Keskellä viikkoa olemme jo, kyllä mennään vauhdilla! Harmi, kun tätä hämyisää tunnelmaa ei voi purkittaa koko vuoden varalle, tässä on niin oma taikansa, jota ei kyllä muissa vuodenajoissa ole. Eilenkin meillä oli vauvan kanssa niin mukava iltapäivän leikkituokio ikkunatähtien loisteessa, sinisen hetken vallatessa takapihan puut, odottaessamme isiä töistä kotiin.

106

Blogini pitkäaikainen lukija Heidi halusi lähettää vauvalle joululahjan, lämpimät kiitoksemme! Näistä riittää iloa pitkään. Halusin ehdottomasti esitellä lahjan sisällön täälläkin. Heidillä on kiva yritys Jyväskylässä: Isoisän Puulelut. Tuo ihanan nostalgisen nimen omaava yritys valmistuttaa monenlaisia kauniita puuleluja, joista näissä kuvissani pari esimerkkiä: palikkapussi sekä ensimuistipeli puulaatikossa.

085

Heidillä on kiva mahdollisuus polttaa (ilman lisämaksua) suurimpaan osaan tuotteista lahjan saajan nimi, me kaiverrutimme muistipelin puulaatikon kylkeen vauvan kutsumanimen. Kaiken kaikkiaan suloinen muisto, joka varmasti säilyy pitkään. Tuntuu kivalta ajatukselta, että ehkä poikamme lastenlapset joskus katsovat vanhaa puulaatikkoa, että tämän vaari sai ensimmäisenä joulunaan (isomummon blogin lukijalta :D)… <3.

115

Muistan omasta lapsuudestani, miten valtavasti tykkäsin muistipeleistä! Tosin itselläni ne eivät olleet näin hienoja, vaan sellaisia muovitettuja kartonkiläpysköitä. Sellaisia, jotka aika pian taittuivat ja joista alkoi pian muistamaan ne taitoskohdat, jolloin parien löytyminen nopeutui huomattavasti :D. Jaksoin pelata muistipelejä vaikka aamusta iltaan! Ihana muisto on myöskin se, että meillä kaiken maailman pelejä pelattiin aina koko perheen voimin. Ei pelkästään jouluna, vaan aina kun siltä tuntui. Nuo perheen yhteiset hetket muistuvat lämpiminä mieleen näin aikuisiälläkin – sellaisia tahdon luoda omalle lapsellenikin. Esimerkiksi joulunpyhät on omiaan kotoiluun ja pyjamailuun! Aamusta iltaan pelataan lauta- ym. pelejä, syödään ja herkutellaan, katsotaan jokin elokuva; ennen kaikkea nautitaan kiireettömästä yhdessäolosta. Eilen tuli jo pieni maistiainen tuollaisesta, kun innostuimme miehen kanssa pelaamaan tuota vauvan muistipeliä, heheh! Neljä peliä pelasimme: kolme tasapeliä ja yhden voitin minä. Sitten täytyikin lopettaa, sillä vauvaa ei hirmuisesti enää kiinnostanut seurata :D.

140

Muistipelin palaset koostuvat kivoista kuvista! Löytyy hedelmiä, eläimiä, kukkasia ja sääilmiöitä. Etsiskelin innokkaana, löytyykö kissakuvaa ja löytyi toki, kuten koirakin.

cats

Olipa ihana paketti ja kissatkin kiittävät Heidiä herkkupaloista, joita paketin mukana tuli! Jos tuntuu, että kaupan lelut on nyt nähty ja mieli tekisi jotain erilaista, niin tässäpäs yksi kiva joululahjaidea joko oman tai tuttavaperheen pienimmille! Mukavia pukin puuhia toivotellen,

 

 

059

Olohuoneesta löytyy aito kuusi: minikuusi. Jos menee aivan lähelle, saa nauttia sitä huumaavaa tuoksuakin! Minikuusi oli hieman surullisen näköinen, joten laitoin vuosi sitten ihanan lahjan mukana tulleet tähtöset sen oksille – ilme muuttui heti iloisemmaksi!

cats

Pihalla odottaisi vielä toinenkin aito kuusi, hieman isompi kuin tämä. Sellainen lattialle laitettava. En vain ole vielä keksinyt, mihin sen laittaisin esille. Täytyy penkoa kaapista jokin sopiva maljakko ja jos se on hieman epäsopiva, sujauttaa se vaikka jonkin korin sisään :). Mietintämyssy päähän! Myöskin sen osalta, sopiiko sellainen ollenkaan meidän kotiin…

Viikonlopuksi haaveilen erään kattauksen toteutusta… Sitä varten täytyisi hakea pihalta muutama vihreä oksa. Ihana tämä joulukuu, kun on niin monenlaista juhlaa! Ja kun ei ole juhlia, niin on ainakin juhlien suunnittelua! Ehkä parasta on kuitenkin se tunne, kun kaikki on vasta edessäpäin, joten nautitaan nyt täysillä näistä hetkistä eikö vain!

053

 

 

Koska ulkona on lunta vain pieni hippunen ja valkoinen joulu on hieman kiikun kaakun, toin sitä ainakin sisätiloihin:

034

Tässä siis tämä pikkujoulukuusi, joka näkyi jo lauantaisessa Pikkujoulu vaatii… -postauksessani. Olen jo kauan haaveillut valkoisesta joulukuusesta, se näyttää kaikissa kuvissa aina niin upealta, suorastaan mykistävän kauniilta!, mutta olen pelännyt, että se hukkuisi tänne ”valkoiseen” kotiimme. Se oli oikeastaan äitini, joka ne taikasanat lausui, kun haaveestani hänelle mainitsin. Kaikki tuollaiset haaveet pitää toteuttaa, sanoi hän. Niinpä seuraavana päivänä toteutinkin! Tosin hieman jännittäen ja salaa, sillä mieheni on vastustanut valkoista joulukuusta. Ajattelin tämän olevan kompromissi; ostin valkoisen joulukuusen pikkujoulukuuseksi (hieman pienempi; korkeutta 180 cm), jolloin jouluna kotiamme koristaa edelleen se vihreä ikikuusemme. Näin minunkaan ei tarvinut luopua haaveestani, vaan saan ihastella valkoista kuusta nämä joulua edeltävät päivät (tai viikot…). Ja kuten etukäteen aavistelinkin, näyttipä vain mieskin tuosta valkoisesta näystä pitävän!

Valkoisen joulukuusen myötä koristeet pääsevät aivan eri tavalla esille! Ne, mitkä eivät niin hyvin vihreästä kuusesta erotu, erottuvat kauniisti valkoisesta ja taas toisinpäin. Innostun aina kaikista jutuista ihan sata lasissa, nytkin huvittaisi testailla valkoisen joulukuusen kanssa kaikki väritykset: punaisten pallojen kera, hopeisten pallojen kera, punaisten ja hopeisten pallojen kera jne. No, taidan malttaa mieleni ja jättää joitain testailuja seuraavillekin vuosille. Ehkä… Ainakin nyt alkuun valkoista joulukuustamme sulostuttavat mattakultaiset pallot ja sydämet. Ihan hillitty määrä koristeita, sillä kuusi on yksinäänkin jo niin kaunis. Tosin valosarja on kiva olla, se tuo kuusen entistä paremmin esiin nurkkauksestaan! Muita koristeita voi pitää pöydällä vaikka Aalto-vadissa. Kaupoissa ihastelin myös mustia joulukuusia, wautsi!

029

Mulla on muuten aivan valtavasti erilaisia joulukattausideoita, joita haluaisin joku päivä oikein ajan kanssa testailla. Sormet suorastaan syyhyää! On vain yksi pieni mutta: se aika tai sen olemattomuus :D. Pieni touhupakkauksemme nukahti eilen yöunille klo 23.30, että se siitä omasta ajasta ja niistä oman ajan illoista… Tuota on siis ollut taas viime päivinä ilmassa, joten soittelen huomenna neuvolaan, jos saisimme joitain vinkkejä tähän touhuun. Tämän postauksen otsikkoon voisikin tehdä pienen lisäyksen: Haaveissa valkoinen ja hyväuninen joulu. Vai onkohan niin, että odotan liikoja, kun toivoisin, että pääsisin päivän päätteeksi reilusti ennen puoltayötä hengähtämään ja että yöt selvittäisiin maksimissaan kahdella herätyksellä? Ehkä näin joulun aikaan toiveet kuullaan paremmin..?

Yksi metsästys tuli muuten parisen viikkoa sitten päätökseen: olkipukin metsästys! Olen etsinyt täydellistä versiota nyt parisen vuotta, kunnes sellainen vihdoin löytyi Anttilasta. Ei liian iso, ei liian tumma tai kellertävä, ei mitään ihme risuja naamassa… Tuossa yläkuvassa se nyt komeilee!
Mutta tuosta valkoisesta pikkujoulukuusestamme piti vielä sen verran mainita, että vaikka kuinka ihana se onkin, niin kyllä itsellenikin vahvistui se, että vihreä sen kuusen olla pitää! Se vihreä joulukuusi tuo itselleni sen lopullisen joulufiiliksen, se on niin upea ja tunnelmallinen. Se erottuu myös kauniisti vaalean kotimme keskeltä. Jonain vuonna meiltä tulee ehkä löytymään se aito kuusi tuoksuineen päivineen, mutta nyt ihan kissojenkin vuoksi on parasta pitäytyä ikikuusessa. Sen verran ahkerasti tassut ja nenut häärivät ikikuusenkin ympärillä, että voin vain kuvitella miten aidolle kävisi… Mutta nyt noiden kolmen touhupakkaukseni pariin; nuorin niistä huuteleekin jo makkarista päiväunien päätteeksi ääääh, äääääääääh!

Ihanaa vuoden parasta kuuta; joulukuuta!