Tänään, kun olimme koko perhe pöydän ympärillä syömässä, mietin takkatulta katsellen, että näin haluan aloittaa talvella viikonloppuaamutkin, mahdollisimman usein! Takkatulta ihastellen ja lämmintä puuroa jäisten mustikoiden kera syöden. Aina ei tarvita ihmeellisiä asioita onneen, pienet asiat on niitä kaikkein tärkeimpiä ja niistä tulee tuonne rintakehän alueelle sellainen lämmin ja hyvä olo ♥

Ja miksi säästellä sitä takkafiilistelyä tai rajoittaa sitä vain iltoihin? Aamuisin tai iltapäivisinkin se tuntuu niin ihanalta! Mies tuli tänään normaalia aiemmin töistä kotiin ja voi miten pojan kanssa siitä intoilimmekaan :D. Keksin heti, että laitetaanko takkaan tulet jo nyt! (Mies toi nimittäin samalla uudet takaneduslasit rikkoontuneiden tilalle.) Mies saattaa joskus hieman pihtailla polttopuita talven kylmimpien päivien varalle, mutta nyt ei kyllä enää pihtailla! Meillä asutaan kuudetta vuotta tässä talossa ja edelleen poltamme raksa-ajalta jääneitä lautoja ja klapeja, jotka ovat peräisin tontiltamme kaadetuista puista… Lisäksi vanhempani hokevat, että hakea vain heidän metsästään polttopuita, milloin tahansa, joten kyllähän noita riittää. Pieni poikammekin on ihan innoissaan takkatulesta! Ja tällaiset kotoiluhetket on mielestäni niin tärkeitä ja arvokkaita – arkenakin tai etenkin arkena! Ei tarvitse välttämättä tehdä mitään ihmeellistä, riittää kun ollaan yhdessä kotona, koko perheenä. Leikitään, puuhastellaan, leivotaan, syödään yhdessä, ulkoillaan, saunotaan… Niin ihanaa! Ja nyt tämä paras kotoiluvuodenaika on vasta alkamassa ♥

004

069

Noista äidiltäni aikoinaan joululahjaksi saamistani Iittalan Taika-kulhoista tulee muuten aina mieleen joulu (tähän tulisi taas sydän, mutta jo postauksen kolmas… nooh antaa mennä!) ♥. Ja jos aivan totta puhutaan, tuosta kulhosta syöminen herätti mun joulunodotuksen tästä päivästä alkaen aivan uusiin ulottuvuuksiin!

Leipomisesta puheenollen, tein äsken miesten ulkoilureissun aikana herkullisia brownie-paloja – oi siirtyisipä tämä tuoksu sinne asti, mmm! Pakko mennä jo maistamaan…

Kaikista ruuista on olemassa useampiakin reseptejä, mutta tämän Chili con Carne -reseptini halusin jakaa, sillä tämä vie niiiiin kielen mennessään! Meillä poikakin tykkää tästä, sillä en tee tästä tulista versiota, joten ehkä tuo chili-sana ruuan nimessä on vähän hämääväkin… No mutta, jokainen voi itse päättää tulisuusasteen!

1 sipuli
1-2 (tai oman maun mukaan) valkosipulinkynttä
400 g jauhelihaa
1 paprika
1 tlk kidneypapuja
3 dl vettä
70 g tomaattipyrettä
2 dl ruokakermaa
suolaa
mustapippurirouhetta
chilijauhetta

Kuullota paistinpannulla sipuli, lisää joukkoon valkosipulinkynnet ja jauheliha. Kun jauheliha on ruskistunut, lisää joukkoon paloiteltu paprika, kidneypavut, vesi sekä tomaattipyre. Sekoittele hetki ja anna muhia pari minuuttia. Sen jälkeen lisää joukkoon ruokakerma sekä mausteet. Itse olen laittanut chilijauhetta ihan vain teelusikallisen verran eli tosi vähän. Anna muhia liedellä noin vartin verran, kunnes seos on jonkin verran paksuuntunut ja vesi lähes imeytynyt. Ruokakerma tekee ruuasta ihanan pehmeän makuisen!

chili con carne

Olenkin kertonut, että vielä viitisen vuotta sitten en voinut sietää sipulia. Jos sitä oli jossain ruuassa ”yllärinä”, menin ihan kananlihalle sen narskuessa hampaissa… Raakaa sipulia en voi sietää vieläkään, mutta muuten käytän sipulia ruuissa nykyään jo ihan sujuvasti, sillä päätin vain opetella syömään sitä. Nyt viimeisen kuukauden aikana tapahtui jotain, joka sai mieheni leuan loksahtamaan: ehdotin itse, että laitettaisiinko ruokaan valkosipulia, heh! Joten, tässäpäs yksi ruokaresepti todisteeksi siitä!

P.S. Nauratti hieman nuo kuvat, sillä annos näyttää ihan valtavalta! Kuvissa usein mittasuhteet vääristyvät. Mutta siis, kyseessä ei ole normikokoinen ruokalautanen, jos joku muukin tuota mietti :D

Rennon lauantain perään kuuluu luonnollisesti rento sunnuntai! :)

007

002

Yllättävän hankalaksi on muodostunut vaaleanharmaan verhoilukankaan löytäminen! Olen käynyt jo viidessä paikassa, vain yhdessä pari oikeasti vaaleanharmaata vaihtoehtoa. Muut joko vihertävät, sinertävät, taittavat ruskeaan tai näyttävät jotenkin kulahtaneilta. Myyjätkin harmittelevat, että nyt on niin vähän vaaleanharmaita sävyjä tarjolla, vaikka niiden perään juuri eniten kysytään! Nooh, en lannistu vielä. Mielessä on vielä neljä paikkaa, missä käydä tutkailemassa kangasvalikoimaa.

Mainitsin viime viikolla saaneeni tarjouksen verhoilutyöstä: 180 €/tuoli. Nyt olen löytänyt edullisempiakin vaihtoehtoja, joten saan hylätä tuon kalleimman. Enää täytyy vain löytää se oikea, tarpeeksi paksu ja laadukas kangas, sitten päästään taas eteenpäin. Tuossa tuolissa on kyllä niin unelma istua; asento just eikä melkein hyvä! Istuintyynyn pehmustekin on säilynyt tosi muhkeana, joten sitäkään ei tarvitse uusia. Toinen tuoli on autotallissa työn alla, puuosien hiominen on vielä vähän kesken. Taidan tuodakin sen sisälle vasta sitten, kun sekin on saanut uuden verhoilun ylleen. Haaveilen, että saisin nämä valmiiksi jouluksi! Osa tämän alueen verhoilijoista on muuten niin kiireisiä, että helposti yli kahden kuukauden päähän menisi tuolien valmistuminen.

cosy corner

015

Jotain noista kuvista kuitenkin puuttuu… Ja sehän on takkatuli! Mutta vasta illalla, kun on pimeää; nyt nautitaan päivän viimeisistä auringonsäteistä. Ei muuta kuin täytettä kahvikuppiin ja laiskottelemaan – mukavaa sunnuntaita teillekin!