Vauvalle on kotiutunut tässä viime päivinä monenlaista ihanan pehmoista, jotain muuta kuin vaatekaapin täytettä! Herttainen Martina PikkuVanilja-verkkokaupasta halusi muistaa minua ja perhettäni kauniilla blogilahjalla:

032

Kyseessä on Cable Chenille -torkkupeitto merkiltä Baby’s Only; torkkupeitto on kaunis palmikkokuvioinen ja sen toiselta puolelta löytyy silkkisen pehmeä chenillevuori. Näitä torkkupeittoja maahantuo Havenos ja värivaihtoehtoja on beigen lisäksi mm. harmaa sekä valkoinen. Pitkään mietinkin harmaan ja tämän beigen välillä, mutta ajattelin, että meillä on muitakin harmaita torkkupeittoja, joten päädyin tähän ja hyvä niin! Sävy on tosi kaunis, tulee mieleen herkullinen maitokaakao!

018

Meillä on kaikilla perheenjäsenillä aktiivisesti käytössä torkkupeitot; myös kissoilla. Tämän vuoksi vauvallakin tulee olla ainakin yksi ihan ikioma torkkupeitto. Peitto on kiva paitsi laadukkaan materiaalinsa myös reilun kokonsa vuoksi: 135 x 100 cm eli ei jää ihan heti pieneksi!

Eksyin PikkuVaniljan hurmaaville sivuille ihastelemaan muitakin tuotteita; vinkkinä vain, että sieltä löytyy vaikka ja mitä! Sivuilla seikkaillessa haluaisi klikata ostoskoriin yhtä sun toista, tuotteet on kivoja myöskin lahjaksi. Kun torkkupeitto oli jo meille lahjaksi tulossa, päätin samalla kertaa ostaa vielä ihanan Baby’s Only -soittorasian. Tämän valitsin valkoisena ja torkkupeiton tapaan myöskin tämä on pehmeää palmikkokuviota:

cats

Sanoinkin jo Martinalle, että vaikka sekä peitto että soittorasia näyttivät ihanilta jo verkkokaupan sivuilla, ylittivät molemmat odotukseni! Niin kauniita! Tähti-soittorasia on kivan kookas: korkeus 27 cm ja leveys 30 cm – voi pojat miten upeasti se sopiikin vauvan sänkyyn roikkumaan!

008

Paketin kotiutumisesta lähtien meillä on soinut aika lailla päivittäin Tuiki tuiki tähtönen -melodia, ääninäyte löytyy Instagramin puolelta. Toivottavasti on vauvan mieleen <3.

034

 

 

Tai no pirteänä ja pirteänä, kyllä kai nämä maanantaiaamun aikaiset herätykset aina hieman kirpaisee… Mutta se on asennekysymys, miten se päivä siitä jatkuu!

Kyllä voi muuten viidellä eurolla saada moneksi päiväksi hyvän mielen! Näihin tulppaanikimppuihin osui katse monta kertaa viikonlopun aikana ja aina tuli hyvä mieli – täytyy muistaa ostaa kukkia joka viikonlopuksi, sillä voisi sitä rahaa kulua turhempaankin!

046

067

Tuottelias viikonloppu takana: saimme saatettua loppuun monenlaista jo kauan mielessä muhinutta. Autotallissa oli jämäpurkki seinämaaliamme, jota käytimme viimeksi makuuhuoneemme päätyseinän maalaamiseen. Tuli käytettyä sekin loppuun ja paikkamaalailtua kotona vähän siellä sun täällä, niin kätevät nämä maalatut seinäpinnat! Käyttämämme maali on täyshimmeä eikä paikkamaalauksista jäänyt mitään valkoisempina kiiltäviä kohtia, vaan uudet maalaukset sulautuivat vanhan maalin joukkoon täydellisesti. Erityisesti eteisen yksi seinä oli saanut kunnolla osumaa ja mietinkin siinä meikkisienellä maalia töpötellessäni, että kuka ihme nekin viirut sun muut on saanut aikaan, kun ei meistä kumpikaan moista tunnustanut :D.

044-crop

Seuraavan viirujentekijän potkut tunnenkin nahoissani juuri parhaillaan! Olen joskus miettinyt, että nukkuukohan bebe kaikki yöt, kun en koskaan öisin tunne potkuja tai sitten nukun vain tosi sikeästi… Olin parisen viikkoa sitten neuvolassa ja syy aika kovaan väsymykseeni löytyikin hemoglobiinista: se on ollut mulla aina 130-140, vielä joulukuussa 132, mutta nyt oli laskenut ollen enää 116. Saapa nähdä, miltä lukema näyttää ensi viikolla… Taitaa olla rautalisä kohta kova sana!

072

Kovin buukatulta näyttää mun helmikuun kalenterinikin; kalenteri, jota voi kutsua myös pakastimen oveksi :D. Sata lippulappusta – homma hanskassa (mutta tässä syy, jos mua ei jossain tapaamisessa/treffeillä näy…)!

Kokkolassa on muuten kiva, toista kertaa käynnistynyt isäryhmä ensimmäistä kertaa isäksi tuleville. Mies mietti torstaina, mennäkkö ensimmäiseen tapaamiseen, mutta rohkaisustani kiinnostui asiasta ja olikin innoissaan perjantai-iltana sieltä tullessaan! Miesvetäjän johdolla keskustelevat rennolla otteella aiheesta, kuulosti mielenkiintoiselta pienen pintaraapaisun perusteella. Kokoontuvat vielä loppukuusta ja kolmannen kerran sitten, kun vauvat ovat 2-3 kuukauden ikäisiä. Kuulemma vauvatkin saavat sitten osallistua tapaamiseen :). Ryhmässä on vetäjän lisäksi seitsemän miestä, joista viisi saa pojan ja kaksi tyttären. Olisinpa kärpäsenä katossa sitten, kun vauvoineen tapaavat! :D Onko muissa kaupungeissa tällaisia isätapaamisia? En ollut tällaisesta ennen kuullutkaan, tosi hieno ja tärkeä asia!

079

Nyt seuraavan puuhan kimppuun! Värienergiaa helmikuun ensimmäiseen viikkoon näistä ihanista pinkeistä ja keltaisista tulppaaneista!

 

 

Ikean sininen muovikassi on hoitanut hyvin tehtävänsä takkapuiden kantokassina, mutta tällä viikolla sen korvaajaksi pääsi Halpa-Hallista ostamani vaaleanharmaa huopakassi. Lupailin viikolla kuvia, joten täältä pesee!

099

Huopakassilla oli hintaa 12,95 € ja koko on kyllä just eikä melkein täydellinen! Mahtuu ne meidän reilunkokoiset polttopuutkin tähän 30x53x31 cm kokoiseen kassiin. Huomattavasti mukavampi näky nyt tuossa takan edessä; se sininen ikealainen ei hivele silmää sitten yhtään, vaikka kätevä onkin. Eikä nyt haittaa, vaikka se tuohon aina unohtuisikin ja sehän unohtuu… ;)

101

Vauhti päällä -postauksessani näkyikin jo yksi kuva huopakassileikistä, tässä kuvassa vielä mietitään et viittisinksmä

103

Vanhempi kisunenkin porhaltaa paikalle kurkistamaan, mitä olohuoneessa puuhastellaan…

110

Hänethän paikalle sai (jos rehellisiä ollaan) kalkkunafilepaketin avaaminen… Ja tässä tiiraillaan itse palkintoa: kalkkunafilettä :D. Kun se on niiiiin herkkua!

116

Kuitenkin vain toinen innostuu kassiin asti, oli sitten palkintoa tai ei, pieni leikkituokio maistuu aina!

124

Täytyy nimittäin ainakin testata, että saako tällä muka varmasti kannettua polttopuut (takkamestari huolissaan..?); kestääkö nämä kahvat edes…

091

092

Molemmat sai pienen herkkupalan, vaikka tässä vain toinen maiskutteleekin. Maiskuttelijalla menossa nyt kolmas antibioottiviikko, huomenna soitellaan taas Oulun eläinlääkärille ja mietitään, tarvitaanko millaisia jatkotoimenpiteitä. Oireista taitaa jäljellä olla enää aivan pientä vilkkuluomien näkymistä sekä satunnaista mahan kurinaa. Aiemmin linjoistaan niin tarkka misunen on palannut siinäkin suhteessa entiselleen: ruokakuppiin jää aina silloin tällöin muutama murunen kaverille, joka ei niinkään vaa’an lukemista välitä. Vaikka hän onkin pysynyt ihan normaalipainoisena, hän silti selvästi elää syödäkseen.
Viime maanantaina eläinlääkärille soittaessani oli jo jotain puhetta mahdollisesta kontrollikäynnistä, jaiks! Onneksi tuo mun murunen on kuitenkin niin tottunut automatkustaja, että ei kovin suurta huolta, vaikka uutta reissua pukkaisikin. Mutta edelleen totean: ihanan loppuun asti vietyä hoitoa Lemmikissä, saisi moni eläinlääkäri ottaa mallia! Joka kerta kun sinne soitan, tunnistavat meidät jo kissan nimestä, heidän äänensävyistään hehkuu ihana empatia ja eläinlääkäri muistaa kisun lääkkeiden nimetkin ulkoa.

117-crop

Täällä odotellaan vanhempiani sunnuntaivierailulle: ohjelmassa on mm. huonekalujen vaihtoa kahden makuuhuoneen kesken ja siihen saammekin isäni kantoavuksi, itse kun en uskalla enää painavia sohvia kanniskella. Sen jälkeen herkuttelemme vohveleilla kera mansikkavadelmahillon sekä vaniljajäätelön, s l u r p s ! Nytpä suuntaankin tästä pöytää kattamaan – leppoisaa sunnuntaipäivää teillekin!