/

 

Joko siellä ollaan palattu arkeen ja suunnattu katse tulevaan vai vieläkö lomaillaan ja muistellaan joulua? Täällä hieman haahuillaan tuossa välimaastossa ja lomaillaan… Jouluihmiselle tämä joulun jälkeinenkin aika kuuluu siihen joulufiilistelyyn – täytyy muistella niin kauan kuin sopivalta tuntuu, jotta joulusta voi hyvillä mielin taas lähes vuodeksi luopua :). Joulumuistelot päättää joulun ja niinpä siirrän tänne vielä muutamia kuvamuistoja, jos ei muuta niin vaikka ensi vuotta varten. Tässä muutama jouluinen palanen Instagramin kautta:

Kuvakansiot1

Kodin jouluvalmisteluita, joulukonsertteja, leppoisia lepohetkiä (arvaatkin varmaan, ketkä ovat melko konkareita näissä..?), vierailuja lähisukulaisten luona (tunnistatko kirkon?) sekä yleistä jouluun kuuluvaa tunnelmointia. Näiden lisäksi hieman lisää lepäilyä (kuinkas muuten!), herkuttelua jouluostosten lomassa, kodin pukemista jouluun, jouluaskarteluja, joulukirkkoa, herkullista ruokaa kauniin kattauksen äärellä sekä joulunpunaisia unia.

Kuvakansiot1-001

Joulupostauksia on tulossa vielä noin parin postauksen verran (tosin pidätän oikeuden muutoksiin :P); tämä tiedoksi niille, joita aihe ei välttämättä kiinnosta. Sen jälkeen suuntaamme katseet kohti uutta vuotta ja uusia juttuja! Ollaankin mielenkiintoisen vuoden kynnyksellä! :)

 

/

 

059

cats

066

Jouluaaton pöytäkattaus syntyi suhteellisen nopealla aikataululla aatonaattoiltana. Vaikka yritin tehdä kaiken valmiiksi hyvissä ajoin, niin silti jäi yllättävän paljon pientä puuhastelua vielä aatonaatollekin. Kuten jossain postauksessani jo mainitsinkin, tuli lopullisesta joulukattauksesta hieman erilainen kuin Iso osa joulua: kattaus -postaukseni koekattauksesta.

068

Jälkiruokakulhot vaihtuivat lasisiin maljoihin ja niiden myötä lautasliinoiksi sopi paremmin valkoiset kuin mustat versiot. Nauhajemmaajan laatikon kätköistä löytyi satiininauhaa pieniksi ruseteiksi, joista ajattelin aluksi tehdä lautasliinarenkaat, mutta päädyinkin kietaisemaan minirusetit jälkiruokamaljojen jalkaosaan.

071

cats

Jouluaattona pöytäämme istahti vanhempani sekä veljeni, sen vuoksi yksi paikka on tyhjänä. Tuolla tyhjällä paikalla oli sopivasti juomatarjoilu, ruuat olivat perinteiseen tapaan tarjolla keittiön tasoilla.

Kiitos aatonaaton lumisateiden, saimme kattauksen taustaksi aivan upean valkoisen lumimaiseman:

077

078

082

080

Toivottelen teille kivaa Tapaninpäivän jatkoa ja mietiskelen, maistuisiko tänään vielä kolmatta päivää peräkkäin jouluruoka vai mitä sitä keksisi… Joko te olette siirtyneet joulupöperöistä muihin murkinoihin?

 

/

 

Jokos muut on langoilla täällä nettimaailmassa..?
Ikäihmiset on ihania. Haimme 1930-luvun alussa syntyneen mummuni tänään meille joulupäivän viettoon, hän sitten kyseli tästä blogistani mm. että missä tämä on. Keskustelu meni kutakuinkin tähän tyyliin: Missä se blogi on? Netissä. Millä paikkakunnalla? No siis, netissä se on. Joo joo, mutta missä kaupungissa??!
Hymyilytti :).

103

Pakkasin aatonaattoiltana koneeni kahden vuorokauden joululomalle, myöskin kamerani on lomaillut hieman. Silti joitain kuvia on tullut napsittuakin, siirsin ne juuri äsken koneelle ja tulen siirtämään tästäkin joulusta muutamia kuvamuistoja tänne blogin puolelle. Mutta en vielä tänään, nyt on vielä hieman sellainen lomailu- ja laiskottelufiilis päällä. Meillä on miehen kanssa aina joskus iltaisin ns. koneaikaa, jolloin molemmat puuhaavat omilla koneillaan jotain mieluisaa – tällä hetkellä on menossa tuollainen pieni tuokio. Tuokion jälkeen saunaan ja sitten ehkä jokin elokuva. Tosin tiedän jo nyt, että olen unessa elokuvan ensimmäisen puolen tunnin sisällä… Mikäs sen mukavampaa!

Tänä jouluna emme miehen kanssa lahjoneet toisiamme sen kummemmin; ajattelimme että uuden ykkösauton hankinta oli aika kiva joululahja, vauvasta puhumattakaan. Vauvahan se tarjoilikin upean ja ikimuistoisen joululahjan: kun olin aatonaattona puolilta öin käymässä nukkumaan, tunsin ensimmäiset aivan selvät potkut. Pidin käsiä vatsan päällä ja aivan pienesti jopa kiljahdin, kun sormi liikkui potkujen voimasta! Olipa ihana ajankohta kokea tuollainen asia ensimmäistä kertaa elämässään. Vauva selvästi jo tietää, että äiti on jouluihminen ;). Taitaapa sielläkin kasvaa pieni jouluihminen!

093

Yhdet lahjat kuitenkin toisillemme ostimme: kylpytakit. Miehelle musta kokopitkä ja minulle valkoinen polvipituinen. Ei sellaista perinteistä froteeta, vaan aivan unelman ihanan pehmoiset <3. Jouluaattoaamun saunan jälkeen kietouduimme niihin ensimmäistä kertaa, olipa ihanat! Kohta sukellan saunaan ja kietoudun siihen toisen kerran. Kovin kauan se ei kyllä enää hyvin kiinni mahdu, joten ehkä joudumme sitten miehen kanssa vaihtamaan kylpytakkejamme hetkeksi :D. Ennen saunaa nautin kuitenkin hetkisen noista peilin kautta näkyvistä joulutähdistäni – tunnelmallista Joulupäivän iltaa teillekin!

111