Viime viikolla teimme lähikaupunkiin pienen joulushoppailureissun. Tein tuolloin erään heräteostoksen ja ostin tämän ihanan kookkaan lyhdyn. Lyhty oli -20 % alessa ja näitä oli kahta kokoa (omani on se isompi versio). Värivaihtoehtoina musta tai valkoinen. Olen alkanut hieman karttamaan mustaa kotonamme ja näinkin kookkaan lyhdyn ostaminen mustana tuntui aika riskiltä, mutta mustana tämä oli silmissäni huomattavasti kivemman näköinen kuin valkoisena. Ajattelin, että ainakin terassilla tämä pääsee käyttöön, jos en saa sitä sisätiloihin sopimaan. Aluksi se oli ruokailutilassa, mutta kaiken sen vaaleuden keskellä pomppasi turhan paljon silmille… Sitten mietin, että se kaipaa vierelleen jotain muutakin mustaa ja keksin keittiön tason.
Sopi tähän paikkaan heti kuin nenä päähän! Tuo kohta kun on hieman etäinen keittiöstä käsin katsottuna eikä siinä mitään muutakaan yleensä pidetä, niin kiva saada tuo nurkka hyötykäyttöön. Ja mukava saada keittiöönkin tuollainen kynttilänurkkaus! Keksin samalla myöskin paikan, jossa pitää haisevat tuoksuvat hyasintit esillä. Hyasintin tuoksu on kyllä kivan jouluinen, mutta pitkiä aikoja en voi sitä haistella, muuten saan päänsäryn. Niinpä laitoin jo täysin avautuneet hyasintit lyhdyn sisälle: näin niitä voi edelleen ihastella ilman voimakasta hajua. Meinasin laittaa hyasinttien kaveriksi valosarjan, mutta tarvitsinkin sitä muualla. Niinpä nämä jo parhaat päivänsä nähneet kukkaset saivat seurakseen kynttilän. Tuo on kyllä tosi kiva näky iltaisin!
Lyhty näyttäisi olevan kopio Normann Copenhagenin Lighthouse-lyhdystä, mutta ajattelin, etten raaski laittaa ulos sadan euron lyhtyä, vaan tämä alle 20 euroa maksava versio ajaisi tässä tapauksessa asian. Niinpä pihistin!
Meillä koitti taas hetkellinen arkeenpaluu, kun miehen isyysvapaa päättyi… Nooh, onneksi sitä on vielä reilut kolme viikkoa pitämättä! Poika ihmetteli aamulla, missä isi on. Hoki isiä ja näytti miehen paikkaa sängyssä. Vastasin, että isi on töissä ja sain vastaukseksi päättäväisen eii, eiih. Minua on puhutellut koko aamun Atuksi äitin sijaan, ai elämä mua naurattaa joka kerta! Niin hassua kuulla oman lapsen (etenkin noin pienen naperon) puhuttelevan etunimeltä. Mutta nyt taidamme alkaa valmistautumaan pienelle kaupunkireissulle – joululahjaostoksia!
