Tatti. Sen nimen tämä valaisin sai mieheltäni :D. Olen haaveillut tästä kaunokaisesta jo pitkään, en muistakaan kuinka monta vuotta. Nyt kuun alussa, kun täytin vuosia, oli oikea aika toteuttaa tämä haave ja niinpä siitä tulikin syntymäpäivälahjani itselleni. Nyt se on vihdoin kotona:

Louis Poulsenin Panthella. Kaunis, kookas, valkoinen, katseenvangitsija, ihanan tunnelmallisesti iltojamme valaiseva. Olen ihastellut sitä näin alkuun lähes yksinään, se ei paljoakaan tavaraa ympärilleen kaipaa.

Jotain pientä kuitenkin, ainakin tauluja. Ajattelin tehdä jonkinmoisen tauluasetelman tuohon lipaston yläpuoleiselle seinälle, sellaista se selvästi kaipaa. Toteutukseen voi vierähtää tovi, mutta taulujen hankinnastahan tämä projekti vasta lähteekin.

Suorastaan rakastan ylläolevan kuvan näkymää olohuoneen tästä osasta aulaan: hohtava ja makuuni liian romanttinen raitatapetti on poissa ja tilalla kaunis, valkoinen maalipinta! Aulan yksi kohta on vielä vaiheessa, lähes umpikujassa, ja ajattelinkin kysyä siihen joku päivä teiltä vinkkejä.

Ihanan aurinkoinen päivä! Aurinko paistaa niin kirkkaasti, että tässä sohvalla istuessa täytyisi melkein pitää aurinkolaseja. Viikonlopun kauppareissu on jo tehty, nyt voi vain olla (ja yrittää olla ajattelematta kotitöitä…) – kaapit on taas täynnä ruokaa sekä herkullisia hedelmä- ja marjavälipaloja. Kissoille kävin ostamassa eläinkaupasta erilaisia ruokia, hieman vaihtelua normipöperöihin! Näytti kelpaavan, hyvä etteivät kädestä syöneet kun tämän mahani kanssa äheltäen ruokakulhoja täyttelin…

Ajattelin testata myös teidän (sekä eläinkaupan myyjän) suosittelemaa lohiöljyä kuuriluontoisesti: puoli teelusikallista molemmille kisuille kerran päivässä parin kuukauden ajan. Mietin, että minkähänlaista taistelua öljyn tuputtaminen tulee olemaan… Huoli oli turha! Öljy katosi lusikasta ihan sellaisenaan melkoista naminami-vauhtia; en ehtinyt sekoittaa sitä siis edes ruokaan! Vanhempi kisu meinasi hotkia nuoremmankin annoksen.

Taas huolestuttaa -postauksessani kerroin vanhemman kissamme huolestuttavan runsaasta karvanlähdöstä. Olin Oulun eläinlääkärimme kanssa puheissa asian tiimoilta ja hän sanoi, että vanhemman kisun karvanlähtöä tulisi nyt viikon ajan seurata: ottaa kuvat turkista ja verrata kuvia sitten keskenään. Jos tilanne pahenee, on meillä jälleen Oulun reissu edessä… Hän sanoi, että karvanlähtö voi aivan hyvin johtua tästä loppuraskaudestani, sillä kissa saattaa haistaa tilanteen ja stressata sitä. Kuitenkaan sairauden mahdollisuuttakaan ei voi vielä tässä vaiheessa sulkea pois, joten tilanne on tarkkailevan silmän alla. Kuntoonhan tuo murunen on saatava, se on taas ainoa päämäärä! Muuten kisu on kyllä tosi pirteä, kesäkunnon tavoittelu on jo perinteiseen tapaan aloitettu ja aivan selvästi on kevättä rinnassa <3.

Taidanpas vetää neuletakin päälle, arskat nenälle ja nautiskella päivän cappuccinokupposen terassilla, siinä on jo melkoisen lämmin auringon porottaessa! Ihanaa viikonloppua!