/

004

Tänään se sitten alkoi, arki. Ei enää mahdollisuutta jäädä silloin tällöin aamuisin nukkumaan; ei ole ketään, joka nousisi pojan kanssa, joten itse on noustava, näytti kello mitä hyvänsä. Ensimmäistä arkiviikkoa pehmentämään olen järjestänyt jokaiselle päivälle jonkinmoista menoa. On isovanhempien tapaamista, ystävien tapaamisia, Touhutaloa, isomummun luona vierailua sekä pojan ensimmäinen hammaslääkäri! Mielenkiintoista tietää, montako hammasta siellä suussa jo on; tutkiminen kun on näinä päivinä aikamoisen riskaabelia tyyliin meneeköhän sormi tällä kertaa poikki…

Tämä maanantai sujui leppoisissa merkeissä vanhempieni luona. Oli tarkoitus vierailla heidän luonaan aamupäivällä ja suunnata pojan päiväuniaikaan kotiin. Siinähän kävikin sitten niin onnellisesti, että päädyinkin nukkumaan vanhempieni luona yhteispäikkärit poitsun kanssa :D. Tunti porskutettiin kylki kyljessä! Tämä äippä on hieman väsynyt… Tänään taisi selvitä syykin: pojan yläkulmahampaat(kin) näkyvät jo komeasti. Monta viikkoa olikin niiiiin hyväunista elämää, joten olisihan se pitänyt arvata, että yhden kuukauden aikana pukkaakin sitten ainakin kuusi hammasta!

lastenhuone

Meidän pieni M on niin tomera ilopilleri että! Päättäväinen ja omatahtoinen poika. Ilmaisee selvästi, jos ei jotain halua. Ja myöskin, jos jotain haluaa :D. Kärsimätönkin on, voi pojat. Kysyin juuri viikonloppuna, että mistä olet tuon kärsimättömyytesi perinyt. Vastaus tuli isänsä suusta: äitiltä. Tähän voin vain todeta, että M pistää kyllä vielä paremmaksi :D.
Huumorintajua on löytynyt ihan vauvakuukausilta saakka ja se vain paranee päivä päivältä – jutut on niin mainioita jo nyt. En ole juurikaan mitään vauvalässytyskieltä hänen kanssaan käyttänyt, mutta jos loukkaa, tulee pipi, rintamaito on aina ollut mamma ja nukkumaan kun lähdetään, sanon että lähdemme paapimaan. Niinpä hänkin hokee aina silloin tällöin paapii, mutta usein se kääntyy ihanasti piipaaksi. Automatkoilla tämän hetken hitti on liehuvien lippujen bongaaminen ja kun lippu jossain näkyy, kuuluu turvaistuimesta innostunut hihkaisu pippa!

Viime viikkojen aikana hänestä on kuoriutunut melkoinen halailija. Haleja tulee useita päivässä. En tiedä mitään ihanampaa kuin tuo oma pieni poika, jonka pehmoiset ja hieman pulleat kädet kietoutuvat lempeästi kaulaani ja poski painautuu rintakehääni vasten. Se tunne sillä hetkellä, ei sitä voi sanoin kuvata. Sydän pakahtuu eikä haluaisi koskaan päästää irti. Eikä tuo pieni mahda edes tietää, kuinka tärkeitä nuo hetket äidilleen ovat. Niin ihanaa saada olla äiti tuolle pienelle, sinisilmäiselle säkkäräpäälle. Huomisaamuna taidan kaapata hänet kainalooni sängylle entistä pitemmäksi aikaa ♥.

017

/

pioni

Viimeiset pionikuvat tälle kesää. Haikeaa. Nämäkin on jo kuihtuneet, joten huomenna tilalle täytyy hakea kaupan kukkasia. Ensihätään poimin viikonloppukukiksi päivänkakkaroita, kauniita nekin.

skandinavisk

Koululaiset hankkivat uuden lukuvuoden alkajaisiksi uudet reput sekä penaaleihin täytettä. Minä hankin syyslukukauden alkajaisiksi Skandinaviskin Koto-tuoksukynttilän. Sopii syksyyn paremmin kuin hyvin, syksy on kotoilun aikaa.

koto

Miehen loma loppuu tältä erää, joten minulla ja pojallakin koittaa huomenna paluu arkeen. Sekin on haikeaa. On ollut ihanaa lomailla kolme viikkoa koko perheen kesken; arvokkaita hetkiä ♥. Muistan vielä miehen ensimmäisen loma-aamun ja pojan ilmeen, kun isikin oli kotona. Nousi sängystään seisomaan ja tokaisi iloisen yllättyneenä isäänsä osoittaen isi! Huomenna isi on töissä, kun heräämme. 

Lohduttavaa on kuitenkin se, että miehellä on ainakin yksi lomaviikko vielä pitämättä. Sen lisäksi käyttämätöntä isyysvapaatakin löytyy vielä kuuden viikon verran, sillä hän on pitänyt pojan synnyttyä vasta kolme. Miten teillä on isyysvapaat järjestetty – oletteko itse olleet kotona samaan aikaan miehenne kanssa vai oletteko olleet töissä? Olemme alustavasti suunnitelleet, että mies pitäisi nuo kuusi viikkoa kahdessa pätkässä ja lomailisimme samalla koko perhe. Koska isyysvapaat tulee käyttää ennen kuin lapsi täyttää kaksi, on nuo lomat lusittava ennen ensi toukokuuta. Passaa! :)

pioni

Kesäloma on tosiaan ohi, mutta tehtävälista ei kokenut mitään hurjaa lyhenemistä – kiitos useiden sadepäivien. Siitä kuitenkin viis! Kesäloma on vain kerran vuodessa ja silloin pitää lomailla ja lepäillä sekä kerätä energiaa talvea varten. Tuleehan noita viikonloppuja…
Mutta nyt mustikkarahkaa valmistamaan. Olen ottanut pienen spurtin ja ajattelin käyttää loputkin viimesyksyiset mustikkadesit ennen uusia. Leppoisaa sunnuntaipäivää!

/

117

Meidän aula on aina ollut jotenkin keskeneräinen tai siltä minusta itsestäni on ainakin tuntunut. Välillä olen saanut sen kivan näköiseksi, mutta sitten taas hetken päästä olen ajatellut vain että plääh. Säännöllisin väliajoin olen ollut tyytymätön aulaan, se on aina ollut liian jotain. Vaihtelevasti liian sekava, liian romanttishenkinen tai liian täynnä. Kotimme tiloista selvästi haasteellisin sisustaa ja kalustaa, se kun on lähinnä läpikulkutila. Silti haluan sen näyttävän kivalta, sillä se ja eteinen ovat ensimmäisinä kotiin tultaessa vastassa. 

Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että olen ratkaissut aulan ongelman ja kalusteet ovat löytäneet omille paikoilleen. Toivottavasti tämä fiilis nyt säilyy! Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle siitä, kun löysin kivan blogiyhteistyön kautta aulaan uudet seinävalaisimet (postausta tulossa myöhemmin, kuvissa näkyy näistä kuitenkin jo yksi); olin ihan kyllästynyt entisiin, sillä ne olivat alkaneet näyttämään niin kovin maalaisromanttisilta. Tämä tervetullut muutos lähti siis liikkeelle valaisimista. Ne toimivat voimakkaana töytäisynä siihen oikeaan, kaipaamaani suuntaan! Aulan kokonaisesittelyä on luvassa tässä syksymmällä, kunhan saamme tilan valmiiksi asti.

133

Aulaprojekti muodostui entistä haasteellisemmaksi, kun en millään saanut Covon Latva-seinänaulakkoa sinne istumaan: monelle seinälle sitä yritimme, mutta ei! Jouduin erittäin harmistuneena myöntämään, että olin tehnyt virheostoksen. Joku, jota olin pitkään haaveillut ja ihastelen monessa paikassa edelleen, ei istunutkaan meidän omaan kotiimme. Ajattelin, että jos saan sen myytyä, voin miettiä jotain muuta ratkaisua. Niinpä lähetin naulakon uuteen kotiinsa ja aloin miettimään naulakkoratkaisua Muuton Dotsien ympärille; niitä kun löytyi pari kipaletta jo valmiina. Tilasin niitä muutaman lisää ja tänään ne pääsevät paikoilleen. Kolme siellä seinällä asti jo onkin, mutta pojan nälkä keskeytti puuhastelut :).

146

Ihanaa, kun huvittaa taas puuhastella sisällä jotain muutakin kuin niitä ainaisia kotitöitä! Se on lähestyvän syksyn ansiota. Sillä vaikka kuinka hokee, että nyt on vasta elokuun ensimmäinen päivä, ei luonto kuuntele. Puiden lehdet ovat jo kovasti kellastumaan päin. Kaikista näistä asioista innostuneena ajattelinkin, että tänään meillä vietetään tunnelmallista koti-iltaa. Luvassa on terassilla istuskelua, saunomista sekä Kadonnut-sarjan jännittävä, viimeinen jakso. Näiden kaikkien kruununa luonnollisesti paljon kynttilöitä! Tunnelmallista lauantai-iltaa teillekin!

aula