Näinä päivinä huomaa kyllä selvästi, kuinka valon määrä vähenee ja sen myötä päivä lyhenee. Täällä kotona ollessa siihen tulee kiinnitettyä erityisesti huomiota. Puolenpäivän tienoilla valoa on eniten, mutta aika pian sen jälkeen alkaa jo hieman hämärtyä. Puhuimme tuosta juuri äitini kanssa ja sanoin, että ihmettelen miksi ihmiset valittavat pimeydestä, vieläpä joka vuosi. Onhan tuo odotettavissa ja tiedossa jo hyvissä ajoin, millaista loka-marraskuussa on… Tuskin se kenellekään yllätyksenä tulee ;).

Taidan kuulua siihen vähemmistöön, joka todella nauttii kaikista Suomen vuodenajoista – jopa tästä synkkyydestä. Miten ihanaa vaihtelua vaihtuvat vuodenajat elämään tuovatkaan, olisihan se tylsää jos ympäri vuorokauden olisi valoisaa ja lämmintä, kuten kesällä! Ajattelen myös niin, että koska tähän ei voi itse vaikuttaa, on tästä vain paras löytää ne hyvät puolet, keskittyä niihin ja nauttia. Esim. miksi väkisin odottaa tunnelmavalojen ripustamista joulukuuhun, jos ne tuovat iloa jo nyt! Tämän pimeyden keskelle tarvitaan kaikki mahdolliset valopilkut. Kesällä ystäviä tapaa usein ulkona, erilaisissa tapahtumissa ja ihan sattumaltakin, mutta miksi ei nyt kutsuisi ystäviä kotiinsa – mikä arjen ilo ja piristys tuollainen tuokio onkaan!

Suorastaan rakastan sitä tunnetta, kun jo iltapäivällä hämärtää. Kolmen-neljän aikoihin voi sytytellä kotiin tunnelmavaloja ja nautiskella, koti näyttäytyy näin pimeänä vuodenaikana taas ihan erilaisena kuin valoisaan aikaan. Ihan erilainen tunnelma täyttää nurkat. Kiva olla kotona hämärässä ja puuhastella höyryävän kupposen kera, kyllä siitä valostakin ehtii taas nauttia! Pidetään vaikka mielessä, että jo tammikuun puolivälin tienoilla päivän pitenemisen huomaa selvästi. Ilman muuta odotan lunta aivan valtavasti, mutta en anna lumettomuuden kuitenkaan pilata näitä fiilistelyhetkiä. Eipä siis muuta kuin hedelmiä napaan ja nauttimaan!

004

Näin kauniin taulun marraskuun aurinko piirsi seinäämme toissapäivänä! Tätä ei voi kokea kesällä, koska tuolloin aurinko paistaa niin korkealta ettei saavuta olohuonettamme. Siinäpäs ihana kolmikko: tähti, Soihtu ja amarylliksen alku. Ensimmäisen amarylliksen tänä vuonna mulle ehti ostaa äiti, sen avautumista odotellessa…

P.S. Kiitokset kommenteistanne eiliseen Neulehaalari ja pienen pienet tossut -postaukseeni! Niin mukavaa ja mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia. Vastailen kommentteihinne kun voin paremmin – eilen iski valtava päänsärky, joka ei vieläkään ole täysin ohitse. Jatkan siis kamppailua sitä vastaan ja palaan linjoille myöhemmin. Vielä ehtii muuten osallistua arvontaan – osallistumisaikaa on aina klo 18 saakka!

 

 

Muistatteko, kuinka kuukauden takaisessa postauksessani Saako jo vähän haaveilla..? haaveilin erityisesti Kappahlin Newbie-malliston neulehaalarista? Äitini näki tuon postaukseni ja soitti, että hän voisi käydä joku päivä ostamassa haalarin, koska itse en kaupoille päässyt. Tuosta soitosta meni ehkä tunnin verran ja hän soitti uudestaan ”Oon nyt täällä Kappahlissa, minkä värisen haluaisit..?” :D. Olen siis saanut ihastella haalaria kotona kohta kuukauden päivät, kiitos äitini!

024

012

Eikä siinä vielä kaikki! Tuleva mummu teki äskettäin vauvalle aivan yli-ihanat valkoiset tossut harmailla satiininauhoilla <3. Onko suloisempia tossuja olemassakaan!

015

Tossut on kuvassa hieman kurttuiset, koska en ole silittänyt niitä ja nyt kun kuvia katselen, olisi tossujen sisään voinut laittaa täytettäkin kuvia varten. Mutta malttamaton kun olen niin… Tossut on ihan valtavan pehmoiset, tehty vauvalangasta (100 % villaa).

022

Solmimisnauhan voi halutessaan vaihtaa eri väriseen, mutta itse tykkään kovasti tästä hopeanharmaasta.

027

Jotain muitakin pehmoisia vauvajuttuja on kotiimme päätynyt, mutta niistä lisää joskus toiste! Kovasti odottelen ensimmäisiä liikkeitä – onpa jännä nähdä, milloin saan ne ensimmäistä kertaa tuntea! Milloin te tunsitte ensimmäiset liikkeet esikoista odottaessanne ja ennen kaikkea: mistä ne kaikista noista muista tuntemuksista erottaa?

 

 

Joka on kieltämättä aika pitkälti kulunut näissä merkeissä:

049

Lohdullista on se, että yleensä vierestä löytyy kaksi tuollaista pehmoista kamua, jotka on vielä väsyneempiä kuin minä. Se jo auttaa piristymään eikä oma olo enää niin kovin väsyneeltä tunnukaan, heh!
Kyllä muuten täytyy sanoa, että on noilla mun ronteilla hoksottimet terässä! Hidas liikkuvuuteni on noteerattu ajat sitten ja siitä ne hyvät puolet äärimmilleen hyödynnetty: keittiössä ehditään tehdä vaikka mitä kiellettyä ennen kuin ehdin paikalle, tänään on erityisesti ollut tuollainen päivä… Viime viikolla oli ruokakaapin ovi jäänyt hieman raolleen ja tuo kuvassa makoileva ahmatti näki tilaisuutensa koittaneen: kaatoi aivan täyden, ison raksupussin kyljelleen ja ehti järsiä pussin kylkeen melkoiset reiät ennen kuin pelastin tilanteen. On sillä pohjaton mahalaukku!

Jo monta päivää olen haaveillut tällaisesta tuokiosta:

084

En ole poreammeeseen viikkokausiin pulahtanut, sillä en olisi jalan vuoksi päässyt sieltä pois, mutta tänä iltana ajattelin yrittää! Mies lähti jo hakemaan poreilujuomaa: muumilimua. Valtava muumilimsahimo ollut parin viimeisen viikon aikana! Yleensä meiltä ei kaapista limsaa löydy, vain mehua, mutta nyt siellä on lähes joka viikonloppu pikkupullo…

024

Ei muuta kuin kivaa maanantai-iltaa sulle, hyvää poreilua mulle!