/

Tänään luvassa tämä muutaman lukijan toivoma perusteellinen esittelypostaus meidän takasta! Vaikka nyt pitäis olla jo kesä, on ilmat ainakin toistaiseksi vielä melko viileät eikä takkajutut näin ollen ole liikaa ;).
Meidän takka on varaava ja sen on muurari muurannut paikalleen mun ruutupaperitöherryksen pohjalta. Asetimme takalle alunperin nämä ehdot: valkoinen ja puutila, mielellään kahteen suuntaan avautuva takkaluukku. Halusin puutilasta lattiasta ylös asti avonaisena ulottuvan, sillä polttopuut on kauniita ja toimivat kivana sisustuselementtinä.
Puupinoista muistan aina edesmenneet pappani: he tekivät pihoilleen niin niin siistejä polttopuupinoja että! Ne näytti tiedättekö sellaisilta, kuin ne olisi jollain viivottimella/mitalla mitattu täysin tasaisiksi ja suoriksi. Tämä meidän polttopuutila vain hieman jäljittelee niitä pappojen sentin tarkkoja pinoja ;). Asettelijalla siis selkeästi vielä treenattavaa!

Takan mittoja on kyselty useaan otteeseen ja ne tulee tässä:
korkeus 200 cm, syvyys 85 cm ja leveys (puutila mukaanlukien) 160 cm.
Meidän takan pinta on ihan sileä ja se on maalattu valkoiseksi normaalilla sisäseinämaalilla. Kahdessa vuodessa ei ole nokeentunut (onko tuollaista sanaa? :D) vielä nimeksikään.
Takan päällisen vuorasimme kylpyhuoneen valkoisilla ylijäämälaatoilla, jotta senkin puhtaanapito olisi helppoa ja näin on ollut. Takan yläpuolelta seinästä löytyy myös pistorasia jouluvaloja silmälläpitäen ;).
Takan alaosassa näkyvät peltilaatikot (mm. tuhkalaatikko) olivat alunperin mustat, mutta halusin spraymaalata ne mattavalkoisiksi. Mustina olisivat hypänneet liikaa silmille.

Takan edustalle lattiaan teetimme karkaistun lasin. Laki määrää, että lasin tulee ulottua tulipesän yli molemmin puolin ja syvyyden on oltava 40 cm. (Näin oli ainakin vuosina 2009-2010.)

Tämänmalliseen takkaan koimme parhaana ja käytännöllisimpänä vaihtoehtona hissiluukun. Hiukan piti hintaa sulatella, mutta niinhän se yleensä aina on, että takan kallein osa on takkaluukku.

Luukun saa siis avattua tuosta oikeasta kulmasta pesua varten.

Meillä nokisen takkaluukun pesu hoituu loistavasti tällä aineella:

Universal Stone on siitäkin hyvä, että se sopii puhdistusaineeksi myös monille muille kohteille ja tahroille!: kylpyhuoneeseen, keittiöön jne. Eli monipuolinen tuote ja todellakin riittoisa!

Hissiluukun etu on siis tässä, että aina ei tarvitse avata luukkua tuolta sivusta, vaan enimmäkseen käytössä on tämä nopeampi hissimäinen avaustapa (luukku siis nousee ikään kuin takan sisään):Luukun ympärillä olevan pienen tason vuorasimme niinikään ylijäämälaatoilla. Tuohon tumma laatta on fiksu valinta, muuten saisi olla jatkuvasti putsaamassa jälkiä.

Tällainen postaus! Saa kysyä, jos heräsi vielä jotain lisäkysymyksiä :)

/

Käytiin eilen äitini kanssa Keskussairaalan lastenosastolla. Ei potilaita katsomassa, vaan toivon mukaan näitä pieniä sairastajia jollain pienellä tapaa ilostuttamassa.
Meillä on nimittäin ollut vuosikaudet säilössä ja tarpeettomana eräs mun vanha jättimäinen nalle, Mikkihiireksi sitä sattuneesta syystä kutsumme. Äitini sai loistoidean lahjoittaa nalle lastenosastolle ja niinpä hän kysäisi sieltä etukäteen, ottaisivatko he nallukan vastaan. Oma operaationsa oli Mikin uuteen kotiin kuskaaminen, sillä kyseessä on niin isokokoinen nallukkainen ettei sitä ihan millä tahansa autolla kuskatakaan! Äitini autossa on onneksi tilava takaluukku ja sinnehän Mikki lopulta nipinnapin saatiin sopimaan (takapenkit kumossa). Kyllä meitä hiukan nauratti Mikki sisälle kantaa ja aikamoisen määrän huvittuneita katseitakin osaksemme saimme :D

 Mikki otettiin osastolla erittäin iloisina ja avosylin vastaan, toivottavasti saa tulevaisuudessa monille pienille kasvoille hymyn aikaan! Lastenosasto on tällä hetkellä evakossa, kahden viikon päästä siirtyvät uusiin tiloihin ja Mikille on kuulemma siellä jo valmiiksi paikka mietittynä :)

Laitettiin poseeraamaan seinää vasten, että sain kuvan otettua. Ihan kuin uusi, mitä nyt pikkaisen oli pölyä, mutta ei muuta!

On se aika iso :D

Siellä oli heti seuraa: pari pikkunallukkaa:
Että tässä hyvä idea, jos kotoa löytyy omalle perheelle tarpeettomia leluja yms. Varmasti myöskin päiväkodit ottavat kiitollisena lahjoituksia vastaan.
Jos tuolla joudutte asioimaan, moikatkaa Mikkiä!

/

Joo, tiedän, tulee hiukan viiveellä nämä mun tunnustuksiin/haasteisiin vastaamiseni :P
Tämä sama Versatile Blogger Award mulle on ojennettu melko monesta osoitteesta viimeisten parin (ehkä jopa kolmen?) kuukauden aikana ja koska aikaa on kulunut noinkin pitkään, en enää muista ketkä kaikki tämän minulle antoivat :/. (Saa laittaa viestiä niin osaan lisätä oikeat henkilöt tähän listaan!) Ainakin kiitokset Janet, Inanaa & littleB! Myöskin Mabn ojensi minulle tunnustuksen, kiitos vielä :)), en lähde kuitenkaan toistamiseen niihin kysymyksiin vastailemaan, vaan yli vuoden takaiset vastaukseni löytyvät täältä.
Tämän postauksen kuvituksena kukkakuvia vanhempieni luota.

Kun on näinkin kauan blogannut, tulee nämä ”kerro itsestäsi niin ja niin monta faktaa” -jutut entistä vaikeammiksi. Kauan meni näidenkin seitsemän kohdan miettimiseen aikaa, mutta jotain sain kasaan!

1. Olen usein niin tarkka, että se rasittaa jo itseänikin… Kaikkiin asioihin tämä ei ulotu, mutta joskus saatan viilata jotain yksityiskohtaa niiiiin monta kertaa että! Ja jos en sitä tee, se asia jää mun mieleen enkä saa siltä mielenrauhaa… Ois kyllä kiva, jos ulottaisin tämän tarkkuuden myös siivoamiseen siten, että siivousmotivaatiota ja -innokkuutta olisi enemmän ja useammin…

2. Tuosta tulikin mieleeni toinen seikka! Nimittäin joskus hieman ”huokailututtaa”, kun joku luulee pelkkien kuvien perusteella, että meillä on kotona aina kaikki paikat tiptop. EI, ei ole. Meillä on ihan normaali koti, jossa eletään, kuten kaikilla muillakin. Minä vain satun kirjoittamaan blogia, jossa kotimme on pääosassa ja minua ei vain yksinkertaisesti motivoi nähdä minkäänlaisia sotkuja kuvissa. En todellakaan usko sen myöskään teitä lukijoita inspiroivan :D. Olen sitä mieltä, että jokaisella on omassa elämässään varmasti ihan tarpeeksi arkirealityä, ettei sitä enää blogiin tarvitse ulottaa.

3. Olen erittäin tunteellinen ja hiukan liian herkkä. Pahoitan myös mieleni herkästi. Näitä yritän korjata, mutta en usko koskaan siinä onnistuvani, joten asia on vain hyväksyttävä.

4. Esim. viimeksi hetki sitten pääsi muutama kyynel luettuani tämän artikkelin. Suosittelen kaikkia lukemaan, vie aikaa vain minuutin tai kaksi.

5. Näin MM-jääkiekon ollessa ajankohtainen: olen henkeen ja vereen Leijonien puolella! Silti jos saamme jossain pelissä useita maaleja (esim. Suomi-Ranska 7-1), säälin tosi paljon vastustajan maalivahtia ja toivon, ettei enempää maaleja syntyisi :D

6. Kun kännykkä herättää aamulla, nousen samantien ylös, noin kolmessa sekunnissa. En voi sietää torkuttamista enkä voisi varmastikaan torkuttajan kanssa asua :D. Onneksi olemme miehen kanssa tässä asiassa ihan samanlaisia! En siis alkuunkaan ymmärrä tuota torkuttamis-ajatusta; voiko olla inhottavampaa kuin herätä herätykseen, joten miksi ihmeessä se pitää kokea esim. kymmenen minuutin välein :O. En ymmärrä. Nooh, onneksi elämä on täynnä valintoja :D

7. Pikkutyttönä rakastin leikkiä autoilla ja mulla olikin paljon erilaisia autoja leluina, joskus ehkä autoja enemmän kuin nukkeja… Pikkuautot oli autoista parhaita ja esittelin uusinta ”autohankintaani” aina innolla lähes samanikäiselle serkkupojalleni. Minulla ei ollut automattoa, mutta serkullani oli. Aina kun kävimme heillä kylässä, kruisailin onnesta soikeana serkkuni automatolla :D. Joskus serkkuni taisi olla kateellinen, kun olin saanut uuden pikkuauton lahjaksi. Muistan pari kertaa, miten hän heillä kylässä ollessamme meni autotalliin ja löi upouuden autoni vasaralla mäsäksi :'(. Olin niin järkyttynyt, sillä itse vaalin kaikkia lelujani ja pidin niistä hyvää huolta. Että terkkuja vaan A, en ole vieläkään unohtanut! ;D

Tällaisia juttuja tänä maanantai-iltana! En nyt laita tätä eteenpäin kenellekään erityisesti, mutta kertokaahan te lukijat jokin fakta itsestänne ;)
Nyt mä lähden valmistamaan meille jotain hyvää iltapalaa ennen Suomen peliä, himoitsen mm. kohmeisia vadelmia!
P.S. Huomenna blogissa seikkailee eräs jättimäinen nalle! :D