Yleinen arkistot - Sivu 87 439:stä - All you need is White

Tein jouluksi maapähkinävoi-fudgeja, joiden reseptin löysin Neiti M:n blogista (kiva blogi, käykäähän kurkkaamassa!). Tai oikeastaan omat fudgeni olivat maa- ja suolapähkinä -fudgeja. Ei mitenkään jouluisia, sopivat hyvin viemisiksi ympäri vuoden. Superherkullisia, ihana makean ja suolaisen yhdistelmä ja näitä voi aika hyvin itsekin säännöstellä muuttamalla reseptiä. Itse aion ehdottomasti tehdä näitä toistekin, seuraavalla kerralla ajattelin lisätä joukkoon kahvia saadakseni näihin herkullista kahviaromia.

Tein annoksen kaksinkertaisena, koska veimme näitä myös joulun ajan kyläpaikkoihimme. Ajattelin, että kirjoitan reseptin tänne ylös, jotta löydän sen helposti tulevaisuudessakin. Alkuperäinen resepti löytyy englanniksi täältä.
Tähän kirjaamani resepti on siis kaksinkertainen; kaksinkertaisena seos riitti täyttämään 25 cm x 30 cm kokoisen vuuan. Muutin alkuperäisiä ainemääriä vähän enemmän omaa makuani vastaamaan, vähensin esim. sokerin määrää aika reilusti: fudget olivat silti riittävän makeita!

Maa- ja suolapähkinä -fudget

200 g voita

7 dl fariinisokeria

2 dl maitoa

2 dl siirappia

2 dl maapähkinävoita tai -levitettä

2 tl vaniljasokeria

1/2 tl (meri)suolaa (itse käytin tavallista suolaa)

2 dl murskattuja kuorettomia maapähkinöitä
2 dl murskattuja suolapähkinöitä

1. Paahda maapähkinöitä pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä pintaansa.

2. Sulata voi kattilassa ja kuumenna, kunnes se alkaa vaahdota ja muuttua kullanruskeaksi.

3. Lisää sekaan fariinisokeri, maito ja siirappi – kuumenna kiehuvaksi ja säädä liesi miedolle teholle. Peitä kannella ja keitä seosta viisi minuuttia avaamatta välillä kantta.

4. Nosta kansi pois (varo tiputtamasta vesipisaroita seokseen) ja jatka keittämistä ilman kantta, kunnes seos saavuttaa ns. soft-ball stagen (120° C) eli kun jääkylmään veteen tiputettu pisara kinuskiseosta ei liukene, vaan pysyy kasassa ja on muotoiltavissa sormilla pehmeäksi palloksi.

5. Poista seos liedeltä ja lisää maapähkinävoi, vaniljasokeri ja (meri)suola – sekoita ja anna jäähtyä n. 50° C lämpötilaan.

6. Vatkaa vielä lämmintä seosta sähkövatkaimella, kunnes se jämäköityy ja seoksen läpikuultavuus/kiilto hälvenee. Kun seos on sopivan jämäkkää (mutta kuitenkin vielä helposti levitettävissä), lisää sekaan 3/4 murskatuista maa- ja suolapähkinöistä.

7. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun tai voideltuun vuokaan, tasoita ja ripottele pinnalle loput maa- ja suolapähkinät (sekä halutessasi ripaus merisuolaa). Anna jäähtyä ja leikkaa paloiksi.

Ohje saattaa kuulostaa monimutkaisemmalta, mitä valmistaminen todellisuudessa on. Noita lämpötiloja en mitenkään kovin tarkkaan tarkkaillut, ihan mutu-tuntumalla ja hyvin onnistui! Sähkövatkaimella saa lopussa hyvin jämäköitettyä seoksen, jos se tuntuu vielä liian juoksevalta.

Tässä voisi olla kiva vieminen vaikka uuden vuoden kemuihin tai ystävänpäivänä omalle sydänystävälle <3. Muutama herkkupalanen sellofaanipussukkaan, ympärille nauhaa ja vaikka jotain muutakin teemaan sopivaa koristusta!

Herkuttelemisiin!

… tai vuoden vaihtuessa ;)

Ihan pakko kuitenkin tähän alkuun hehkuttaa eilen katsomaani elokuvaa: Rita Hayworth – avain pakoon. Katsokaa ihmeessä, jos ette ole jo katsoneet tai vaikka olisittekin! Pitkästä aikaa tuli katsottua sellainen tosi hyvä ja vaikuttava elokuva, herätti tunteita laidasta laitaan ja jätti jälkeensä sellaisen mietteliään, mutta hyvän olon. Huomasin illalla elokuvan katsottuani miettiväni sitä tämän tästä…

Mutta sitten tuohon postauksen otsikkoon! Meidän paljuhan on ollut käyttämättömänä koko talven: elo-syyskuun vaihteessa lomaillessamme käytimme sitä aika lailla päivittäin, joten tuli hiukan paljuähky :D. Nyt olen jonkin aikaa intoillut ajatuksella, että pääsisin paljuilemaan vuodenvaihteessa, ensimmäistä kertaa elämässäni talvella!

Mies ei ole asiasta niin kovin innostunut; turhan työlästä hänen mielestään. Kesällä jäi laittamatta hana tälle takaterassille (varaus sille kodinhoitohuoneesta jo on), joten joudumme täyttämään paljun pihan toiselta laidalta. Käytännössä siis tarkoittaa sitä, että vedämme vesiletkua kymmeniä metrejä lumihangessa paljun ulottuville… Paljun putsauskin olisi edessä ensin, muutamasta muusta seikasta puhumattakaan, mutta katsotaan, jos me tähän urakkaan ryhtyisimme… Oishan se ihan huikeeta istua tuolla lämpimässä vesihöyryssä pakkassäässä, pipo päässä <3. Ja joo, olen vilukissa, mutta sitä suuremmalla syyllä haluan ylittää itseni ja kokeilla tuota, eihän sitä muuten osaa hehkuttaa/tyrmätä, jos ei ole koskaan kokeillut!

Paljua reunustava LED-valonauha loisi varmasti mahtavaa tunnelmaa ja tuossa paljun reunan lumireunuksella pysyisi skumppalasi kivan viileänä kuumasta vesihöyrystä huolimatta :D. Reunukselle voisi myös laittaa muutaman lyhdyn tunnelmaa luomaan ja kädessä voisi pyöritellä sädetikkuja upeaa tähtitaivasta ihastellen… Näettekö saman mielikuvan kuin minä? Simply perfect!

Teissä lukijoissakin oli kokeneita paljuilijoita ja paljun omistajia, joten kertokaahan; miten tällainen talvipaljuilu onnistuu, jotain hyviä vinkkejä? Saa varmaan aamusta asti lämmitellä paljun vettä, jotta sinne voi puolen yön tienoilla pipo päässä & skumppalasi kädessä pulahtaa :D. Tästä muistinkin: me niiiiin tarvitaan (pehmoiset) kylpytakit! Olleet ostoslistalla jo useamman kuukauden, mutta tarpeeksi pehmoisia en ole vielä löytänyt (muuta kuin Stockmannilta, jossa hintalappu h i u k a n kirpaisi). Mutta ehkä siitä pehmoisuudesta voisi vähän enemmän maksaakin.
Voih, toivottavasti tämä mun pieni vuodenvaihteen haaveeni toteutuu <3

Kuten tässä viikolla mainitsinkin, saimme joulupäivänä vieraita, joiden kanssa istahdimme syömään joulupäivän päivällistä. Katoin pöydän vähän ennen hämärän tuloa.
Tämä oli muuten ensimmäinen joulu, kun ostin tulppaaneja: punaisia ja valkoisia. Olin jo unohtanut kuinka pian ne menevät huonon näköisiksi: lehdet kellastuu ja näyttävät muutenkin huonoilta. Joulupäivänä pelastin punaiset tulppaanit kattaukseen; katkoin tulppaanit ja heitin kellastuneet lehdet pois.

Asettelin tulppaanit noihin Iittalan laseihin (en tiedä yhtään mikä sarja on kyseessä?), joita sain lapsuudenkodistani mukaani reilut 10 vuotta sitten muuttaessani omilleni. Pelkässä vedessä näyttivät vähän valjuilta, joten lisäsin lasiin reilun kourallisen hopeisia koristekivitähtiä (näkyvät myöhemmissä kuvissa), jotka kynttilänvalo toi kivasti esiin.

Enää en taida jouluksi hankkia tulppaaneja: mulle tulppaanit kuuluu olennaisesti kevääseen ja kevään odotukseen, ei jouluun. Ja ennen kaikkea ihanissa, hempeissä, mutta aika pirteissäkin sävyissä: valkoisia, keltaisia, hennon vaaleanpunaisia ja pinkkejä, ehkä lilojakin, mutta ei näitä tummanpunaisia, nämä ei tunnu omilta. Mutta tulipahan tämäkin nyt koettua, testattua ja todettua :)

Kattaus ei ollut tässä vaiheessa vielä ihan valmis: jälkiruokakulhot lusikoineen puuttuivat.

Multa on jotenkin mystisesti kadonnut yksi kirkas Iittalan Kivi-kynttilälyhty. Mulla on ollut niitä kirkkaina neljä, ennen joulua oli vain kolme. Joululahjaksi sain yhden, joten niitä on taas neljä, mutta häiritsee kovasti missä se yksi on. Oon yleensä aika tarkka tavaroistani ja siitä, missä niitä säilytän, joten tuntuu hassulta että yksi olisi noin vain kadonnut…

Takkatulen sijasta takassa paloi taas kynttilät; lämpöä oli riittämiin ilman takkatultakin. Ruokailun ja kahvittelujen välissä pelasimme kivaa Iskelmä-peliä; siinä missä elokuvat niin myös seurapelit kuuluvat joulunpyhiin!