/

 

Muutamaan otteeseen on tämä seinä blogissani näkynyt ja aina sen jälkeen olen saanut useammankin kysymyksen tapettiin liittyen. Kyseessä on siis tämä mustavalkoinen ruusutapetti, jonka tilasin raksavuoden aikana Photowallilta seinämme mittojen mukaan:

Paketti saapui muutamassa päivässä mukanaan tapettiliisteri. Vuodat oli valmiiksi leikattu ja numeroitu, joten tapetoiminen oli äärimmäisen yksinkertaista: ei aikaakaan kun olin ruusun isäni kanssa seinään tapetoinut.

Tältä samaiselta yritykseltä sain jonkin aikaa sitten blogini sähköpostiin yhteydenoton ja päätimme järjestää teille pienen kisan! Voittaja saa itselleen 250 euron arvoisen lahjakortin Photowall.fi -verkkokauppaan. Itsekin unohduin sinne hetkeksi haaveilemaan – kukkakuvien lisäksi erityisesti erilaiset maisematapetit miellyttävät silmääni, kärkipäässä rauhoittavat rantamaisemat. Photowallilta voi tilata tapetin myös omasta valokuvasta! Ja sellainen onkin minulle matkalla, mutta en vielä kerro millainen tai minne se tulee, sen tulette näkemään myöhemmin, kesän paikkeilla ;).

Nyt ei muuta kuin osallistumaan, jos mielit itsellesi valokuvatapettia! Jätä kommentti tähän postaukseen, muista itsestäsi nimi tai nimimerkki ja arvostaisin kovasti, jos viitsitte jättää myös sähköpostiosoitteenne sille varattuun kenttään. Helpottaa työtäni suuresti kun arvon voittajan! Arvonta päättyy 2.3.2013 klo 21 ja voittajan julkistan mahdollisimman pian tuon jälkeen.

Vastaa osallistumiskommentissasi kysymykseen: millaisen tapetin valitsisit ja minne? 

/

 

Eilisen aika vauhdikkaan lauantain vastapainoksi huomattavasti rennompi sunnuntai. Kotona puuhastelua ja karjalanpaistilla herkuttelua, iltapäivällä synttäreille menoa.
Eilen käytiin elokuvissa: 21 tapaa pilata avioliitto. Voin kyllä suositella, oli hauska komedia ja sai nauraa. (Jos et halua tietää elokuvasta enempää, hyppää postauksen ensimmäisen kuvan alapuolelle!) Jopa tuossa komediassa mulla pääsi muutama kyynel: se vanha pariskunta oli niin liikuttava. Joka paikkaan kulkivat yhdessä käsikynkkää: toinen lähes sokea ja toinen lähes kuuro. Ja se näky, kun vanha mies jäi yksinäisenä ja heiveröisen näköisenä vilkuttamaan ambulanssille, joka vei mennessään tämän vaimon… Voi niisk. Elokuvan jälkeen mun mielessä oli päällimmäisenä tuo :D.

Oletteko pysyneet terveinä? Influenssaepidemia taitaa ihan lähipäivinä saavuttaa Suomessa huippunsa. Mies on ollut flunssassa nyt viikon, on nyt jo paranemaan päin, itse olen vielä siltä välttynyt. Juuri sanoin miehelle, että en ole lähes neljään vuoteen sairastanut minkäänlaista flunssaa! Miehellä niitä on varmaan aika tyypillisesti: kerran pari vuodessa, mutta ne ei koskaan tartu muhun. *Koputtaa puuta.* En ole koskaan ottanut mitään rokotteita influenssaa vastaan, tänä vuonna mietin sitä ensimmäistä kertaa hieman vakavammin, mutta päätin etten nytkään ota. En ole mikään lääkevastainen ollenkaan, mutta hieman sai miettimään ne viime vuoden influenssan jälkeiset rokoteuutisoinnit tai lähinnä mitä jälkiseuraamuksia rokotuksilla oli… Lisäksi luin lehdestä, että terveydenhuollon ammattilaisistakin suurin osa jätti rokotteen tänä vuonna ottamatta (viimeisintä prosenttilukua en tiedä, vain sen hetken tilanteen, jolloin asiasta oli kirjoitettu ja silloin rokotteen oli ottanut vain alle kolmannes), joten se vain vahvisti omaa päätöstäni. Jotenkin myös ajattelen niin, että jos otan rokotteen joka vuosi ja joskus sitten taas jättäisin sen pois, ei oma vastustuskykyni toimisi enää samalla tavalla. Että kun kerran rokotteen otan, on se sitten paras ottaa joka vuosi. Nyt kun nämä asiat otin puheeksi, saan varmasti ihan kamalan taudin… Näiden terveidenkin vuosien edestä :/.

Mun 10-vuotias raitainen ystäväni lähettää terkkuja nakerrettujen tulppaanien kera :D. Yksi tulppaaninkukka oli päässyt suuhun ja sen lisäksi kaksi lehteä, nami nam. On se sellainen viherpipertäjä!

Mutta nyt karjalanpaistilihojen kimppuun! Haluattekos joku päivä kuulla mun ”salaisen reseptini” tähän herkkuruokaan? ;)

/

 

Eilisistä kovaa pohdintaa aiheuttavista mattomietinnöistä hieman kevyempiin (ja mielestäni huomattavasti helpompiin :)) verhoasioihin, sillä sain kuukausi sitten lukijalta ihanan blogipalautteen ja sen myötä myös pienen postaustoivomuksen:

Ostimme mieheni kanssa uuden rivitaloasunnon ja remontoimme sitä parhaillaan. Samalla mietin tulevan kodin sisustusta ja verhot tuottavat suunnatonta päänvaivaa. Vähemmän on mielestäni enemmän, mutta verhojen kohdalla lyö päässä tyhjää ;). Yritin etsiä blogistasi verhoihin liittyvää postausta, mutta en sitä löytänyt. Toivoisinkin sinulta kirjoitusta aiheesta verhot. Ties vaikka minäkin saisin (taas) jonkin kivan idean. 

Koska tällä asialla ei ollut lukijalle mikään suunnaton kiire, toteutan postauksen vasta nyt, koska tuli sopiva väli :)

Omia lempiverhomallejani ovat (vale)laskosverhot, pitkät sivuverhot sekä paneeliverhot. Mahdollisimman yksinkertaista ilman sen kummempia koristuksia. En mielelläni vaihtele verhoja kovin usein enkä myöskään halua säilöä mitään valtaisaa verhovalikoimaa. Ihanne olisikin, jos kaapeista ei löytyisi yhtään verhoja ikkunassa roikkuvien lisäksi, mutta ihan siihen en ole päässyt :D. Kuitenkin erittäin lähelle tuota!
Tähän kotiin muuton jälkeen asuimme aika pitkäänkin ilman verhoja; oli kesä joten niitä ei niinkään kaivannut enkä halunnut hetken mielijohteesta ostaa/teettää joitain vain siksi, että on pakko äkkiä saada verhot. Pohdintojen jälkeen päädyin teettämään keittiöön valelaskosverhot valkoisesta pellavajäljitelmäkankaasta, ihanan laadukas ja napakka kangas, aavistuksen pehmeämpi ja ehkä myös valkoisempi kuin perinteinen pellava:

Verhojen mukana tilasin valelaskosverhoille sopivan verhotangon, sillä muissa huoneissa käyttämäni verhotanko ei keittiöön soveltunut: tankojen päät olisivat ottaneet yhteen ikkunakulmauksessa. Tässä verhotangossa on yläreunassa tarranauha ja verhojen yläreunassa toinen eli pysyvät toisissaan tukevasti kiinni tarranauhan avulla. Verho on helppo ottaa irti ja viedä silloin tällöin ulos tuulettumaan, kaiken kaikkiaan oikein kätevä systeemi.

Viime kesänä ihastuin Ikeassa tähän raitakankaaseen, ajattelin sitä heti keittiöön. Teetin verhot ompelijalla ja kivat tuli! Sama tarranauha ommeltiin näidenkin verhojen yläreunaan. Nämä mustavalkoraitaiset verhot pimentävät keittiötä huomattavasti enemmän kuin valkoiset. Ensi kesäksi vaihdan nämä taas ikkunaan, sillä kesäisin koti tulvii valoa ihan riittämiin eli eivät silloin pimennä keittiötä liikaa. Näistä kahdesta verhosta jos täytyisi valita, niin vaaka kallistuisi valkoisten puoleen. Tässä tullaan nyt seikkaan, jossa jopa niinkin räväkkä kuin mustavalkoinen ja mun lempikuvio raita aika ajoin kyllästyttävät :O

Tuo sama seikka on suurena syynä siihen, miksi valitsen valkoiset yksiväriset verhot mieluiten joka huoneeseen – ne ihastuttavat päivästä ja vuodesta toiseen, ilman kyllästymisiä. En hae verhoilla mitään katseenvangitsija-elementtiä, vaan omassa kodissani ne vain reunustavat ikkunoita (eivät saa kuitenkaan peittää!) pehmentäen näkymää. Verhot ovat siis kodin pehmentäjiä ja sen myötä luovat kodikkuutta. Mieluiten käytän räväkämpiä kankaita tyynynpäällisissä, jos ylipäätään tarpeen, sillä niitä on huomattavasti helpompi, nopeampi ja edullisempi vaihdella kuin verhoja.
Ruokailutilassa on tällä hetkellä kahdet verhot: sivuilla paksumpaa materiaalia olevat purjerengasverhot ja niiden vieressä ohuet voilee-kankaiset verhot. Jälkimmäiset ovat kulkeneet mukanani jo ties kuinka pitkään. Muistaakseni teetin ne yhteen asuntooni Pirkanmaalla: upea luhtitalon toisen kerroksen asunto, korkeat ikkunat järvelle! Siinä asunnossa taisinkin korkeisiin ikkunoihin ihastua :)

Vajaa kaksi vuotta sitten tilasin Jotexilta mielestäni niin ihanat mustavalkoraitaiset sivuverhot – nyt olen niihin totaalisen kyllästynyt. Liian tummat ja liikaa kuviota :D, tästä virheestäni opin! Kyllä valkoiset on parhaat. Tai sitten ihan vaaleanharmaat. Sellaisia en tosin ole vielä kokeillut. Nämä mustavalkoiset verhot oli vielä viime talvena tässä makuuhuoneessamme, nyt ovat tietokonehuoneessa (joka on lähinnä miehen käytössä):

Kolmas verhomalli, johon olen kovin tykästynyt, on paneeliverho:

Näissäkin tuo valkoinen sävy vain on kaikkein paras meidän kotiin. Valo läpäisee verhot loistavasti, mutta on silti jotain peittämässä ikkunankarmeja. Valkoisissa paneeliverhoissa voi olla jotain kivaa simppeliä kuviota; näihin Ikean versioihin en ole onneksi kyllästynyt! Nämä ensimmäiset verhot hankin yli kolme vuotta sitten ja viime kesänä hankin vielä toiset samanlaiset: voin joskus laittaa toiset ruokailutilaan ja toiset olohuoneeseen. Voisi näyttää ihan kivalta tuollainen jatkumo, huoneet kun ovat ihan vierekkäin. Olohuoneen korkeisiin ikkunoihinkin nämä on nimittäin mahdollista kolmen metrin pituutensa vuoksi laittaa!

Oi kun tuli tuon viimeisen kuvan myötä ikävä auringonsäteitä, ihanan lämpimiä kesäiltoja… Ihanaa, että kohta on kevät! Leppoisaa lauantaita!