon jälkeen vietimme aattoa meillä: minun, mieheni ja poikamme lisäksi meillä olivat vanhempani, veljeni tyttöystävänsä kanssa sekä mummuni. Joulupäivää vietimme vanhempieni luona herkutellen ja lautapelejä pelaillen. Ihan parasta; lautapelit kuuluvat jouluun. Äitini oli loihtinut pöytään aivan ihanan punavalkoisen kattauksen aina itsetehdyistä servettirenkaista lähtien:

146

Saimme niin upeat joulumaisemat: kunnon vanhan ajan runsasluminen joulu! Tänä vuonna taisi koko maassa ollakin valkoinen joulu; kyllä sitä saikin jännittää!

cats

Tapaninpäivää vietimme sitten kotona, emme poistuneet pulkkareissua pitemmälle koko päivänä. Vieraiksemme saimme miehen vanhemmat. Kaiken kaikkiaan kiva joulu!

Olen jo vuosia haaveillut joulusta Lapissa. Paljon lunta ja pakkasta, mökki, jossa sauna ja takka, kynttilöitä mökin pihalla siellä täällä, kuurankukkia ikkunaruuduissa. Rauhaa ja hiljaisuutta. Ei kulkemisia muuta kuin happihyppelyiden verran. Tuollaisen joulun vielä joskus vietämme!

Mitäs teidän vuoden viimeisiin päiviin kuuluu? Joko joulu on vietetty ja nautittu ja katseet suunnattu tulevaan?

 

 

010

Jouluaaton kattauksemme näytti tänä vuonna tältä:

014

Jätin valkoisen kattauksen keskelle sittenkin nuo pienet havut. Vauvavuotenamme pieninä havumaljakoina toimivat pilttipurkit :D.

cats

Ensimmäistä kertaa jätin joulukattauksesta pois Hemtexin mustat tabletit ja korvasin ne Hobby Hallilta blogin kautta saamillani pellavapaneeliverhoilla. Niistä valkoiset astiat eivät niin selvästi erotu, mutta toivat kivaa vaihtelua. Ajattelin, että voisin joskus käyttää pöytäliinana myöskin harmaita paneeliverhojani; niistä valkoiset astiat jo erottuisivat. Varsinainen pöytäliinakin olisi kiva hankkia joskus, pellavaisena ja valkoisena. Täytyypä pitää silmät auki!

029

cats

041

030

Laitoin aatonaattona yhden LED-valosarjan ruokailutilan verhotangosta roikkumaan. Näyttää aivan ihanalta tuikkeelta tuolla verhojen lomassa. Täytyy muistaa tuo ensi joulunakin! ”Valopötkylä” valaisi joulupöytää jo kolmatta joulua. Jätin sen tällä kertaa ihan rennosti suorana roikkumaan, jolloin se ulottui lähes lattiaan saakka. Saa tuossa valaista pöytää vielä tammikuussakin.

051

Joku oli siellä eilisen unikoulupostaukseni kohdalla huolissaan, että itketämme pientä. Olen kyllä useampaankin otteeseen maininnut, että ns. huudatusunikoulu ei tule meillä kyseeseen. Kaikki minut vähänkään paremmin tuntevat kyllä tietävät, että minulla ei ole sydäntä kuunnella lapseni itkua ja teen kaikkeni, jotta hänellä olisi mahdollisimman hyvä olla kaikin puolin. Ymmärrän, etteivät kaikki blogini lukijat sitä kuitenkaan tiedä. Pohdiskelen nyt vuodenvaihteen kynnyksellä erinäisiä blogiin(kin) liittyviä asioita; mm. sitä, mihin suuntaan haluan blogiani aihepiirien puolesta viedä.
Mutta, nyt taidan katsoa yhden elokuvan loppuun, koska vauvakin vielä nukkuu. Aika mahtavaa, että joulun lopettaa viikonloppu. Hyvää sellaista teillekin!

 

 

010

022

Olen aamuyhdeksästä asti valmistellut sitä sun tätä; vain kotoillut vauvan ja kisujen kanssa. Kynttilöiden loisteessa ja joulumusiikin tunnelmassa. Mieskin sai työt valmiiksi normaalia aikaisemmin ja saapui kotiin jo päivällä. Siitä alkoi meidän joulun viettomme.

Jouluvalmisteluistamme on jäljellä enää kinkun koristelu, sen teemme kun vauva on käynyt yöunille. Toki samalla täytyy ottaa pienet maistiaiset, että uskaltaako sitä huomenna vieraille tarjota!

043

Kuusi on saanut ylleen perinteiset koristeet. Oksilta löytyy palloja, sydämiä, lumihiutaleita sekä perhosia. Valkoisia, kirkkaita, helmiäisvalkoisia, mattakultaisia sekä -hopeisia koristeita. Yksi erittäin arvokas koristekin joukosta löytyy: Kalevala Korun tämän vuoden joulukoriste, josta lukija minulle vinkkasi. Koriste on pronssia ja siinä roikkuu kirkas lasihelmi. Tänä poikamme syntymävuonna tuon koristeen nimi on osuvasti suojelus – tunnepitoisuuden vuoksi en voinut olla ostamatta.

Päivällä silittelin Hobby Hallilta blogiyhteistyönä saamani pellavapaneeliverhot kattaukseen. Katoin jo lautaset ja lasitkin pöytään, jotta kissat tietävät varoa… Eivät uskalla hypätä pöydälle, kun siellä on astioita.

052

Pallovalot päätyivät tänä jouluna ensimmäistä kertaa takkaa koristamaan – näyttävät siinä aika kivalta!

034

051

Koko päivän mielessäni on pyörinyt mummuni muutama päivä sitten lausumat sanat: siinä pojassa teillä on kaikki lahjat, ei pelkästään tämän joulun, vaan aivan koko elämän ajan lahjat. En voisi olla enempää samaa mieltä. Jo pelkkä ajatuskin ensimmäisestä yhteisestä joulustamme herkistää. Saapa nähdä, miten mun käy huomenna joulukirkossa!
Vauva ei vielä hirmuisesti tästä joulusta perusta, mutta tonttu-sanan on oppinut ja etsii niitä aina tarkkaan, kun kuulee kysymyksen Missä tonttu?. Tontun löydettyään hihkuu innoissaan ja heiluttelee käsiään. Joululauluista parhaat ovat Tonttujen jouluyö (tuttavallisemmin Soihdut sammuu), ja Jingle Bells. Voi sitä pienen riemua!

096

Aamulla täytyy vielä viimeistellä joulupöydän kattaus. En ehkä tykkääkään havunvihreästä tuossa kattauksessani, täytyy katsoa vielä päivänvalolla, mutta onneksi vielä voi muuttaa mieltään!

Tämä hetki on yksi parhaista. Tähän hetkeen loppuvat kaikki kiireet. Tästä eteenpäin ilmassa on vain kiireettömyys sekä nautiskelu. Viimeinen ilta, kun joulu on vielä edessä ja ilmassa on sellainen kutkuttavan odottava tunnelma. Toivon teille jokaiselle ihanaa ja tunnelmallista joulua! Jouluna aika pysähtyy, silloin ei muistella menneitä eikä mietitä tulevaa; jouluna eletään hetkessä.

Hyvää ja Onnellista Joulua lämpimästi toivotellen,
Satu