>

Sain paljon kivoja vaihtoehtoja, millä täyttää olohuoneen tyhjä kohta. Kiitos niistä! :) Kirjoitin silloin, et mulla oli joku pieni ideanpoikanen itsellänikin ja se oli iiiiiiso taulukollaasi! Mustavalkoisia valokuvia matkoilta, läheisistä ja ihanista hetkistä… Ne ois varmasti nappivalintoja ja niitä katellessa tulis aina hyvä mieli :). Ne kävis myös yhteen Ektorp-divaanin kans, jos haluan sen taas kesäksi siirtää tuolle kohtaa, pois ikkunanurkkauksesta.

Alunperin ajattelin seinälle kollaasia mustine kehyksineen tähän tapaan:

Tässä on puolestaan käytetty samankokoisia kehyksiä ja kuvia, ei näytä hullummalta tämäkään! Tosin tuo yhdeksän kuvaa taitaa olla maksimi tällä systeemillä.

Kumpi tapa olisi parempi; kehykset samankokoisia vai erikokoisia? Entäpä värit; kaikki kehykset mustia vai joukkoon esim. muutama valkoinen? Tai toisinpäin et valkoisia kehyksiä, mut joukossa pari-kolme mustaa kehystä? Taustaseinä on valkoinen…
Mitäs sanotte?

Ja vielä kolmas askarruttava asia…
Laittaisko kehykset suoraan seinään vai muutamille hyllyille kuten tässä kuvassa?


Yksi idea ois tietysti laittaa esille myös kauniita esineitä: (mut ei ehkä kuitenkaan meille tällaista)

Kaikki kuvat lainattu täältä, täältä ja täältä!

Ja kuin piste iin päälle:

Sallin mainitsema Lundian Soihtu kollaasin yhteyteen valkoisena tai mustana. Tuosta valaisimesta pidän monestakin syystä: se tuo sekä suoraa että epäsuoraa valaistusta ja on yksinkertaisen kaunis! Ei kuitenkaan liian moderni meidän kotiin, vaan jotenki pehmeä, eikö teistäkin? :)

Mut sopiiko mun haaveilema Bourgie Soihtu-lattiavalaisimen kans samaan tilaan…

… vai pitäiskö ostaa Lundian valaisin myös pöytämallisena?

Mulla on joku ihme päähänpinttymä josta kovasti haluan eroon et kaikkien valaisinten pitäis olla samaa sarjaa, mut sehän ois tylsää! (Eikä meillä kyllä niin ees oo…) Valaisimia on niiiin monia ihania ja erilaisia, et kai niitä voi ihan vapaasti sekoitella..? ;)
Jos muuten haluatte vinkkejä kuvakollaasien tekoon, löytyy niitä täältä.
Taulujen asettelun tarkkaa ABC:tä pääsette kurkkaamaan tältä sivulta.

Pää sekaisin kollaaseista ja valaisimista,

>

Jos jollakin tuli vilu ton iltapäiväisen Välimeriretken jälkeen, ni ehkä lämpenette ku katotte näitä kuvia?

<3

Jotain täntyylistä (miinus sohva) harkitsen olkkarin tyhjään kohtaan, mut siitä lisää toisena päivänä :).

Takkatulen leimua ja kynttilöiden loistetta…
Kuvista ilostuin ja innostuin täällä!

Lämpöä sunnuntai-iltoihinne!

>

Viime viikon lauantain vietimme Välimerellä tällä aluksella:
Tietysti Sardinian loman tuulisin päivä oli se, jolle olimme varanneet veneretken :). Enkä puhu nyt mistään pikkutuulesta… Alkumatkasta tuuli ei haitannut, ihailimme upeita maisemia ja kauniin turkoosia merta.
Emme tienneet reittiämme vielä tuolloin (ehkä hyvä niin tai oisin jääny laiturille vilkuttaan ;)), mutta päämäärä oli tuo korkea kallio mikä tämän kuvan taustalla häämöttää…
Paikka on nimeltään Capo Caccia, jossa viimeisenä päivänä kävimme myös vuokra-autolla (juttua tulossa myöhemmin)!

Tässä paikka läheltä kuvattuna, oli kyllä tosi vaikuttavan kokoinen!!!

Meidän matkaan tuli pieniä mutkia, kun pääsimme Capo Caccian juurelle. Tuuli oli hirmuinen ja aallot valtavia! Suolaistakin suolaisempaa merivettä roiskui veneen sisälle ja tavarat lenteli. Olin jo pienimuotoisen paniikin kourissa Capo Caccian juurella, kun olimme pysähtyneenä emmekä me matkustajat tienneet mitä tapahtuu… Yhtäkkiä kapteeni käänsi laivan ja palasimme takaisinpäin. Miehistön jäsen kertoi myöhemmin, että aallot siinä kohdassa olivat neljän metrin korkuisia emmekä voineet jatkaa alkuperäistä reittiämme. Neljän metrin aallot on melkoset tollaselle veneelle :D.
Alkuperäinen reitti ois kulkenu Capo Caccian taa ja siellä pienen kallion ympäri ja takaisin. Onneks ei menty siitä eteenpäin!!! Pelastusliivejä ei ollu kellään eikä niistä ees matkan alussa kerrottu, tyypillistä… :). Mä kyllä kysyin ennen veneen astumista, onko turvallista lähtee näin tuulisella ilmalla ja vakuuttelivat et on.

Tässä näkyy venereittimme rannikon läheisyydessä. Algherosta lähdimme ja sinne palasimme. Lisäsin tuon keltaisen pallukan kuvan vasempaan laitaan, siinä kohdalla oli ne hirmuiset aallot ja siitä palasimme takaisin. Pikkupätkä reittiä jäi siis näkemättä, mutta viimeisenä lomapäivänä vuokrasimme auton ja ajoimme tuonne korkealle ihailemaan (kauhistelemaan) maisemia. Silloin myös näimme, mistä alkuperäisen reitin ois pitäny kulkea.

Paluumatkalla yksi miehistön jäsenistä kertoi, että viime kesäkuussa Capo Cacciaan oli osunut 18 metrin korkuinen aalto (!!!) ja 50 alinta rappusta oli tuhoutunut. Noita hirmuisia kallioita kiertää siis rappuset, joilla uhkarohkeimmat voi kierrellä ja katella…

Näettekö kuinka turkoosia vesi on? Ja niin kirkasta! <3
Nuo kaksi kuvaa yllä, joissa näkyy vehreitä kukkuloita, otin pysähdyspaikassamme. Tuossa lahdenpoukamassa meri oli tyyni, tosin sielläkin tuuli aika lailla :/. Heti kun pysähdyimme, yksi miehistön jäsenistä laski tikkaat veteen ja karjaisi vahvalla italiaanon aksentillaan ”swimming!” :). 



Ja poikia vietiin ;).



Mä vaan hytisin veneessä ja otin kuvia :). Mereen pystyi hyppäämään myös veneen keulasta, jossa oli ns. ponnahduslauta. Se oli lähinnä brittimiesten käytössä tuona lauantaipäivänä ;).



Veneen kapteenikin heitti märkäpuvun niskaan ja lähti sukeltelemaan! Parisen tuntia hän siellä viihtyi ja palatessaan näytti saalistaan: vyöllä roikkui melkoinen läjä mustekaloja. Hihoihin hän oli kerännyt simpukankuoria, jotka kimaltelivat kauniin hopeisina auringossa. Hän kertoi että mustekalat imevät simpukan sisuksen, tästä syystä kuoret kimaltelevat niin upeasti. Hän jakoi simpukankuoret meille naispuolisille vieraille muistoksi :).

Sillä välin ku kapteeni sukelteli, valmisti miehistö meille lounaan:
Koska mä en oo seafoodin ylin ystävä, sain ihan peruspasta-aterian :). En hokannu ottaa siitä kuvaa, mut tota samaa pennepastaa peston kera sisälsi mun lounas.
Alkupaloiksi oli tarjolla leipää, salamimakkaraa & juustoja. Juomina valkoviini & vesi. Jälkkäriksi hedelmä, kahvia ja mirto-snapsit! :)

Oli kyllä tosi kiva päivä merellä, vaikka se sisälsikin vähän liikaa jännitystä mun makuun ;).

Niin ja mua keinutti koko lauantai-illan, nukkumaanmenoon asti, ton veneretken jälkeen! Ei kiva! ;D