/

Superia tiistaita! ♥ Poika viettää tämän päivän vanhempieni luona, jotta voin keskittyä töihini. Mieskin laittoi aamulla toivotusviestin, että viettäisin nyt kivan päivän kun saan koko päivän ajan keskittyä omiin töihini. Hassua miten tämä eilen illalla tuntui aivan kuin lomapäivältä, sillä illalla pojan käytyä nukkumaan minun ei tarvinnut mennä koneelle, sillä tiesin, että seuraavana päivänä on tarpeeksi aikaa tehdä töitä. Niinpä jäin vain sohvalle HBO:n tarjontaa selailemaan! On kuulkaas harvassa sellaiset illat! Tällaiset päivät on kyllä äärimmäisen tärkeitä ja ovat huomattavassa roolissa tekemättömistä töistä johtuvan stressin poistamisessa! Mutta jotta kukaan ei käsitä väärin, täytyy vielä erikseen mainita, että rrrakastan kaikkia näitä puuhasteluita, joita työkseni kutsun ja ne tuovat ihanaa vastapainoa tälle kotiäidin elämälleni!

Joten siis, tänään MioSa. designin tuotteita valmistuu hyvinkin tehokkaasti ja saan kaikki tilaukset ajan tasalle. Ajattelinkin nyt esitellä teille valikoimamme uusimpia tulokkaita:

023

Ruusukullan sävyä! Puuhelmien joukkoon tiensä on löytänyt upeat ruusukullan sävyiset metallihelmet. Olen aivan hullaantunut näistä ja ilokseni saan todeta, että niin on moni teistäkin! Ylläolevassa kuvassa 80-senttistä mokkanauhaista kaulakorua on kaunistamassa käsittelemättömien puuhelmien lisäksi pari ruusukultaista helmeä. Korun hinta on 16,90 €. 

Tässä ruusukultaisten helmien kaverina puuhelmiä sävyissä hempeä roosa, nutria & valkoinen: 

010

Olen kuulkaas tätä nykyä ihan rakastunut tuohon hempeään roosaan sekä nutriaan – tahtoisin niitä joka paikkaan! Yksi jakkara noilla sävyillä? ;)

necklace

Ruusukulta näyttää upealta myös valkoiseen ja mustaan yhdistettynä! Näiden kolmen korun hinnat ovat 18,90 €/kpl.

Nopeasti ruusukulta levisi myös laukkukoruihin/avaimenperiin. Tässä yhdenlainen setti (kyseisen setin hinta 22 euroa, laukkukoru yksistään 7,50 €) kookkaita, käsittelemättömiä puuhelmiä sekä ruusukultaa:

062

Jos mielessä on jokin hieman näistä poikkeava kaulakoruversio, niin rohkeasti vain viestiä tulemaan! Sillä tavoin syntyi tämä seuraavakin kaulakoru uudelle omistajalleen (yhdistelmä ruusukultaa sekä valkoisia & maalaamattomia puuhelmiä):

ruusukullan_sävyä

Valkoinen-ruusukulta -kaulakorun kaveriksi sopii täydellisesti tämä laukkukoru, joka toki toimii myös avaimenperänä:

ruusukullan_sävyä

Samaa settiä saa myös mustana versiona: 

059

Tällaisella valkoisella tai mustalla (tai vaikka mustavalkoisella) setillä on hintaa 25 euroa. Yksittäin tällainen laukkukoru maksaa 7,90 € ja kaulakoru 18,90 €. Kaikki hinnat sisältävät arvonlisäveroa 24 %. Tilauksen voi tehdä joko sähköpostitse allyouneediswhite@hotmail.com tai MioSa. designin Facebook-sivun inboxiin. 

Juuri hetki sitten valmistui tuollainen valkoinen kaulakoru ruusukultaisilla helmillä höystettynä. Olen aivan otettu, sillä se pääsee melkoiseen kunniatehtävään – erään pienen tyttövauvan äiti aikoi pukea sen ylleen tyttärensä kastejuhlaan ♥.

010

Ihanaa tiistaita toivottelen Sulle! Vedetään villasukat jalkaan, sytytellään tuoksukynttilät palamaan ja hörpitään teetä – näin tulee tapahtumaan ainakin tässä kotitoimistossa än-yy-tee-NYT!

/

Mietin jo viikonloppuna pariinkin otteeseen tätä maanantaiaamua ja taisi se hieman ennakkoon jännittääkin. Tai ei ehkä jännittänyt, ennemminkin mietitytti. Mies palasi tänään töihin kuukauden kesälomaltaan ja tämä kotiäitiarki vaatii taas totuttelua meiltä kaikilta. Myös pojalta, jolla on aika vahva isikausi meneillään. Hän ehti olla aamulla hereillä noin minuutin ennen kuin se kysymys kuului. Missä isi on? Olin varautunut, että saan vastaukseni reaktioksi pettynyttä itkua, mutta ehkä eilinen valmisteluni tuottikin tulosta ja vastaukseni Töissä, kulta kaikuikin pinniksestä takaisin :D. 

Tämä paluu arkeen pakottaa miettimään tätä meidän ns. syyslukukauttamme. Millä saamme taas tämän kotiarjen rullaamaan vuodenvaihteeseen asti? Sillä faktahan on, kuten joku teistäkin eiliseen postaukseen kommentoi, että kotipäivät ovat joskus tasapaksuja, vaikka lasta kotona kiitollisena hoitaakin. Pojalla on nyt ikää kaksi vuotta ja kolme kuukautta ja ensimmäistä kertaa kotiäitiaikoinani olen jonkinmoisessa kankeassa tilanteessa… Syksyn harmaus ja jatkuva vesisade ei näitä päiviä juurikaan piristä, joten jotain muuta on keksittävä! Osaltaan tähän vaikuttaa (onneksi jo loppumaisillaan oleva) flunssakin, veto on jotenkin pois. Mutta käynnistymisvaikeuksia ilmassa ihan selvästi!

kotiäitiarki

Oivalsin, että harrastukset ovat isossa roolissa, sillä ne tuovat päiviimme mukavaa vaihtelua. Totta puhuakseni tänään tuntuu siltä, että minä en enää keksi meille tarpeeksi mielekästä tekemistä kaikkina viitenä arkipäivänä viikossa. En ole sitä tyyppiä, joka viihtyisi kaikki päivät kotona siten, että kodin sisältä poistuttaisiin vain ulkoilemaan/puistoilemaan/lähikauppaan. Kaipaan päiviimme jotain muutakin enkä edes pidä sitä mitenkään ihmetystä aiheuttavana asiana, kun meneillään on kolmas kotivuosi. Tosin olen oikeastaan koko tämän ajan tuntenut näin ja järjestänytkin päiviimme erilaisia menoja kuten ystävien tapaamista, lounastamista muualla, isomummun tai isovanhempien tapaamista jne. Jotain täytyy olla, sillä kotiympyröissä pyörimistä ei määräänsä enempää jaksa. 

Nyt suuntaammekin katseemme pian alkaviin harrastuksiin! Odotamme innolla, että pääsemme taas mm. värikylpyharrastuksen pariin. Perhekerhot starttaavat kesätauon jälkeen, nekin tuovat kivaa lisää viikko-ohjelmaan. Näiden lisäksi käymme välillä uimassa ja tänään soitin myöskin naperomuskareista, jos siellä olisi peruutuspaikkoja vapaana. Poika on niin hirmuisen kiinnostunut musiikista ja laulamisesta, että se olisi varmastikin hänen juttunsa. Harmittaa vain, että emme hoksanneet jo keväällä ilmoittautua. En ole selvästikään vielä sisäistänyt tuota, että ilmoittautumiset hoidetaan jo kuukausia aiemmin! Eipä sitä keväällä vielä syksyä mieti. Mutta odotellaan, joskos vielä mukaan mahtuisimme! Yksi ilmoittautuminen on tänään vielä edessä ja sinne ilmoitan pojan ja miehen, sillä he ovat päättäneet aloittaa yhdessä nallepainin :D. 

Harrastuksia pidän hyvänä asiana, mutta liikaa niitä ei saa olla. Jos poika olisi täysipäiväisesti hoidossa (päiväkodissa), en näkisi harrastuksia lainkaan tarpeellisina. Ainoastaan silloin, jos lapsi niitä itse vaatimalla vaatisi, mutta näin pienet eivät taida sellaista vielä osata. Päiväkotipäivän jälkeen lapsen paikka on mielestäni oman perheensä ja vanhempiensa parissa. Pidän tuota niin itsestäänselvänä asiana, että välillä aivan kauhistuttaa se meno, jossa lasta pitkän päiväkotipäivän jälkeen riepotellaan harrastuksesta toiseen, koska ”täytyyhän sitä jotain harrastaa”. Siis mitä ihmettä! Milloin lapsi ehtii vain olla kotona vanhempiensa seurassa? Viikonloput eivät ole tarpeeksi. On ihan normaalia, että lapsi välillä pitkästyy kotona – täytyyhän sellaisia hetkiä saada kokea! Tässä on taas yksi sellainen asia, josta ajattelen, että näin meillä ei tulla toimimaan (paitsi jos lapsi ihan välttämättä väkisin itse sitä vaatii, mutta sellaisesta lapsesta en ole kyllä vielä kuullut). 

kotiäitiarki

Ei, M ei ole yhtäkkiä kutistunut tuollaiseksi minitaaperoksi – nämä kuvat ovat vuoden vanhoja. Selailin huvikseni viime syyskuussa hänestä ottamiani kuvia ja muistelin, millaista syksyä silloin elelimme. En kuvienkaan avulla kyllä muistanut :D, mutta ainakin mieleen muistui se, millainen murunen hän oli reilun vuoden ikäisenä ♥.

Onko jollain muulla siellä samankaltaisia käynnistymisvaikeuksia? Miltä kotiäitiarki tällä hetkellä siellä suunnalla maistuu? En tiedä, saitteko ajatuksistani kiinni tai osasinko niitä ymmärrettävästi selittää, mutta tällaisia mietteitä tänä harmaana maanantaipäivänä! Ehkä huomenna on jo erilainen fiilis ja jos ei, niin lukaisen läpi teidän arvontapostaukseeni jättämiä kommenttejanne. Aikamoisia aamuja olette kokeneet ja parikin naurunpyrskähdystä on täällä jo niiden ansiosta ilmoille päässyt. Vahingonilo on paras ilo :D. 

/

[conversionpixel campaign=’Nespresso2′ title=’Kun aamu on turhankin arkinen’][mittaustagi]

Kaupallinen yhteistyö: Indiedays & Nespresso

Blogini yhteistyökumppani Nespresso haastoi minut kertomaan niistä aamuista, kun kaikki ei mene ihan putkeen. Mietin tuossa, että olenkohan aamu- vai iltaihminen… En ole oikein koskaan osannut luokitella itseäni jompaan kumpaan, sillä joskus torkun illalla (jos mieheltäni kysytään, niin aina :D) ja joskus huvittaisi torkutella aamulla. En voi kuitenkaan sietää torkuttamista… Nespresso teetti muuten heinäkuussa kyselytutkimuksen ja sen mukaan vain joka kolmannes suomalaisista olisi aamuihminen! Ehkä minä sitten kuulun tuohon kolmannekseen, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aamuni olisivat aina auvoisan ihania, vaan kyllä täälläkin on joskus aamuja, kun tuntuu, että se herätys koittaa keskellä yötä ja tekisi mieli hipsiä takaisin sänkyyn, vetää peitto korviin ja nousta vasta seuraavana päivänä! Tällainen aamu sattui eteeni juurikin alkuviikosta. Kun aamulla on vastassa tämä näky, en nyt suoranaisesti mitään pianon hilpeää pimputusta korvissani kuule:

007

Kyllä, olisin voinut siivota nämä illalla pojan käytyä nukkumaan tai vielä parempaa; siivota nämä yhdessä hänen kanssaan, mutta aina asiat eivät mene niin. Joskus äitiäkin laiskottaa ja saa laiskottaakin! Saa heittää sohvalle pitkäkseen miehen mallin mukaisesti ja sulkea silmänsä pieneltä sekasotkulta. Ja voihan tuon aamulla herättyään ajatella niinkin, että onpas pojan mukava jatkaa siitä leikkejä ja kissoillakin on varmasti ollut oikein mukava noissa torkkupeittokasoissa yön yli köllötellessään. 

Olenkin muutamaan otteeseen täällä jo maininnut, että pojan päiväuniaika on minun kahvihetkeni aika. Tuo kuuluu niin saumattomasti päivääni, etten osaisi enää kuvitellakaan muuta. Olen niinkin tottunut siihen yhteen kahviannokseen/päivä, että viime viikonloppuna Tampereella ollessamme sain jäätävän päänsäryn, kun tuo hetki jäi lauantaina välistä. Ainakin näin jälkeenpäin oletan sen johtuvan siitä, sillä pääkipu alkoi iltapäivällä hieman pojan päiväunien jälkeen. Joskus käy kuitenkin niin, että hurjana juon jopa kaksi herkkukahvikupillista päivässä! Tuo ensimmäinen kuuma kupponen ajoittuu tuolloin tällaiseen rauhalliseen kotiaamuun. Uskon, että näitä on tässä syksyllä luvassa useampia, sillä tuulinen ja sateinen syyssää ei mitenkään hirmuisesti liikkeelle heti aamusta innosta…  

Nespressolta on ilmestynyt uutuuskahvi, jonka nimi on Envivo Lungo ja se onkin oikein omiaan herättäväksi aamukahviksi! Hieman jännittäen tätä ensimmäistä kertaa maistoin, että kuinka tuju pommi sieltä suuhun sujahtaakaan, mutta kiitos Lattissima Touch -kahvikoneeni, saan valmistaa kahvin niin runsaaseen maitomäärään kuin tahdon! Näin se maistuu hieman miedompienkin kahvien ystäville! Mieheni tavaksi on taas tässä kesälomalla muodostunut espresson nauttiminen aamutuimaan: pari kulausta ja se on siinä! :D

nespresso

Joskus tämä kahvin valmistaminenkin on aamuisin pienimuotoinen ohjelmanumero; poika kun rakastaa leikkiä noilla kapseleilla ja pöydälle ne saatuani ne ovatkin lattialla alta aikayksikön…

aamu

Äitiä ei aina välttämättä tämä leikki innostaisi, mutta hyvää kannattaa odottaa ja niin pian päästäänkin itse kahvia valmistamaan! Se on mukava rituaali; valita kahvimaku, täyttää maitosäiliö ja katsella, kun lämmin juoma valuu johonkin valitsemaani lempparikahvikuppiin. Tuoksutella vähän väliä, joko se nyt tuoksuu…

envivolungo

042

Kotikahvilanurkkauksesta onkin sitten mukava siirtyä olohuoneen puolelle heräilemään kaikessa rauhassa. Voi joko sulkea silmänsä lattian lelumereltä tai sitten kerätä ne pikavauhtia laatikkoon, jotta kahvihetki tuntuisi entistä rentouttavammalta. Pyöräyttää lastenohjelmat eetteriin ja istua alas lapsi vieressä pötkötellen. Tai ööh, meillä tämä menee totta puhuen niin, että lapsi tulee osingoille! Sanokaa nyt, että teilläkin asustaa kaksivuotias kahvinjuoja? No ei poika nyt varsinaisesti kahvia juo, kunhan lusikallisia maistelee… Silti, kovasti tuntuu olevan kahvin perään! Ja näitä kuvia ei ole sitten yhtään mitenkään lavastettu! Oikeastaan yritin karata keittiöstä olohuoneeseen kahvikuppini kera, esittää edes kuvissa, että saan nauttia sen ihan rauhassa, mutta ehei, häntä ei huijata – tuli perässä kuin vainukoira! :D

060

Sekoittaakin haluaa. Ja maitovaahtoa maistella. Kun pidän kahvikupista(ni) kiinni, sanoo tomerasti Se on M:n ja yrittää irrottaa otettani :D. 

057

Kun jäljellä on enää pohjat, saan vihdoin kupposeni ihan vain itselleni, sillä yhtäkkiä lastenohjelmat vievät voiton. Tässä hässäkässä on jo jonkin verran ehtinyt heräämään, mutta tottahan toki heräämisen aina viimeistelee hyvä kahvi! Etenkin, jos/kun sen saa nauttia kiireettömästi. Siinä pienen nöpönenän vieressä istuessani voin alkaa suunnittelemaan päivän ohjelmaa eikä enää harmita yhtään, että aamulla ei saanutkaan nukkua sitä yhtä ylimääräistä tuntia. Siinä kupponen kourassani mietin kuinka paljon nautinkaan siitä, että saamme molemmat olla kotona näinä syysmyrskyaamuina ja nautiskella kupposen kuumaa kaikessa rauhassa, ilman aikatauluja. Mihinkään ei ole kiire, tässähän voisi tehdä (salaa) vaikka toisenkin herkkukupposen ♥.

069

065

Ja koska tekin olette niin ♥, haluan taas arpoa myös jollekin teistä yhden tällaisen upean Lattissima Touch -kahvikoneen. Kerro tämän postauksen kommenttiboxissa tarina omasta huonosta aamustasi ja olet mukana arvonnassa! Voittaja saa valita kahvikoneen joko valkoisena, mustana tai punaisena. Muistathan jättää itsestäsi nimen/nimimerkin lisäksi sähköpostiosoitteen, josta sinut vaivatta tavoittaa! (Sähköpostiosoite näkyy vain minulle, jos jätät sen sille varatulle riville.) Jätä kommenttisi aina edellisen kommentin perään, älä käytä vastaa-toimintoa, sillä silloin arpojen numerojärjestys vääristyy. Arvonta alkaa nyt ja päättyy 28.8.2016 klo 12. Arvonta on päättynyt.

Huomioithan, että tällä kertaa tämä sama arvonta pidetään myös Instagramin puolella tänään julkaisemani kuvan kohdalla! 

Tämä nuhanenä jää nyt tänne sohvan pohjalle Envivo Lungo kourassaan lukemaan tarinoitanne huonoista aamuista… Eli ei muuta kuin näppis laulamaan ja arpaonnea kaikille!

051