/

Perjantai-illoissa on ihan oma taikansa vai mitä mieltä olette? Sellaista tietynlaista huumaa, kun viikonloppu on vasta alkamaisillaan :D. Onkohan tämä jopa viikon paras ilta, en tiedä. Lauantai- ja sunnuntai-illatkin kun ovat kuitenkin tosi kivoja… Näinkin elämää suurempia asioita pyörittelin tässä mielessäni, kun hetki sitten purin viikonloput ruokaostokset kaappeihin ja sytyttelin kotiin hämärtyvän illan valaistusta. Täällä näyttää aika lailla tältä kuin näissä viikolla (kännykällä) ottamissani kuvissa:

huumaa

Poika on isänsä kanssa päivän viimeisillä happihyppelyillä ja minä nautin sisällä kissojen kanssa. M on nyt tosissaan innostunut potkupyöräilystä. Kesällä kolmipyöräiset veivät vielä voiton, mutta nyt syksyn korvilla tilanne muuttui. Tässä se yksi ainoa hyvä puoli, kun lunta tulee nykyään niin myöhään: poika ehtii hyvin potkutella fillarillaan asfaltilla. Eilen innostus kasvoi vielä uusiin sfääreihin, sillä ostimme pyörään kivan (jalkapalloaiheisen, of course) soittokellon. Nyt ei enää tarvitse käydä kilistelemässä naapurin pojan kilikelloa :D. Mutta aah, kun se kypärä! Pienet itkuraivarit kuultiin taas hetki sitten, kun se kypärä laitettiin päähän… 

Mutta nyt taidan vetäistä villasukat jalkaan ja sytytellä vielä parit kynttilät perjantai-iltaa kruunaamaan. Sen jälkeen iltapalaa valmistamaan! Mielestäni koko perheen yhteiset ateriahetket ovat niin parasta. Ruokapöytään eivät mielestäni kuulu puhelimet, tabletit eivätkä edes sanomalehdet, mutta hyvin usein aamiaisella tuota jälkimmäistä kuitenkin miehen paikalta tavataan :P. Mielestäni lehti vie huomiota pois kanssaihmisiltä samalla tapaa kuin vaikka kännykän räplääminen, joten… Jos piilottaisi lehdet huomisaamuksi? :D

Aamiainen (jota arkisin emme voi miehen työaikojen vuoksi koko perheen kesken syödä) etenkin viikonloppusin starttaa kivasti päivän ja iltapalalle on myöskin mukava kokoontua koko perheen kera. Iltapalahetket onneksi onnistuvat myös arki-iltaisin! Nämä tällaiset pienet, mutta suuret arkiset hetket muistan lämpiminä omasta lapsuudestani; meillä syötiin esim. päivällinen aina yhdessä koko perheenä, sama oliko perheessä alakoulu- vai lukioikäisiä ja se on sellainen perinne, josta mielelläni pidän kiinni. Toivon siis voivani tarjota samanmoisia muisteltavia arkihetkiä pojallenikin ♥.

Odotan jo niin innolla myös sitä illan hetkeä, kun poika on käynyt nukkumaan. Ihana ottaa sohvalta oikein mukava asento, kääriytyä torkkupeittoon ja nojata tyynykasaan. Ehkä viereen tilkkanen valkoviiniä, katsella jotain hyvää sarjaa joko tabletilta tai yhdessä miehen kanssa telkkarista. Todennäköisesti katselen tabletilta ja mies telkkarista omia nauhoituksiaan. Erikseen siis, mutta kuitenkin yhdessä! Sitten kymmenen maissa (jep, jo silloin :D) ottaa pienet sohvatirsat miehen katsellessa uutisia. En tiedä mistä se johtuu (hyvin todennäköisesti itse uutisista), mutta kyllä tulee makiat unet tuohon aikaan! Sanoin kerran tuollaisessa tilanteessa miehelle, että jos nukahdan, älä herätä. Heräsin sitten sohvalta joskus kahden maissa yöllä, pimeästä talosta, yksin! Se oli jotenkin niin koomista, että kikatellen siirryin siitä sitten sänkyyn unia jatkamaan. Tuo mun lausahdushan tarkoitti tietenkin, että jos nukahdan niin älä heti herätä, vaan vasta sitten, kun lähdet itse nukkumaan! Ei sitä aina muista, että miehille pitää kertoa kaikki niin sanatarkasti… No mutta; hyvää viikonloppua teillekin ja (sohva)torkkumisiin! :)

/

Jännä juttu, että elokuun loppupuolella harmittelin vielä kovasti kesän loppumista – tuntui nimittäin ensimmäistä kertaa ikinä siltä kuin sitä ei juuri olisi ollutkaan! Miehen kanssa yhdessä harmittelimme, kun ei tullut sinne Välimeren aurinkolomalle lähdettyäkään, mutta ensi syksynä viisaampina. Kuitenkin heti kun kuukausi vaihtui syyskuuksi, nuo ajatukset jäivät taa ja aloin fiilistelemään syksyä. Syksyhän on aivan ihanaa aikaa, kun napsauttaa ajatukset oikeille taajuuksille, syystaajuuksille ja fiilistelee syystunnelmaa taas vuoden tauon jälkeen! Täydentää kynttilävarastot (täällä ei ollut tarvetta, terkuin kynttilähamstraaja…) ja takkapuuvarastot – jälkimmäiselle meillä on kyllä tarvetta, joten tässä kuussa olisi luvassa polttopuuhommia. Näiden lisäksi luvassa on kesätekstiilien pesua ja säilöön siirtämistä. Täällä ollaan vasta tuossa pesuvaiheessa (pesukoneen hurina sekoittuu taustalla jazziin), mutta onpa kiva kohta kaivaa kaapista hieman syksyisempiä tekstiilejä esille! Jostain syystä tänä syksynä viehättää hirmuisesti tumma lila ja kanervan sävy sekoitettuna mustaan – mitä syyssävysuosikkeja teillä?

syystunnelmaa

Näitä sävyjä laitoinkin viikolla tuohon keittiönurkkaukseen, siitä niitä on mukava ihastella! Eikä todellakaan anneta noiden pienten sormenjälkien haitata näitä kuvia ;D. Joku on tainnut kurkotella luumukulholle ♥. Noita jälkiä ei muuten juurikaan luonnossa näkynyt, vaan tämä hassu seikka paljastui mulle vasta näiden kuvien myötä!

syksy

Kesässä on oma tuoksunsa, mutta niin on syksyssäkin! Sellainen ihanan kirpeän raikas ja kasteenkostea, mutta ennen kaikkea tuoksu on raikas. Sellainen, jota ulkona ollessaan haluaa oikein kunnolla vetää keuhkoihinsa. 

Nyt mulla olisi vielä hieman töitä tehtävänä ennen kuin miehet tulevat uimasta! Hieman tekisi mieli ottaa kisuista mallia ja oikaista hiljaisen talon sohvalle :D, mutta ehkä minä nyt kuitenkin alan pujottelemaan puuhelmiä nauhoihin! Kun on aamupäivän oikein ahkerana, niin iltapäivästä voi sitten heittää vapaalle. Meillä onkin tänään miehen kanssa ns. treffi-ilta. Sanoin tuosta viikolla miehelle juuri tuota termiä käyttäen, niin vastaus oli hölmistynyt mikäh?! Anyway, luvassa on herkuttelua lempiravintolassamme, can’t wait! Ihanaa syystunnelmaa teillekin! :)

/

Heh, alkoipas heti huvittamaan tuo otsikko – aivan kuin ruokailutilamme olisi kokenut jonkin isommankin muutoksen tässä viime aikoina! Ei sentään, mutta pari uutta, pitkään mielessä muhinutta tuolia on löytänyt kodin meiltä:

ruokailutilamme

Kyseessä on Arne Jacobsenin 3107-tuoli eli tutummin Seiska-tuoli. Niin monia tuoleja on kuulkaas kolmen viime vuoden aikana mielessä pyörinyt ja meillä kotonakin asti käynyt, mutta aina olen palannut tähän vaihtoehtoon. Kolmisen vuotta sitten ajattelin, että HAY:n About a Chair olisi ihana ruokapöydän ääressä. Tilasin alkuun vain yhden testaukseen ja hyvä niin, sillä ei se soveltunutkaan ruokailutilaamme. Huomasin, että tuolien täytyy mahtua pöydän alle, muuten tilasta tulee liian ahdas. Näin ollen tämä kyseinen tuoli päätyi työtuolikseni (Valmistunut työhuoneeni! -postaus) ja onkin ollut tehtävässään aivan täydellinen!

Reilu vuosi sitten olin päätynyt seuraavaan vaihtoehtoon: HAY:n Hee-tuoliin. Kun sovitin sitä ruokapöytämme ympärille, tulin samantien toisiin ajatuksiin. Tuoli näytti jotenkin liian pieneltä ja köykäiseltä pöytämme rinnalla eikä sen selkänoja näkynyt tarpeeksi pöydän yli, mikä on itselleni visuaalisista syistä tärkeää. Löysimme tuolista myös kolmannenkin miinuspuolen: siinä ei ollut kovin mukava istua, ainakaan pitkiä aikoja, joten tuo kaunis tuoli lähti palautukseen. 

Mielessä pyörivät edelleen mm. Muuton Visut sekä puisilla että metallijaloilla. Jonkinlainen kombo niitä voisi hyvinkin sopia Seiskojen kaveriksi! Eniten ja päällimmäisenä mielessäni ovat tosiaan jo pitkään olleet nämä Seiskat ja yleensä kannattaa panostaa siihen ykkösvaihtoehtoon, vaikka ne saattavat maksaa enemmän ja niitä joutuisi sitten hieman kauemmin odottelemaan, jos ei hankintaa halua kerralla tehdä. Niinpä kun näin tarjouksen näistä kaunokaisista, en miettinyt ehkä minuuttiakaan, kun ostoskorissa oli tuoleja kaksi kappaletta. Auki on nimittäin edelleen se, tuleeko näitä tuoleja olemaan meillä kaksi vai neljä, joten en uskaltanut sovittamatta tilata heti kaikkia neljää (inhoan palautusrumbaa näin isojen tuotteiden kohdalla!). Turvallisinta oli tilata nyt alkuun nämä kaksi ja nyt voikin sitten miettiä, tulisiko näitä vielä kaksi lisää ja kaksi sitten jotain ihan erilaista tuolia. Vai olisiko niitä erilaisia tuoleja neljä näiden kahden Seiskan kaverina – siinäpäs funtsimista! Täytyypä tässä joku päivä tehdä pientä inspiraatiokollaasia vaihtoehdoista.

Tuntuu kyllä siltä, että nämähän sopivat tänne niin kuin olisivat aina olleet ruokailutilamme vakiokalustoa!

ruokailutilamme

Olen aina pitänyt vanhojen tuoliemme ilmeestä: valkoisesta istuinosasta ja kromisista jaloista, joten senkin vuoksi olin varma, että nämä miellyttävät silmää! Nämä mahtuvat pöydän alle, näkyvät myös pöydän yli ja ovathan ne vain todella yksinkertaisen kauniit! Myös Muurahaistuoleja olen aina välillä miettinyt, mutta niiden selkänojan muoto ei miellytä läheskään yhtä paljon kuin näiden. 

Tuossa pöydän päässä ruokailee poikamme omassa Stokken tuolissaan, mutta siirsin sen näiden kuvien ajaksi syrjään, jotta uudet tuolit näkyvät paremmin. Nyt kuumeiset mietinnät: tilaanko vielä kaksi tuolia (näyttivät edelleen olevan tarjouksessa)? Usein näiden tuolien kohdalla ei tarjouksiin törmää!

neilikat