Täältäpäs tiistaikuulumisia! Taas on käyty lääkärin luona tämän rakkaan vappupalloni kanssa, hän voi oikein mainiosti ja oli jopa kylkeään kääntänyt – kuinka pitkään meinaakaan sitten näin päin lekotella? Ei tunnu olevan kiire ulos, kun vain asentoaan parantelee, voi a-p-u-v-a. Olin tosiaan viime lääkärikäynnin jäljiltä siinä uskossa, että jos ei tämänpäiväisetkään tutkimukset osoita luonnostaan käynnistyvän synnytyksen merkkejä, saan ajan sektioon. Noh, sen sijaan sain uuden lääkäriajan ja ainakin nyt siihen asti vauvalle annetaan vielä mahdollisuus syntyä luonnollisella tavalla. Että tällaista hetki kerrallaan elämistä täällä, yhtään ei voi tietää, milloin tilanteeseen mahdollisesti tulee muutos.
Tuntui kieltämättä hieman hermoja raastavalta, kun pääsiäisviikolla oli niin kova kiire käynnistellä synnytystä (vauva näytti kasvavan turhan isoksi) ja nyt kiireestä ei ole enää tietoakaan (vauva ei ole kahdessa viikossa kasvanut juuri yhtään). Etenkin henkisesti melko raastavaa aikaa, mutta tilanne on nyt tämä ja koska lääkäreiden mukaan vauva voi hyvin, ei auta kuin odotella, että luonto hoitaisi asian. Oma fyysinen vointini on suhteellisen hyvä, joten onhan se kiva antaa vauvalle vielä hieman aikaa ja mahdollisuuksia saapua luoksemme omia aikojaan. Ja vaikka tämä prosessi lopulta sektioon päättyisikin, auttavat seuraavien päivien aikana mahdollisesti kokemani supistukset vauvaa valmistautumaan syntymään. Supistusten ansiosta sektiosta aiheutunut stressi ei olisi kuulemma niin kova. Sain lääkäriltä ja kätilöltä ohjeeksi rentoutua, levätä, syödä hyvää ruokaa ja tehdä vain sellaisia asioita, joista tulee hyvä mieli. Kaikki rehkiminen on kielletty enkä lääkärin mukaan voi millään keinoilla vaikuttaa kohtuni toimintaan.
Niinpä päätin jo autossa kotimatkalla alkaa tekemään jonkinmoisia vappusuunnitelmia! Meidät kutsuttiin vappuaaton päivälliselle mökille, joten siitä on hyvä aloittaa. Aamulla lääkäriin lähtiessäni tuskastelin vaatehuoneessa: suppea äitiysvaatevarastoni alkaa nyt pikkuhiljaa tuskastuttaa. Jotain kivan keväistä sieltä täytyisi kuitenkin vappuasuksi loihtia…
Ihanan hortensian kävin ostamassa kotimatkalla, täytyykin seuraavaksi ottaa siitä muutama kuvamuisto! Illalla pääterassia pestessämme mietiskelin jo hieman kesäkukkiakin, minkähänlaista tänä vuonna… Joko teillä on kesäkukkasuunnitelmat selvillä?
Tuntuu niin ihanalta, että kesä on aivan nurkan takana! Kohta saa alkaa kattamaan ateriat ulos; kesällä syömme lähes aina terassilla ja ruokailutilan pöytä toimii ikään kuin välietappina/noutopisteenä. Terassipöydän äärestä on niin mukava siirtyä pienelle ruokalevolle joko sohvaryhmän uumeniin tai riippukeinuun, nauttia samalla tuosta iloisesta linnunlaulusta, joka nytkin sisälle kantautuu. Kahtena viime yönä tuo lintujen lirkutus ei ole kuitenkaan tuntunut erityisen mukavalta: olen herännyt ääneen neljän maissa ja vain torkkunut aamuun… Päikkärit on siis kohta paikallaan!
Onkos teillä minkämoisia vappusuunnitelmia, piknikkiä sun muuta..?
(Kuvat lainattu Ikea Livet Hemma. Photographer Nina Broberg.)
