mansikka

Tänä juhannuksena muistin vihdoinkin tehdä kauan mielessäni ollutta mansikka-halloumisalaattia (tässä Instagram-kuva) – olihan se hyvää! Tuntuu, että herkullisen suolainen halloumijuusto sopii lähes kaiken kanssa. Tuoreita mansikoita jäi juhannukselta yli, samoin leipäjuustoa. Koska olin tehnyt tuon mansikka-halloumisalaatin, en halunnut tehdä enää mansikka-leipäjuustosalaattia, vaan metsästin jotain makeaa. Niinpä Mr. Google vinkkasi tästä tosi nopeasti valmistuvasta jälkiruokaherkusta!

Leipäjuustokuutiot fariinisokerin (jota saa muuten olla aika reilusti) kera uuniin noin kymmeneksi minuutiksi, kunnes juusto pehmenee. (Jossain ohjeessa leipäjuuston päälle oli laitettu vielä mascarponeakin, mutta meillä sitä ei ollut.) Sitten vain juustokulho ulos uunista ja heti tarjolle tuoreiden mansikanpalojen kera! Meidän keittiön herkkukaapista löytyi vajaa valkosuklaalevy, jonka sulatin ja dippailin osan mansikoista siihen. NA-AM.

jälkiruoka

Koska poika vielä nukkuu, ajattelin alkaa tekemään pientä kesäsiivousta kaappeihin. Ihan vain pientä ja kevyttä, sadepäivän ratoksi… Huvittaisi kovasti pitää jokin pihakirppis, myytävää ainakin olisi! Täytyypä miettiä… En olekaan vuosiin vuokrannut kirppispöytää mistään. Se tuntuu turhan työläältä tienattuihin euroihin nähden: hinnoitella jokaikinen tuote, maksaa kallis pöytävuokra, pitää pöytä siistinä ravaamalla siellä jatkuvasti (yrityksistä huolimatta ei pysy siistinä kuin vartin!), puhumattakaan varkauksista… Juuei, pihakirppikset tai muut tapahtumat, joissa myyjä on itse paikalla ja netin kirppispalstat – siinä vaihtoehdot mun makuun. Sitä paitsi, kyllähän kesällä ainakin yhdelle pihakirppikselle osallistua pitää! :)

candle

Hymyilyttää tämänpäiväinen hierojalla käynti ja sen jälkeinen rento olo.

Hymyilyttää parituntinen omaa aikaa pojan viettäessä aikaa vanhempieni kanssa.

Hymyilyttää rauhassa syöty myöhäinen lounas. Ruokaa vain omaan suuhun, ei myös taaperon, ja kiireettömästi.

Hymyilyttää, miten tuo pieni taapero on oppinut hokemaan isiä. Ishi, oikein hitaasti ja suhisten. Sen jälkeen korkealla äänellä pap-pa!

Hymyilyttää, miten liikennevaloissa viereisellä kaistalla ollut nainen epäröi piiiitkään sormi ratilla, painaako tyyttiä, kun edelläoleva ei nähnyt valon vaihtuneen vihreäksi. Meillä hieman toisin kuin Etelä-Euroopassa, jossa käsi osuu tyyttiin samalla hetkellä, kun valo vaihtuu vihreäksi; usein jopa pari sekuntia sitä ennen :)

lilja

Hymyilyttää, miten kissakaksikko kuorsaa tälläkin hetkellä lasitetun terassin uumenissa, pehmoisilla sohvilla. Nämä kelit ovat heidän terassikelejään!

Hymyilyttää, sillä yli kuukauden verran taakkana ollut asia järjestyi tänään.

Hymyilyttää, sillä miehen kesäloma on vasta edessäpäin.

Hymyilyttää, kun käytte täällä lukemassa juttujani päivittäin.

Hymyilyttää joka kerta, kun blogini Facebook-sivulle tai Instagramiin löytää uusi seuraaja.

Hymyilyttää, miten kotia valtaamassa ollut muurahaisarmeija on (ainakin toistaiseksi) tipotiessään – kiitos karkottimien!

lilies

Hymyilyttää, että suurimman osan tästä omasta ajastani mielessäni on ollut pieni, elämääkin rakkaampi poikani ♥

cappuccino

Kotipäivää vietellään! Poika saa rauhoittua kunnolla kotiin koko päiväksi, sillä juhannuksena olimme joka päivä johonkin suuntaan joko menossa tai tulossa. Laitoin hänet hetki sitten päiväunille sadekuuron yllättäessä. Hieman kateellisena katsoin pientä nukkuvaa; nukkumaan käyminen on mukavaa, kun sade ropisee kattoon ja ikkunoihin.

Valmistin itselleni cappuccinon, otin lehden kouraan, napsautin bluetooth-kaiuttimesta musiikin soimaan ja istahdin alas. Lehti jäi sivurooliin ja musiikinkin laitoin ihan hiljaiselle – oli niin mukavaa katsella ulos sateeseen ja nauttia sateen synnyttämistä äänistä. Olla lämpimällä terassilla kastumatta ja hyttysiä huitomatta, ihan parasta!

terassi

Eilisen päivän lähes asuimme terassilla, koko sakki. Tosin kissoille paikka oli liian kuuma, kävivät välillä kuitenkin pyörähtämässä. Poika puuhasteli terassilla innoissaan. Hiuskiehkurat kihartuivat entisestään, niin hiki tuli puuhastellessa, joten keksin kylvettää hänet terassin puolella suihkun sijaan. Voi mikä ilme, kun isänsä toi sinne kylpyammeen parin kylpylelun kera :D. Siinä tuoksinassa saimme me vanhemmatkin viilentäviä vesiroiskeita…

Meidän nurmikon on vallanneet niittyleinikit, voi ärsytys! Vaikka itse nurmikko olisi lyhyt, puskevat kukkaset hirmuisella vauhdilla mahdollisimman korkealle…

nurtsi

rain

Nyt siirryn tästä pikkuhiljaa toisten puuhien pariin ennen kuin poitsu herää.

Kivaa viikkoa kaikille!