Tänään nuorempi hoitajani päätti, että alahan kävellä, minä pidän tämän tuolin. Voiko olla päättäväisempää ilmettä kuin tuossa ensimmäisessä kuvassa? (Kuvat Instagram-kuvia.)

cats

Tällä hetkellä tuolilla on menossa jo kolmannet päikkärit tälle päivää… Välillä käydään murkinan toivossa keittiössä ja heti suorinta tietä takaisin tuolille. Ei väliä vaikka se kyytiin hypätessä hieman heilahtaakin, elämässä pitää olla hieman jännitystä, tiesittehän.

Tuossa toisessa kollaasin kuvassa selvästi matkitaan minua pyörätuolissa: olen kulkenut tuolilla kipeä jalka ojossa jo sunnuntaista asti, joten aika hyvin on mielikuva iskostunut kissaankin vai mitä sanotte..? Tiesi heti miten siihen asetutaan, melkoisen viisas sanoisin!

 

 

Tykästyin jokin aika sitten Kertun blogissa näkemääni kuparinväriseen kynttilälyhtyyn ja niinpä samanmoinen oli kotiutettava meillekin jokin aika sitten. Näitä kynttilälyhtyjä myydään Anttilassa ja kuparinsävyisten lisäksi vaihtoehtoina olivat sekä hopean- että kullansävyinen. Kauan mietin kullan- ja kuparinvärin välillä, mutta päädyin sitten tähän ja hyvä niin!

013

019

014

Tänään mulla on ollut täysin kotipäivä, eilinen menikin lähes kokonaisuudessaan tutkimuksissa. Seuraava lääkäripäivä on torstai eli tutkimukset jatkuvat edelleen. Olen nukkunut tänään lähes koko päivän, mistä tätä unta riittää… Kamala päänsärkykin jatkunut jo yli vuorokauden eli olossa ei kovinkaan ole kehumista ja mm. näiden syiden vuoksi en kykene koneella istumaan/blogia päivittämään. Oloa ei yhtään auta miehen ylipitkät työpäivät heti näin loman jälkeen, mutta onneksi äiti on päässyt avukseni. En tiedä miten selviäisin yksin, olo on kyllä niin avuton ja oma avuttomuus turhauttaa välillä perusteellisesti. Toivotaan, että mulla ois loppuviikosta jo parempia uutisia; tähän asti ollut melkoista ylä- ja alamäkeä…
Niin tutuksi on käynyt tämä olohuone taas, että pyörätuoli tuossa vieressä mustaturkooseine väreineen tuntuu täysin istuvan sisustukseemme :D. Yritän huomenna kaivaa jostain matkalaukkujen uumenista kameran piuhan, jotta saan matkakuvia koneelle. Sitten pikkuhiljaa luvassa jonkinmoisia matkakuvia, lähinnä pyörätuoliperspektiivistä ;).

 

 

Hei ihanat blogimaailmalaiset! 
Takana 15 tunnin matkustaminen taksilla, lentokoneella (parillakin sellaisella) ja taas taksilla… Niin ja pyörätuolia ja kyynärsauvoja ei tietenkään sovi unohtaa :). Ikimuistoinen kotimatka, voin kyllä sanoa. Ennen kotiosoitetta piipahdimme vielä päivystyksessä, jossa kirurgi tutki jalkani todella tarkkaan ja huolellisesti. Sanoi lopulta, että aika lailla 100 % varmuudella voidaan sulkea murtumat pois. Aamulla kuitenkin vielä jatkotutkimuksiin, mutta mikä helpotus jo tuokin! Kipsitkin ovat nyt mennyttä.
Ihanat vanhempani hoitivat rakkaat kissamme lomamme ajan ja hemmottelivat heitä yllin kyllin, olivat täyttäneet jääkaapin meille valmiiksi ja hankkineet pyörätuolin mua odottamaan. Miehen vanhemmat olivat nikkaroineet portaillemme rampin, jotta potilas pääsee turvallisesti kotiin. Olemme kyllä niin onnekkaita ja kiitollisia. Tuntuu, että kipukin on jo vähentynyt, kun pääsi koko perheen pariin <3. Myöskin vanhempi kisuneitinen, joka yleensä erossaolon jälkeen mamille jonkin aikaa kiukuttelee, tuli suosiolla syliin ja kehräsi voimakkaasti <3.

Niin, viikon aurinkolomamme Mallorcalla kääntyi hieman erilaiseksi kuin olimme suunnitelleet, jo kolmantena lomapäivänä. Sellaistahan tämä elämä on, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja asiat voivat muuttua jo sekunnissa. En harmittele jossain mittakaavassa mahdollisesti pilalle mennyttä lomaamme, sillä sain tilalle aivan valtavasti erilaisia ja yllättäviä kokemuksia. Sain myös satoja kertoja nauraa mahani kipeäksi. Erilaisia matkamuistoja, mutta ei yhtään merkityksettömämpiä kuin aiemmatkaan. Huumoriastiakin täyttyi heti eilisen aikana, kun vihdoin saimme tietää, milloin tulemme pääsemään kotiin. Paluulentotietoja odotellessa olo kävi nimittäin välillä kovin epätoivoiseksi ja -uskoiseksi, mutta kun tieto tuli, alkoi taas helpottaa.

Tämän kuvan nappasin iltapäivällä Helsinki-Vantaalla, kun odottelimme jatkolentoa. Miten osasinkin ennen matkaa valita tuon kynsilakan ihan sävysävyyn siteiden raitojen kanssa :D.

cats-crop

Viikon loma venyi tosiaan kymmenen päivän mittaiseksi, sillä tarvitsin koneessa kaksi paikkaa (toisen jaloilleni, sillä vakuutusyhtiön lääkäri ei antanut lupaa lentää jalat koneen lattialla), joten kesti hetken, että vakuutusyhtiö sai lennot järjestymään. Aivan täydellistä toimintaa vakuutusyhtiöltä, en voi kuin kiitellä. Niin yksityiskohtaista ja harkittua, esim. kyynärsauvatkin minulle toimitettiin hotellille sairaalasta taksilla! Vakuutusyhtiön suomalaislääkäriltä sain puolestaan aivan mahtavia ja perinpohjaisia neuvoja, joita espanjalaislääkärit eivät huomanneet mainita. Ei koskaan, ei koskaan kannata matkustaa minnekään ilman matkavakuutusta! Melkoisessa pulassa olisimme ilman sitä olleet, ei uskalla edes ajatella.

Mutta nyt iltapesulle ja omaan sänkyyn, mahtavuutta! Vieläkin hytisyttää: jalkani kipsattiin +30 asteessa, joten sanomattakin selvää, ettei siellä sukkaa välissä ollut. Paljaita varpaita hiukan paleli koneesta ulos tultaessa eikä villasukka mahtunut kipsin päälle, hrrrrr… Nyt lämmittelemään – öitä!
P.S. Moon niiiiiiin onnellinen kotihiiri!