Olenkohan ainoa, jolla ei vielä ole älypuhelinta? No en varmasti ainoa, mutta todennäköisesti vähemmistöä kuitenkin. Sain ensimmäisen kännykkäni 14-vuotiaana, valitsin siihen ihanan pirtsakat oranssit kuoret :D. Ystävälläni oli sama kännykkä sinisillä kuorilla, oi niitä aikoja! Tällä hetkellä käytössäni on elämäni viides kännykkä, kaikki olleet nokialaisia, paitsi nykyistä edeltävä oli Samsungin simpukkamallinen. Se kesti käytössäni neljä vuotta, tippui muutamia kertoja maahan ja sai osumaa. Kerran tippui eräällä parkkipaikalla niin, että läppä irtosi kokonaan :D. Sain sen silti vielä paikoilleen; hyvin kuului ja kännykkä sai vielä vuoden jatkoaikaa. Kunnes sitten kerran putosi kivilattialle niin että näyttö pimeni lopullisesti. Tuolloin oli pakko hankkia uusi puhelin nopeasti ja hankin tämän nykyisen Nokian kännykkäni, joka on ollut käytössä kohta kaksi vuotta. Tämä oli muuten samalla ensimmäinen kännykkä, jonka ostin itse itselleni, neljä aiempaa olin saanut lahjaksi. Tätä ostaessani liikkeessä aivan hämmästeltiin, kun edellinen kännykkä oli kestänyt jopa neljä vuotta. Olin hiukan huuli pyöreänä siinä – mielestäni suht laadukkaan kännykän tulee kestää normaalikäyttöä vuosikausia.

004

Tilanne on kuitenkin se, että tarvitsen kaksi kännykkää – toinen henkilökohtaiseen ja toinen toiminimikäyttöön. Toisena kännykkänäni toimii elämäni kännykkä nro 3, joka vielä pelittää, mutta jonka jätin nyt kuvaamatta ;). Vaaleanpunainen pieni söpöliini, jonka ainoa miinuspuoli on erittäin huono akku. Pidän mukanani vain tätä kuvassa näkyvää puhelinta, sillä toisesta numerosta on tähän soitonsiirto. Silti olisi ihan mukavaa, että se toinenkin puhelin olisi päällä lähes koko ajan; tekstiviestit kun eivät toiseen puhelimeen siirry… Nyt joudun jatkuvasti olla lataamassa toista, kotona lojuvaa puhelintani ja se meinaa aina unohtua. Alkuviikostakin havahduin siihen, että puhelin oli ollut pimeänä yli viikon ja kun avasin sen, oli siellä viestejä odottamassa, joten ei enää tällaista (hajamieliselle)!

006

Tilanne on siis se, että päästän söpön vaaleanpunaisen kännykkäni viettämään ansaittuja eläkepäiviä ja päästän tämän nykyisen puhelimeni (jossa muuten erittäin hyvä akku!) kotiin lojumaan. Uusi älypuhelin jokapäiväiseen käyttöön siis! Jotain aavistusta mulla kyllä merkeistä ja malleista on, aivan pientä. Lähinnä mietin iPhonen ja Samsung Galaxy S3:n väliltä, mutta entäs sitten lähes vannoutuneena nokialaisena Nokian älypuhelimet? Kokemuksia, vinkkejä?

En koe tällaisia hankintoja mitenkään aivan hirmuisen mielenkiintoisiksi, joten valitsen tällaisen helpohkon väylän ja kysyisin mielelläni teiltä vinkkejä ja kokemuksia – mitä älypuhelinta suosittelisitte ja miksi? Mitä ominaisuuksia älypuhelimissa pidätte tärkeimpinä? Ostaisin mielelläni kerralla hyvän, toivon mukaan vuosikausia kestävän yksilön.

Mutta nytpäs karkaan tästä kireän niska-hartiaseudun kanssa hierojalle ja paneudun toivottavasti lukuisiin vinkkeihinne illemmalla. Aurinkoa! 8) 

 

010

Viimeksi Rauhallinen aamu -postauksessani tuli nautittua riisipuuroa hieman talvisempana, ehkä jopa jouluisempana versiona, mutta nyt kesäisempänä mustikkakeiton kera! Nolona myönnän, mutta tein vasta nyt elämäni ensimmäisen kerran mustikkakeittoa ja olipahan herkullista, vaikka itse sanonkin :). Jopa niin herkullista, että meinasi puuro jäädä tuossa rinnalla syömättä!

cats

Helppo ruoka, kun riisipuuro valmistuu uunissa lähes itsestään. Tässä tosi hyvä esimerkki ruuasta, joka on halpaa ja hyvää :). Mustikat oli tämän ruuan kallein osa, jouduin nimittäin tyytymään kaupan versioihin, koska oman pihan mustikat on pakastimesta herkuteltu jo aikoja sitten.
Kaupasta tarttui sunnuntaina mukaan myös näin ihanat, kirkkaan pinkit neilikat, tosi herkku sävy vaaleassa ruokailutilassamme!

007

 Aurinkoista keskiviikkoa!

 

Kaulakorun teettäminen? -postauksessani kerroinkin, kuinka en harmikseni voittanut sitä upeaa turkoosia kaulakorua itselleni, mutta tämän korun kohdalla oli parempi onni:

025

Koru koostuu erilaisista puuhelmistä: vaaleapuisista, mattakultaisista sekä raitaisista puuhelmistä. En ole koskaan aiemmin omistanut tämäntyylisiä koruja, mutta tähän ihastuin kovasti! En tiedä, tuleeko se roikkumaan koskaan kaulassani, mutta ainakin ns. osana sisustusta sitä tullaan näkemään: lipastoilla, mahdollisella yöpöydällä, kirja- tai lehtipinon päällä, roikkumassa peilin kulmasta… Ehkä myös ranteessani, sillä mulla on tapana kietoa kaulakorut ranteeseen, jos se vain suinkin on mahdollista :D. Erityisesti valkoinen helmikaulakoruni nähdään poikkeuksetta ranteessani!

Mua viehättää ajatus seuraavanlaisesta näkymästä leppoisana kesäaamuna: rennon kesäinen petaus, ulkoa kantautuva iloinen linnunlaulu, yöpöydällä (tai meidän kodissa sängynpäädyllä) kirja sekä pieni maljakko, jossa hento vaaleanpunainen pioninkukka vieressään ihana röykkiö valkoista helmikaulakorua. Olisi aika täydellinen näkymä aloittaa vaikka kesälomapäivä!
Mitäs mieltä te olette koruista osana sisustusta?

021