En muista ihan hetkeen samanmoista iltaa kuin eilen: olin niiiiin väsynyt! Yleensä pojan käytyä yöunille vietän vielä hetken koneella blogiasioiden parissa, mutta eilen en jaksanut edes avata konetta. Tunsin jo hieman ennen yhdeksää, että taidan käydä kohta yöunille… Olin koko päivän menossa pojan kanssa, vietimme useamman tunnin mm. mummuni luona. Sieltä vielä puistoilemaan ja sitten mansikka- ja mustikkaämpärillisiä pakastelemaan… Pääsin istumaan vasta puoli yhdeksän aikoihin saunan lauteilla. Sauna veikin sitten loputkin mehut ja yöunille kävin hieman kymmenen jälkeen. Aivan kuin poika olisi ymmärtänyt, että äiti on nyt toooodella väsynyt, sillä hän nukkui 11 tuntia inahtamattakaan. Kaksi kertaa nousin toki tarkistelemaan, onko hän kunnossa… Mutta vaikka en itse vieläkään kykene öitä heräämättä nukkumaan, tulivat nuo reilun yhdeksän tunnin unet itselleni niiin tarpeeseen että! Olen koko päivän muistellut viime yön makoisia unia, kotiäidin pieniä iloja :D.
Käsillä on päiväuniaika. Tämä on niin tärkeää aikaa kotona lasta hoitavalle vanhemmalle. Tämä puolittaa päivän kivasti ja saa sen ansaitun lepohetken, kuten missä tahansa palkkatyössäkin. Saa tehdä omia juttuja tai vain olla. Tällä hetkellä kuitenkin ne selässäkin sijaitsevat silmät saavat levätä, sillä sohvalla ei pompi yksikään pörröpää eikä syöttötuolista yritetä omin avuin pois eikä kissojen päälle kasata leluvuoria. Sanonkin aina, että tämä hetki on mun pyhä kahvihetkeni ja tänä aikana puhelimenikin on äänettömällä :D. Sitä vain tarvitsee sen pienen hiljaisen hetken kaikenlaisen puuhastelun lomaan. Vai miten te muut koette tämän – useamman lapsen vanhemmalla tämä on kai vain haaveena?
Tämän kahvihetkeni kruunaa usein kynttilä. Nyt kynttilän lisäksi tuo äitienpäiväruukkuruusustani katkennut oksa. Rentouttavia kahvihetkiä teillekin!