Mukavaa laskiaistiistain iltaa! ♥
Täällä on ollut sen verran kiirettä, että en ole ehtinyt blogiin puoleentoista viikkoon! Arvatkaas mitä olen erinäisten kiireiden lisäksi tämän reilun viikon ajan tehnyt? Nukkunut! Nukkunut oikein makoisasti ja suht pitkiä yöunia! Viime viikolla nukahdin sohvalle iltayhdeksältä; tottakai juuri sinä iltana, kun olin toivonut, että viettäisimme miehen kanssa koti-illan (ilman autotallissa odottavia projekteja tai muita harrastuksia).
Mies ei kuitenkaan herättänyt, vaan tiesi, että uni on tarpeen. Loppuvuosi oli suht raskas (suru-uutisia toisensa perään, työstressiä Postin lakon vuoksi, huolta vuodenvaihteen jälkeisen arjen sujumisesta yms.), joten se on tuntunut vielä tässä alkuvuodessakin etenkin unen tarpeena!
Viime kuukausina olen ottanut muutenkin sellaisen kivan tavan, että saatan laittaa puhelimen illalla klo 21 lentotilaan ja avaan sen vasta aamulla. Näin ollen sitä ei tule vilkuiltua pitkin iltaa, kun tietää, että viestit eivät lentotilan vuoksi näy. Minua nimittäin ärsyttää kovasti se, jos katsomme miehen kanssa jotain elokuvaa ja välillä vilkuillaan puhelimia… Ei se ennen haitannut, mutta nykyään tuo tapa ärsyttää, sillä onhan se selvä häiriötekijä ja siitä aiheutuu turha elokuvakuplasta poistuminen!
Tämä nyt yhteisesti tiedoksi teillekin ystäväiseni, jotka joskus ihmettelette, miksi en iltaisin vastaa! Suosittelen kyllä tätä lentotila-tapaa kaikille! Jos tuntuu vaikealta, niin eihän sitä välttämättä joka ilta tarvitse toteuttaa! Siinä saattaa kuitenkin käydä niin, että kun testaa asiaa parina-kolmena iltana viikossa, siihen jää äkkiä koukkuun! :)
Palataanpas sitten otsikkoon ja siihen yhteen loppuvuoden stressinaiheeseen: huoleen vuodenvaihteen jälkeisen arjen sujumisesta. Nimittäin alkoi tuntumaan siltä, että arki kävi turhan raskaaksi kahden työtätekevän vanhemman perheessä, jossa kuopus on kotihoidossa ja esikoinenkin puolittain. Päiväkoti ei tuntunut vielä yksivuotiaan kohdalla oikealta vaihtoehdolta ja niinpä ihanat isovanhemmat saapuivat apuun!
Nyt meidän arki sujuu siten, että esikoinen on edelleen kolme päivää viikosta päiväkodissa ja kuopuksella on puolestaan kaksi hoitopäivää: yksi minun ja toinen miehen vanhempien luona. Hoitopäivien välissä minä vietän yhden arkivapaan kaksin pienemmän poikani kanssa ♥. Alkuviikko ja loppuviikko vapaillaan sitten kolmisin: minä ja pojat.
Tällä järjestelyllä on ollut aivan uskomaton vaikutus arkemme sujuvuuteen. En olisi sitä etukäteen uskonutkaan, miten suuri vaikutus on sillä, että saan arkeen kaksi kokonaista työpäivää, jolloin voin keskittyä pelkästään yritykseni asioihin. Olen niin kaivannut tätä tämän kotiäitiyden rinnalle! Olla jotain muutakin kuin äiti, vaikka se maailmassa parasta onkin! Tietäen, että lapset ovat hyvässä hoidossa ja nauttivat tahoillaan.
Hyvästi tunti töitä silloin, tunti töitä tällöin -elämä. Nyt arjessa on erilainen rytmi eikä läheskään joka viikko tarvitse iltaisin jatkaa enää töitä, vaan riittää, kun niitä tekee hetken viikonloppuna miehen ollessa vapaalla. Nyt osaan myöskin eri tavalla arvostaa ja nauttia niistä kotiäitipäivistäni, joita on viikossa kuitenkin vielä kolme.
Toivomme voivamme jatkaa tätä järjestelyä kesään saakka. Heinäkuussa lomailemme ja elokuussa alkaakin sitten esikoisen esikoulu ja kuopuksen päiväkotitaival. Hän on siihen mennessä täyttänyt kaksi ja omaa ihan erilaiset valmiudet päiväkotimaailmaan kuin nyt. Toki hänenkin päiväkotielämänsä tulee olemaan jotain muuta kuin viisi päivää viikossa; kolme hoitopäivää viikkoon riittää varmaankin hyvin.
Täällä lapset nukkuvat ja mies touhuaa autotallissa moottoripyöränsä parissa. Kuuntelen tässä samalla rentouttavaa musiikkia ja nautin takkatulen lämmöstä. Nyt ajattelin tehdä jotain pientä iltapalaa ja siirtyä jonkin ihanan aivot narikkaan -ohjelman pariin! Rentouttavaa iltaa teillekin!
