Kesä on kesäisiä asusteita. Raitoja ja merihenkisyyttä. Kiireettömiä kahvihetkiä. Onnellisia leikkituokioita. Herkullisia välipaloja. Kauniita kukkasia. Tuoreita, kotimaisia mansikoita ja muurinpohjalättyjä. Koivuntuoksuisia saunailtoja ja terassinautiskeluja. Pitkiä päiväunia kissat kainalossa.
Aurinkoista viikonloppua!
Legendaariset #katumuotiviikot on taas täällä! Tällä kertaa saatiin mukaan myös Kokkolan katukuvaa, sillä lähdin blogini kanssa mukaan tähän Indiedaysin ja Olympuksen #katumuotiviikot-kampanjaan. Olettekin ehkä kuulleet tästä jo klassikoksi muodostuneesta katumuotikampanjasta? Ideana on siis bongailla kiinnostavia ja persoonallisia katutyylejä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tällä kertaa kampanja on kuitenkin hieman erilainen, sillä tähän voivat nyt osallistua kaikki: bloggaajien lisäksi myös te lukijat! Nyt katumuoti valloittaa blogien lisäksi Instagramin, jossa siis jokainen voi osallistua katumuotiviikoille julkaisemalla omat katutyylikuvansa hashtagein #katumuotiviikot @olympussuomi.
Eikä siinä vielä kaikki! Instagramissa käydään myös kilpailua, jossa jaossa on 3 kpl Olympuksen tuotepaketteja, jotka sisältävät Olympus PEN E-PL7 -kameran sekä 25 mm kitin. Nämä huikeat palkinnot jakautuvat seuraavasti:
1. palkinto lähtee bloggaajalle/lukijalle, jonka kuva kerää Instagramissa eniten tykkäyksiä
2. palkinto arvotaan kaikkien #katumuotiviikot @olympussuomi kuvan julkaisseiden kesken
3. palkinto arvotaan kaikkien #katumuotiviikot @olympussuomi kuvista tykänneiden kesken.
Kaikki katumuotikuvat nostetaan myös #katumuotiviikkojen kampanjasivulle, josta voit käydä lukemassa lisää kilpailun ohjeista ja säännöistä.
Melkoisen ahkerasti olen testaillut tätä kampanjasta saamaani Olympus PEN E-PL7 -kameraa, joka kuvissa näkyy. Kyseessä on siis sama kamera, joka on Instagramissa käytävän kilpailun palkintona. Ensimmäinen ajatukseni kameran saavuttua oli voi miten kaunis! Kamerakin voi siis olla kaunis, heh! Toisena ajattelin, miten ihanan pieni ja kevyt kamera onkaan! Juuri sellainen kamera, jonka voi helposti ottaa mukaan minne tahansa, koska tämä mahtuu hieman pienempäänkin laukkuun. Olen kuljetellut sitä laukussa mukanani sinne tänne pojan yhden trikoopipon sisällä :D.
Kameran sävyt on aivan ihanat, tätä ei todellakaan tarvitse piilotella! Kamera on ensiluokkaista metallia ja keinonahkaa, lisäksi sen kädensija on kiva katseenvangitsija. Oma kamerani on yllättävästi valkoinen; lisänä löytyy myöskin beigen ja hopean sävyjä, vähän mustaakin. Muut värivaihtoehdot tälle kyseiselle kameralle ovat musta ja hopea. Palkintokamerassa on juurikin tuo kuvassa näkyvä objektiivi: M.ZUIKO DIGITAL 25mm 1:1.8. Kameraan saa tällä objektiivilla siis noin suuren aukon eli oikein valovoimaisia kuvia tarjolla! Asukuvia ottaessa ei myöskään tarvinut peruutella mahdottomia matkoja, vaan hyvältä etäisyydeltä sai koko kohteen kivasti kuvaan.
Ensimmäisenä testailin kameran automaattitoimintoa ja täytyy sanoa, että yllätyin! En kuvaa koskaan kameroiden automaattitoiminnoilla, mutta voipi olla, että tämän kameran kanssa käy toisin – niin laadukkaita kuvia sillä tuli. Ihanan valoisia ja värit toistuvat upeina! Esim. tämä alempi kuva on otettu kameran automaattitoiminnolla; toimii erityisen hyvin noin aurinkoisella säällä.
Siirrytäänpäs kurkistelemaan, millaista katumuotia Kokkolasta löytyy! Aurinkoisena kesäiltapäivänä torin laidalta löytyi Henna:
Tyylini on nuorekkaan klassista. Hyvä kombo ajatonta kauneudentajua miksattuna tämän hetken muotitrendeihin siten, että se on harkittua ja omaa. Ennen kaikkea arkipukeutumiseni on mukavaa, helppoa ja rentoa.
Henna / 35 / Kokkola
Tässä Olympus PEN E-PL7 -kamerassa on muutamia erikoisuuksia, joita olen innoissani näpräillyt. Kamerasta löytyy mm. kääntyvä LCD-näyttö! Hirmuisesti en ole vielä tuota kääntöominaisuutta käyttänyt, mutta eiköhän sille tässä ajan mittaan tarvetta tule. Kameran näytössä on myös nopeasti reagoiva Touch AF Shutter -kosketustoiminto. Reagoi niin nopeasti, etten ensimmäisellä kerralla edes tajunnut mitä tapahtui… Oivalsin tämän ominaisuuden nimittäin vasta muutaman vahinkokuvan kautta, heheh! Ja vielä veljeni kysyessä onko kamerassa kosketusnäyttö, vastasi tämä tekniikan ihmelapsi ei :D.
Hieman totuttelua on vaatinut kameran etsimen puuttuminen. Jännitinkin noita asukuvia ottaessani, että miten saan pidettyä kameran paikoillaan tärähtämättä ja etsimestä tihrustamatta, mutta tehokas kuvanvakaaja hoiti hommansa! Entäs sitten eri tehosteet, joita kamera tarjoaa? Tämä(kin) ominaisuus on ihan erilainen muihin kameroihini verrattuna. Kamerasta löytyy nimittäin 14 taidesuodinta ja 9 taidetehostetta. Näistä olen tykästynyt erityisesti osittaiseen väriin, vesiväriin sekä vintageen. Viimeisellä tulee esimerkiksi kauniin herkkiä lapsikuvia! Näiden avulla voi siis ottaa todella monipuolisia kuvia.
Kirsikkana kakun päällä kamerasta löytyy myöskin WiFi-jako-ominaisuus! Kuvien siirtäminen kamerasta kännykkään onnistuu tuosta noin vain, ilman minkäänlaisia piuhaviritelmiä tai monimutkaisia ohjeita; kamera neuvoo askel askeleelta, miten kännykkään yhdistäminen tapahtuu. Aivan mahtava juttu! Tämä sisäänrakennettu WiFi mahdollistaa kameran monipuolisen ohjaamisen ja laukaisun mobiililaitteella; puhumattakaan kuvien nopeasta jakamisesta. Mielestäni siis useita peukutettavia ominaisuuksia pienikokoinen kamera pullollaan.
Mutta palataanpas sitten taas Kokkolan katukuvaan! Toisena sieltä löytyy ystäväiseni Niina:
Tyylini on klassisen simppeli ja melko naisellinen. Välillä asua on kiva piristää väreillä tai vaikkapa erikoisella korulla.
Niina / 27 / Kokkola
Olen kyllä tosi tyytyväinen kameran kuvanlaatuun! Pilvisen harmaana päivänä kuvaaminen on aina aavistuksen haastavampaa kuin aurinkoisena, mutta mielestäni onnistuin tällä kameralla ihan hyvin. Toki tässäkin harjoitus tekee mestarin ja aina löytyy jotain viilattavaa.
Kokkolan Vanhakaupunki Neristanin kaduilla kuvasin kaverini Annen perheineen:
Tykkäämme pukeutua ajattoman klassisesti. Suosimme selkeitä värejä ja kuoseja ja kaihdamme alati vaihtuvien trendien mukaisia kausituotteita.
Anne 32 / Matias 36 / Linnea 1v8kk
Kokkola
Kaikki ottamani katumuotikuvat löytyvät pikkuhiljaa myös Instagramistani @allyouneediswhite – myös ne, joita ei vielä tässä postauksessa näy. Osallistu ihmeessä sinäkin katumuotiviikoille! Ei tarvitse muuta kuin julkaista omat katumuotikuvansa (ovatpa ne sitten itsestäsi, kavereistasi tai tuiki tuntemattomista, toki luvan kera!) Instagramissa hashtagein #katumuotiviikot @olympussuomi. Ja muistathan, että yksi palkinto jaetaan ihan vain kuvista tykänneiden kesken eli ei muuta kuin ahkerasti tykkäilemään, niin mahtava on palkinto! Lisätietoa löydät tosiaan #katumuotiviikot-kampanjasivulta.
Isot kiitokset tyylikkäille kuvattavilleni! Kiitokseni myöskin Olympukselle & Indiedaysille!
Päiväuniaika. Sinne hän nukahti taas niin suloisen näköisenä; kyljellään kädet tyynyllä, unikaveria käsiensä väliin puristaen. Teki mieli ottaa heti syliini sängystään, halia ja pusuttaa ♥. Olin tuona hetkenä taas niin kiitollinen siitä, että on mahdollista edelleen nukuttaa hänet omaan sänkyynsä – on mahdollista viettää leppoisia ja kesäisiä kotipäiviä. Juuri sanoinkin äidilleni, että on niin ihanaa, kun saa olla koko kesän kotona!
Meidän päiviämme rytmittää nuo pojan yhdet päiväunet, jotka alkavat normaalisti klo 13.30. Hänen nukahdettuaan keittiössämme pärähtää käyntiin kahvikone ja valmistan itselleni herkullisen kahvijuoman. Useimmiten se on cappuccino tai mocha. Juon yhden kahvikupposen päivässä ja se maistuu parhaimmalta näin päiväuniaikaan. Kahvikupposen kanssa siirryn yleensä koneelle, jossa on päivittäin vino pino asioita odottamassa. Näitä asioita kutsun työkseni ja niistä suurin osa liittyy tällä hetkellä blogiini, ei kuitenkaan kaikki. Nämä asiat tuovat mukavaa vaihtelua näille kotiäitipäiville ja nautin näistä suunnattomasti. Näiden myötä saan vaihtelun lisäksi paitsi arvokasta omaa aikaa, vertaistukea ja seuraa teistä blogini lukijoista, mutta nämä myös osaltaan mahdollistavat nämä kotipäivät ja sen, että voin hoitaa poikaa kotona.
Olen itse ollut lapsena päiväkodissa enkä kokenut sitä mitenkään pahana, en ollenkaan. Päiväkotielämässä oli paljon hyviä puolia, huonoja en keksi omalta päiväkotitaipaleeltani lainkaan. (Tai no ehkä yksi ”tarhatäti”, joka ei ollut niin mieluinen…) Isona plussana pidän myöskin sitä, että kun oli aika siirtyä esikouluun ja sieltä sitten kouluun, oli seurana roppakaupalla tuttuja kavereita. Niitä, joiden kanssa olimme jakaneet leikkejä jo päiväkodissa. Se oli varmasti ratkaisevassa asemassa muutoksiin sopeutuessa. Silti nyt oman lapsen kohdalla asiaa miettii eri kantilta, etenkin nykypäivänä ja kaavailtujen muutosten vuoksi. Ystäväni, joka on myös poikamme kummitäti, on lastentarhanopettaja, joten asiat ovat jonkin verran tuttuja tuotakin kautta. Olenkin viime päivinä miettinyt kovasti, miten päiväkodin voisi välttää; olisiko perhepäivähoitaja sittenkin parempi ratkaisu. Ja jos päiväkoti tulee kyseeseen, miten saisi järjestettyä niin, ettei pojan tarvitsisi olla siellä kuin muutamana päivänä kuukaudesta. Kotihoito esikouluikäiseksi asti ei kuitenkaan tunnu parhaalta vaihtoehdolta, sillä sen ikäinen kaipaa varmasti jo säännöllisesti ikäistänsä leikkiseuraa.
Noh, nämä nyt eivät ole meille vielä ajankohtaisia asioita, kunhan mielessäni pyöriviä tänne raapustelen. Piti oikeastaan kirjoitella jotain ihan muuta, kevyempää aihetta, mutta joskus käy näin! Mitäs teidän mielessänne pyörii?