Eilen oli niin kiva ja aurinkoinen kesäilta, paljuunkin aurinko paistoi vielä puoli kymmenen jälkeen, tosin himmeästi mutta paistoi kuitenkin. Kyllä oli rentouttavaa! Tänään on ollut hieman sateisempi päivä, mutta mielestäni mukavaa vaihtelua tällainen ja etenkin kasvava nurmikkomme tykkää! Taidan silti tänäkin iltana pulahtaa paljuun, on siellä ennenkin sateella istuttu, iiiiso valkoinen aurinkohattu päässä :).
Paljusta tulikin mieleeni, että sitä varten täytyy ostaa vielä lämpömittari; tähän asti olemme menneet käsituntuman varassa. Onkin muodostunut sellainen kaksiportainen asteikko: sopivan lämmintä ja sitten tosi lämmintä, ehkä jopa hiukan liian lämmintä.
Eilen iltamyöhällä saunaterassilta sisään tullessani purskahdin nauruun: näin nuoremman kissan keittiön ruokapöydällä syömässä vohvelikeksin murusia ihanan Villeroy & Bochin kulhoni pohjalta :D. Peppu pitkällä herkutteli, voi että nuo rontit osaa naurattaa!

135

Nyt tänä sateisena iltana pitkästä aikaa kuvissa vanhempi kisu, lempipaikassaan (miehen) sylissä :). Olen aiemminkin kertonut, miten miehellä ja tällä kissalla on tässä vuosien mittaan muodostunut sellainen sohvalla lököttely -tuokio aina miehen tultua töistä kotiin. Jos mies ei meinaa heti suunnistaa olohuoneeseen, hyörii kissa miehen jaloissa vaativasti naukuen ja sohvalle vaatien :D. Ja sitten vihdoin, kun mies lähtee olohuoneeseen päin ja istahtaa sohvalle, tuo ihana kissa aivan juoksee perään ja hyppää syliin. Se on niin hauskaa ja hellyyttävää seurattavaa, kerta toisensa jälkeen! Nykyään tuo tapa on kyllä sellainen, että a-i-n-a kun mies on sohvalla tai istuu jossain muualla kuin ruokapöydässä, löytyy kissa hänen sylistään :D.

130

Mies istuu rauhassa paikoillaan ja silittää paljon, joten ei ihmekään että kissa viihtyy. Vai mitä kertoo nämä ilmeet:

137

133

143

145

Koko ajan vain parannetaan asentoa… Ja tuosta altahan ei kukaan henno nousta!

152

154

155

Ohops mites noin pääsi käymään!
Eikä aikaakaan, kun luomet alkaa taas lupsua… Näin se sateinen ilma vaikuttaa siis kissoihinkin!

Tilanteet oli nopeita, joten en ihan ehtinyt kamerani kanssa kaikkiin mukaan, siitä epätarkkuus…

157

158

Täällä on juhannussuunnitelmat aika valmiina, vaikkakin aamut tulevat kulumaan töissä. Huomiseen juhannusaattoon kuuluu mm. veljeni synttäreiden vietto vanhempieni ihanalla kesäpihalla hyvästä ruuasta, juomasta ja seurasta nauttien. Juhannuspäivänä, jos aurinko paistaa, ajateltiin lähteä kumiveneilemään – siitähän alkaa muodostua ihan juhannusperinne!
Toivottelen teille nyt oikein mukavaa ja lämminhenkistä juhannusta, missä ikinä sen sitten vietättekin! Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme!

 

Sanna, joka jätti kommentin:

Näyttääpä tosi kivalta ja kätevältä! Minulle kaiutin olisi juuri kokonsa puolesta täydellinen pieneen yksiööni! Tarvittaessa sen voisi laittaa kaappiin piiloon, jos ei koko ajan halua esillä pitää (sielläkään ei paljoa tilaa veisi!) Tällä hetkellä minulla on ikkunalaudalla vain vanhat, rumat, punertavanruskeat stereot, jotka olen yrittänyt piilottaa verhon taakse :D värikin sopisi siis täydellisesti valkoiseen, moderniin sisustukseen :) käyttöä olisi myös muualla kuin kotona sisätiloissa. Kaveriporukan kanssa kun ollaan lähdössä festareille, laivalle tai mökkeilemään niin olisi mitä kätevin kapistus tämä pieni kannettava kaiutin, jonka saisi helposti pakattua mukaan! Hyvää kesän jatkoa! =)

220

Suoritin arvonnan random.org:n avulla, voittajalle kilahtaa sähköpostia ihan tuota pikaa! Kiitos paljon kaikille kivoista osallistumiskommenteistanne, niitä oli hauska lueskella ja voi kunpa arvottavia kaiuttimia olisi ollut enemmänkin, moni tuntui olevan sellaisen tarpeessa :). Kiitokset myöskin muutamista aivan ihanista blogipalautteistanne, jotka todella lämmittivät mieltä. Oli mukava samalla kuulla uudemmistakin lukijoista, kiva että jätitte jälkenne!

Täällä on otettu päikkärit sateen ropistessa ikkunaan, kisu kainalossa tottakai. Kylläpäs uni maistui! Hyvää juhannuksen aloitusta kaikille!

 

Huomenta! Täällä on lyhyet yöunet takana, kivan turvonneet silmät, mutta jollain tapaa kovin huojentunut mieli. Törmäsin myöhään eilen illalla pariin blogiin, joita lukiessani taisin vuodattaa ehkä kaksi ämpärillistä kyyneleitä. Tosi huono idea lukea jotain niin surullista ennen nukkumaanmenoa; pyörimiseksihän se yö taas meni… Noita blogeja yhdisti se, että niissä molemmissa nuoret naiset (20-25-vuotiaat) taistelivat syöpää vastaan. Toinen oli oman taistelunsa jo hävinnyt, toinen vielä urheasti kamppailee.
Blogeja lukiessani vähän jopa häpesin omia ongelmiani, jotka tuntuivat naurettavan pieniltä noiden asioiden rinnalla. Tuli tunne, että ei mulla ole oikeutta valittaa, olen kuitenkin terve. Noilla kahdella nuorella naisella, pienten lasten äideillä, on oikeus valittaa, valittaa mm. elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Silti heidän asenteensa oli/on upea ja opettavainen. Ei sitä syyttä kuule usein sanottavan sanoja asenne ratkaisee

073

Mutta sellaisiahan me ihmiset olemme. Olemme syvällä oman elämämme koukeroissa ja elämme niitä, sekä hyvinä että huonoina hetkinä. Omat ongelmat, oli ne vakavasti sairaan ihmisen silmin kuinka pieniä tahansa, tuntuvat itsestä juuri sillä hetkellä suurilta. Sen vuoksi onkin hyvä säännöllisesti avata silmiä muidenkin suuntaan ja saada hiukan uutta perspektiiviä. Laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja tehdä niitä tarvittavia/vaadittavia päätöksiä, sillä jos ei tee mitään, ei mikään myöskään muutu.

069

Uskon, että kaikella tässä elämässä on tarkoituksensa. Vaikka usein onkin tilanteita, joiden tarkoitus ei aukene ollenkaan… Silti uskon vahvasti tuohon ja nyt mietinkin, että mun oli tarkoitus törmätä noiden rohkeiden naisten elämäntarinoihin juuri eilen. Sain paljon mietittävää ja tehtyä sen oman päätökseni.
Koen, että meidän, jotka saamme täällä pallolla vielä terveinä tallustaa, tulee nauttia tästä elämästä kaikin mahdollisin tavoin. Ei pelkästään itsemme, vaan myös heidän vuoksi, joilta tuo oikeus liian aikaisin evätään. He olisivat varmasti halunneet vielä jatkaa elämää, nauttia siitä, arvostaa jokaista päivää ja hetkeä eikä valittaa turhasta. Joten jo kunnioituksesta heitä kohtaan on meidänkin pyrittävä siihen. Elämä on lahja.

Enkä nyt sano, että tämä oman stressini aiheuttaja olisi mikään hirmuisen pieni asia – ihan pienestä en tässä elämässä pitkäaikaisesti tai ylipäätään stressaannu enkä yöuniani menetä. Uskon myöskin niin, että jos elää jatkuvan stressin alla, se heikentää vastustuskykyä – koskaan ei siis tiedä, milloin se oma terveys on menetetty. Meillä on vain yksi terveys ja sen tulee aina olla etusijalla. Sitä ei myöskään missään nimessä voi pitää itsestäänselvyytenä, sillä hetkenä minä hyvänsä asiat voivat muuttua lopullisesti.

064

Tänään aion nauttia kauniista, aurinkoisesta kesäpäivästä! Aion hemmotella itseäni rentouttavalla kaunistautumishetkellä ja taidanpas noiden viikonlopun kuvien innostamana käydä ostamassa tuoreita mansikoitakin. Ja jos siltä tuntuu, laitan elämän oikein risaiseksi ja valmistan suklaadipin :D. Ehkä myöskin päikkärit terassisohvalla kahden kehräävän kissan kera tulevat tarpeeseen (neljän tunnin pyörivät yöunet ei ihan riitä…).

Loppuun haluan vielä kiittää teitä lukijoita ihanista viesteistänne mm. edelliseen postaukseen. Kiitos! On mukava huomata, ettei tullut tyrmäystä, vaikka kevyiden sisustusjuttujen sijaan tulikin vähän jotain muuta. Suoraan sanottuna tuntuisi aivan teidän huijaamiselta postailla niitä näitä, jossa sydän ei ole mukana, kun mielen on vallannut muut asiat.

Mutta, tästä on suunta vain ylöspäin ja sen kipuamisen voisi aloittaa vaikka jo tänään! Älä jätä huomiseen sitä, minkä voit tehdä jo tänään… Hymyjä ja auringonsäteitä päiviinne!