/

Omasta kodista löytyy useita silmää miellyttäviä yksityiskohtia. Useita lempijuttuja ja lempinäkymiä. Tähän valitsin kuitenkin sen, mikä tuli ensimmäisenä mieleeni, sillä tätä näkymää olen usein viime aikoina sohvalla istuskellessani katsellut.

003

Idea tähän postaukseen lähti haasteesta, jonka sain upean Talosanomat-blogin Jenniltä – kiitos! Minäpäs laitan tämän haasteen eteenpäin Suville, Jutalle ja Jennille! Olisi mukava kuulla teidän valintanne kotinne lempinurkista!

Iltaisin sohvalla istuskellessa tulee katseltua moneen eri suuntaan, myös tuonne aulan puolelle, nyt kun siellä on nuo ihanat uudet seinävalaisimet, jotka esittelin taannoin Uutta valoa aulaan -postauksessani. Yleisnäkymä sohvalta aulaan on kauniin, mutta tunnelmallisen valkoinen ja polttopuupino sopii kokonaisuuteen paremmin kuin hyvin.

018

015

Syyskuu vetelee viimeisiään ja mieleen alkaa hiipimään ajatuksia tunnelmavaloista… Pitäisiköhän viritellä ainakin pallovalot johonkin valaisemaan..? Milloin ja mihin teillä syttyy ensimmäiset tunnelmavalot? 

033

Takkalasien pitäisi olla kohta noudettavissa; sitten kyllä korkataan takka heti ensimmäisenä! Elättelen toiveita, että jo ensi viikonloppuna tuo olisi mahdollista… Takkatulen ritinä, se on vain jotain niin ihanaa, ettei sitä osaa kunnolla edes kuvailla!

käytävä

Teen tässä samalla kauppalistaa… Suuntaamme heti pojan herättyä ostoksille. Ajattelin tehdä tänään nakkikeittoa ja sehän vaatii kaveriksi jotain omatekoista leipää, joten pientä reseptin googlettelua tähän väliin! Ajattelin ostaa myöskin erään suolaisen piirakan ainekset ja tehdä sitä myöhemmin tällä viikolla. Mukavaa viikkoa teillekin!

/

Makuuhuoneestamme ei ole näkynyt kuvia pitkiin aikoihin. Ehkä joku samaistuu tähän: heräät aamulla, vaikka uni olisi ehkä vielä maistunutkin… Otat herätyskellon viereesi pötköttelemään ja toivot, että se jotenkin kummallisesti nukahtaisi vielä uudestaan. Edes tämän yhden kerran! Ei, herätyskello voimistuu ja alkaa osoittamaan olohuoneen suuntaan. Herätyskello menee edeltä ja olohuoneesta alkaa kuulua turhan jännittäviä ääniä; paras lähteä tarkistamaan tilannetta. Unenpöpperössä, hieman viluisena ja nälkäisenä alkavat aamutoimet. Ruokittavana poika ja kaksi kissaa, toki itsekin olisi kiva jotain syödä. Mutta ensimmäisenä vaipanvaihtoa ja päivävaatteiden pukemista. Lisäksi kaikki toimet hoituvat siten, että haetaan taapero lukuisia kertoja pois telkkarin tai jonkin muun kielletyn jutun luota… Tuossa ei juurikaan jää aikaa sängyn petaamiselle, joten se jää odottamaan…

Mutta tältä täällä näyttää tänä harvinaisena syyspäivänä, jolloin petasin sängyn ja avasin verhot näitä kuvia varten :D. Verhot pysyvät normaalisti kiinni, sillä poika nukkuu täällä päiväunensakin enkä jaksa olla jatkuvasti joko sulkemassa tai avaamassa verhoja.

makkari

Tällaisena Sinä synnyit -postauksestani tuttu taulu on päässyt koristamaan makuuhuoneemme päätyseinää. Vauvahahmosta on helppo katsoa, kuinka poika on kasvanut, sillä kuvan vauva on mittakaavassa. Tuo juliste on mielestäni aivan ihana! ♥

Pehmoinen kattimatti menossa päiväunille pehmeän sängyn päälle. Eihän edelleenkään uskoisi 13-vuotiaaksi?

makuuhuone ja kissa

Makuuhuoneessa näitä minulle mieluisia sävyjä: valtavasti valkoista, hieman harmaata sekä pieniä ripauksia mustaa ja beigeä.

050

Sain tässä jokunen viikko sitten yöpöytähaasteen; muistin sen juuri nyt, mutta en enää muista, keneltä haasteen sain… No kuitenkin, meillähän ei yöpöytiä ole; sängynpääty ajaa asian tätä nykyä oikein mainiosti. Sängynpäädyn päällä on aina telkkarin kaukosäädin, mun kännykkä (mies säilyttää omaansa jostain syystä lattialla) sekä mun neonoranssit korvatulpat! Ne tulee aina jotenkin automaattisesti korjattua kuvista pois…

065

Täällä on touhuttu tälle aamulle jo vaikka ja mitä! Tai ainakin minä olen touhunnut… Seuraavaksi kuppi teetä! Outoa fiilistä aamuun on tuonut sammunut puhelin, sillä laturini on jäänyt vanhempieni luokse ja akku on tyhjä. Tämä tiedoksi, äiti! :D

/

Voi mua joskus aivan säälittää nämä meidän kissaneidit ♥
Poitsu on turhan ronski heidän käsittelyssään eikä usko mitään kieltoja, vain innostuu niistä! Meillä eletään ihan varmasti jotain esiuhmaikää, sillä arkipäiväni koostuvat tätä nykyä siitä, kun haen poikaa pois joko telkkarin, pesukoneen, kuivausrummun, kissojen tai kissojen ruokakuppien kimpusta. Silti ehtii sekoittaa pesuohjelmat, läpsimään tv-ruutua, hukkaamaan kaukosäätimiä ja niiden pattereita, maistelemaan kissanruokaa ja kaatamaan kissojen vesikupin keittiön lattialle (itse kissojen käsittelystä puhumattakaan…). Näiden lisäksi päiviin mahtuu miljoonia muita vastaavia puuhia ja olen tainnut viime kuukausina saada hieman maistiaisia siitä, miksi taaperoiden äidit niin usein haikeina huokaisevat vauvat on niiiiin ihania :)

Se pahin tuntuu kuitenkin nyt tapahtuneen, tuumivat kissat… Poika on alkanut käymään samalla ruokakupilla, josta etenkin kuvan matikainen on aika näreissään, sillä hän ei mielellään jaa ruokaansa.

Kunpa uskaltaisivat hieman näpäyttää poikaa, ehkä hän sitten säikähtäisi, mutta ei; kissat on liian kilttejä siihen. Voin kertoa, että kun tätä showta on aamusta iltaan niin illalla sohvalle on aika mukava rojahtaa. Sitä hetkeä odotellessa ei muuta kuin ulkoilemaan! :)

kissa