Lähes viiden vuoden blogitaipaleeni aikana ei ole vielä tullut tällaista tilannetta, että jätän blogin ns. sairauslomalle. Nyt kuitenkin päätin näin. Ja koska teitä uskollisia lukijoita on niin monia, koin reiluksi ilmoittaa tästä teillekin. Päälleni vyörynyt tauti on sen verran raju, että voimat ovat totaalisen vähissä enkä voisi kuvitellakaan sipsuttelevani täällä kamera kourassa. Tällaisissa tilanteissa alkaa asioiden karsiminen ja blogi, kuten mikä tahansa työ, on aina ensimmäisten karsittavien joukossa.

027-860x573

Otan nyt aikaa toipumiseen niin paljon kuin se vaatii; aikaa en osaa ennustaa. Nimittäin tällaista tautia en ole kokenut sitten kymmenen vuoden takaisen pitkittyneen keuhkokuumeen. Muistuu mieleen hetki eiliseltä, kun aamuvarhaisella itkin miehelle, että vaihtaisin nämä kivut sekuntiakaan epäröimättä sektiokipuun… Kunpa vain tuo pieni poikamme välttyisi tältä!

Tämä päivä on kulunut ihan täydellisessä vuodelevossa. Mies vei pojan aamupäivällä vanhemmilleni ja sai sieltä kotiintuomisiksi lämpimän lasagnevuoan <3. Poika saa koko päivän ajan ansaitsemaansa huomiota ja seuraa kahdelta terveeltä ja energiseltä aikuiselta kahden kotona hipsivän, hieman voipuneemman tyypin sijaan… Kuljemme keittiön, sängyn ja sohvan väliä kissat vuorotellen kainalossa lämmittäen. Nuo pikkurontit ottavat todellakin kaiken irti tästä löhöpäivästä! Miettivät varmaan tulleensa kuuroiksi, kun täällä on niin hiljaista – vastaavaa ei olekaan muutamaan kuukauteen koettu :).

Vastailen kommentteihinne ja sähköposteihinne sitten, kun voin paremmin. Kohtaamme taas uusin voimin, siihen saakka lämmittäviä kevätauringon säteitä! 

 

 

Ensin viikko sitten sairastui mies ja toissailtana minä – aivan hirveä yskä! Muistuu mieleen muutaman vuoden takainen keuhkokuume, jota edelsi yhtä kova ja kivulias yskiminen (vauvakin tätä pelkää…). Toivotaan, ettei tällä kertaa mene kuitenkaan niin pitkälle! Olettekos te pysyneet terveinä?

IMG_9345

Eilen, kun olin vielä joten kuten voimissani, keräsin vaunulenkillä muutamat pajunkissat kotia piristämään. Pari viikkoa, niin on jo pääsiäinen! Tänä vuonna aiomme sitä jollain tavalla viettääkin, viime pääsiäinen kun vierähti synnärillä käynnistyksessä. Sen pääsiäisen muistaa kyllä aina, niin täynnä jännitystä se oli!

Mutta nyt takaisin sohvalle ja Maajussien esittelyä odottelemaan. Kivaa torstai-iltaa ja pysykäähän terveinä!

 

 

Mietin, miten aika on voinut mennä näin äkkiä? Poikamme on jo kymmenen kuukauden ikäinen ja yksivuotissynttärit lähestyvät huimaa vauhtia! Ei se tämän kymmenen kuukauden aikana ole aina siltä tuntunut, että aika rientää, mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna se on ollut yksi hujaus!

Mietin, miten hyvä huumorintaju tuolla pienellä on. Tosin silloin, jos oikein yrittää olla hauska, ei ilmoille raikaakaan ne makeimmat naurut – ne syntyvät vahinkotilanteista niin, että itsekin yllättyy sitä ihanaa kikatusta.

Mietin, olikohan hänellä vauvarokko 2-3 viikkoa sitten. Mitään muita oireita hänellä ei ollut kuin kolmen päivän suht korkea kuume. Yleensä vauvarokossa kuumeen laskettua ilmaantuvat näppylät; pojalle ei niitä tullut, mutta kuulemma kaikki eivät reagoikaan siihen mitenkään voimakkain iho-oirein. On nuo pienet kyllä niin reippaita, vaikka kuumetta oli yli 39 astetta eikä olo sen vuoksi varmastikaan kaksinen. Kuume ei juurikaan tahtia hidastanut! ♥ Onko teidän pienet sairastaneet vauvarokon? Millaisia oireet olivat?

017

Mietin myöskin vesirokkoa, joka tuli mieleeni tuosta vauvarokosta. Siihen liittyvä keskustelu tuntuu nyt taas olevan pinnalla; ottaako rokote sitä vastaan vai ei? Näin äkkiseltään ajateltuna en kyllä varta vasten lähtisi sitä tuttavaperheen luota pojalleni ainakaan metsästämään… Luin tämän artikkelin Ylen sivuilta ja jäin miettimään tuota asiaa. Se alkaa olla meilläkin kohta ajankohtainen pohdinta-aihe, sillä ensimmäinen rokoteannos vesirokkoa vastaan annetaan vuoden iässä (toinen kuuden vuoden). Oletteko te pohtineet asiaa; aiotteko ottaa vesirokkorokotteen?

Mietin, missä iässä lapset keskimäärin alkavat nukkumaan vain yksiä päiväunia… Täällä on päiväohjelmassa kahdet päiväunet ja tällä hetkellä tuntuvat sopivan pojalle vallan hyvin.

Mietin, miten tyytyväinen olen Stokken Steps-syöttötuoliimme (saatu aikoinaan blogiyhteistyöstä). Kerrassaan aivan ihana ja niin pitkäikäinen! Tuoli on myös helppo pitää puhtaana, kun taas vastaavaa en ole kuullut puisista syöttötuoleista.

053

Mietin, kuinka nopeasti hän oppiikaan uusia asioita ja temppuja. Käsipäivää oppi pari kuukautta sitten tuosta noin vain papan pari kertaa näyttäessä mallia ja high fivekin on hujautettu ilmoille jo kuukauden verran. Kova halu on puhua ja tapaileekin tavuja ja sanoja tämän tästä. On kova halimaan, pussaamaan ja aijailemaan. Otteet eivät ole mitenkään äärimmäisen helliä, mutta poikamaisia, tiedättehän :). Hänestä tuntuu kuoriutuvan vähän väliä uusia puolia eikä uskoisi, että tuo pieni on se sama, joka synnärillä tuhisi pienessä sängyssään. Hän ei edes näytä enää samalta! Parin ensimmäisen kuukauden jälkeen ulkonäkö muuttui huomattavasti.

021

Mietin, millainen projekti mulla vielä tämän jalan kanssa edessä onkaan… Pohjeluun murtumasta on jo 1,5 vuotta, mutta pari viikkoa sitten nilkka alkoi kipuilla ja vihloa vimmatusti. Varasin heti ajan erikoislääkärille, jonka vastaanotolla kävin eilen. Röntgenkuvat eivät paljastaneet mitään ongelmakohtaa, mutta käteen nilkka tuntuu erilaiselta kuin terve nilkka; on selvästi löysempi. Seuraavaksi jalasta otetaan magneettikuva, joskos se paljastaisi, mistä kipu johtuu. Jos sieltä jotain löytyy, on edessä todennäköisesti tähystysleikkaus. Jännitän magneettitutkimusta jo nyt ja mietin, joudunko sinne putkiloon päätäni myöten… Ahtaanpaikankammoisen hir-vi-tys! Osassa pohjeluun murtumatapauksia voi tosiaan kuulemma käydä näin, että ajan myötä nilkkaan tulee vaurioita – riippuu täysin murtumakohdasta.

Mietin, minkähänlainen lasten neuvolajärjestelmä ulkomailla on. Tämä meidän on aivan loistava! Kävimme pojan kanssa viime viikolla kymmenkuukautisneuvolassa. Tuoreet mitat olivat 9570 g ja 75,5 cm. Millaisia mittoja teillä? :)

030

Mietin, että tuleva kesä on varmasti aivan ihana, kun poika on jo pieni taapero. Niin erilaista viime vuoden kesään verrattuna; toki sekin oli ihanaa aikaa, mutta kuitenkin niin erilaista ihan pienen vauvan kanssa. Odotan innolla yhteisiä pyörälenkkejä, istuimen ja kypärän voisi oikeastaan ostaa jo.

Mietin, että tänään meillä taitaa olla saunailta ja nyt taidan käydä haukkaamassa jotain välipalaa. Tuumailevaa tiistaita teillekin!