Aurinkoista aprillipäivää! Jokos joku on ehtinyt jekuttamaan tai itse jekun kohteeksi? Tai muistuuko mieleen jokin kaikkien aikojen paras aprillipila? Mua huvittais aina kovasti tehdä aprillipiloja, mutta en ehtisi edes tarinan alkua pidemmälle kun repeisin nauramaan, joten se siitä :D. Olen siis ihan surkea aprillipilailija.
Toisen pääsiäispäivän kunniaksi vielä pääsiäisaiheista postausta tai ainakin pienesti sitä sivuavaa…
Meidän kissat on 5- ja 10-vuotiaat, mutta kovin leikkisiä, jos heitä vain leikittää. Luin jostain joskus kauan sitten, että aikuistakin kissaa pitäisi leikittää vähintään kerran päivässä. Ihan aina tuo ei taida meillä toteutua, mutta aina silloin tällöin. Ja joskus erityisesti nuorempi kissa keksii omiakin leikkejään…
Tässä tämä nuorempi yhdessä lempipaikassaan: tuolilla ruokapöydän alla. Kätevä paikka muuten! Pöydän alta näkee ruokailutilan isoista ikkunoista takapihalle ja toiseen suuntaan keittiöön = ruokakupille.
Ei tarvita kuin alle minuutti jonkin mielenkiintoisen jutun heiluttelua, tässä tapauksessa pääsiäismunan, ja uteliaisuus vie voiton mitäs sulla siellä on, voiko sitä syödä…
Syntyy mukava ääni kun antaa tassulla vähän kyytiä. Ja pakkohan sitä on lopulta vähän maistaakin, se on selvä. Huomatkaa erittäin keskittyneet ilmeet!
Oho, se tippu. Palvelija ho-hoi!
Ei mua ehkä enää huvitakaan. Alkoi väsyttää. Oikaisenpas tähän tuolille.
No ehkä jos pikkasen vielä. Yksi sipaisu.
Mutta kissa kun hän on, vie päikkärit lopulta voiton. Ja kyllä, hän on aivan noin superpehmeä, miltä kuvissa näyttääkin. Kiiltävä, liukas ja silkinpehmeä turkki. Pehmoinen ja pyöreä pumpulipallo, joka on niin ihana rutistaa syliin.
Kissamaisen letkeää päivänjatkoa!
