Viimeiset Milanon matkan syötävät tuliaiset pöydällä. Fazerin Sininen sai vahvan kilpailijan, ensimmäistä kertaa. Ensikosketus näihin suklaaherkkuihin tuli FoxTown Outletiin saavuttuamme; suklaapuodin myyjä jakeli suklaita ostoskeskukseen saapuville asiakkaille. Toimi! Suklaapussillinen mukanamme lopulta bussille palasimme.
Tosi herkullisia sveitsiläisen Lindtin Lindor-suklaita. Kovempi kuori kätkee sisälleen herkullisen pehmeän suklaasydämen.
Makuja laidasta laitaan – omaksi lempparikseni taisi päätyä tämä aika perusmaku: na-am!
Oli pakko laittaa vielä tämä kuva, vaikka tarkennus on vähän missä sattuu. Niin hauska tuo mun linssilude huomionkipeydessään!
Kisulla on myös sellainen omaperäinen tyyli, että jos vain mahdollisesti silitystä antava käsi on lähellä, siihen pusketaan omaa päätä ja kasvoja – silitä mua, silitä mua! Joskus myös tuota kättä vähän nuolaistaan ja saadaan siten samalla omat kasvot kätevästi pestyä :D. Tuon keinon kisu oppi pentuna steriloinnin jälkeen: kaulassa oli kauluri, joka esti oman naaman pesun, joten silittäjä sai pesun hoidettavaksi kädellään. Mitä kekseliäisyyttä!
Nyt taidan vetäistä uuden, pirtsakan värisen takin niskaani ja lähteä pienelle happihyppelylle! Eilinen vilukohtaus taisi johtua siis vain ja ainoastaan pienestä hytinästä pakkassäässä, hyvä näin. Kivaa sunnuntaita!