Venetsialaiset on juhlittu. Näin se kesä vain tuli ja meni. Onneksi saimme tämän aurinkoisen ja lämpimän elokuun, jotta kesä myös tuntui kesältä. Nyt aurinkoisten viikkojen jälkeen on oikein mukavaa fiilistellä pimeän ajan alkua ja saapuvaa syksyä. Joka kerta nämä vuodenajan vaihtumiset tuntuvat niin ihanilta, ei näihin totu tai turru ollenkaan ja hyvä niin! Aina on jotain uutta mistä nauttia ja sitten kun alkaa ehkä jo kyllästyttämään, onkin taas uuden vuodenajan aika.
Tänä viikonloppuna vietimme tosiaan kesä- tai huvilakauden päätösjuhlaa: veden, tulen ja valon juhlaa. Venetsialaisviikonloppuna Kokkolassa näyttää aina tosi kivalta! Ihmiset innostuvat kesän jälkeen taas kynttilöistä, ulkolyhdyistä ja ulkotulista, koristelevat pihansa ja fiilistelevät. Ilotulitteista en juurikaan välitä, mutta nuo muut venetsialaisperinteet ovat oikein mukavia.
Meidän terassi on syysasussaan; kynttilöitä, tyynyjä ja torkkupeittoja siellä täällä. Viime sunnuntaina keksin ripustaa pari kaapissa majaillutta lyhtyäni terassin toiseen kattopalkkiin, jotta jotain olisi hieman korkeammallakin kuin vain lattian ja pöytien korkeudella. Lopputulos on mielestäni oikein kiva ja olenkin nyt poltellut lyhdyissä kynttilöitä joka ilta.
Mietiskelin, että laittaisimme terassin toiseenkin kattopalkkiin yhden lyhdyn roikkumaan. Tuo toinen palkki on matalammalla ja ihan terassin toisessa päädyssä, tässä kuvassa sitä näkyy hieman vasemmalla:
Siitä se näkyisi jonkin verran myös etupihan puolelle. Etupihasta puheenollen; olemme huhkineet sen parissa ihan koko päivän. Hieman jäi hommaa vielä huomisellekin, sillä miehen täytyi rientää harrastustensa pariin. Itse juon nyt kupposen cappuccinoa, jonka jälkeen käyn hakemassa pojan mummolasta kotiin. Porskuttaa siellä kuulemma parhaillaan ennätyspitkiä päikkäreitä. Jos ehdin, käyn nappaamassa tuosta etupihasta muutaman kuvan ja kirjoittelen siitä aiheesta huomenissa! Aurinkoista illanjatkoa!
