/

 

Kun otsikon osaset laitetaan yhteen, saadaan tällaista:

Tässä kolmas lahjatauluni lukijalta, Pirjolta. Hieman tummempi, joka sopii upeasti pimeisiin talven iltoihin ja öihin. Taulu näyttää joka kerta hieman erilaiselta; en ole vielä oikein päättänyt, mitä se esittää. Tulkinta vaihtelee mielessäni ja se riippuu aina siitäkin, miltä etäisyydeltä taulua katsoo. Suurimman osan ajasta näen siinä kuitenkin rantakiviä, kuohuvan kosken ja vesihöyryä/sumua. Niistä muistuu mieleen loppukesän pimenevät illat.

Voi lähes kuulla kosken kuohuvan, kun tauluun oikein uppoutuu!

Brit-tuoksuni loppui, mutta pullo sai jatkoaikaa. Tästä vinkistä kiitän Lauraa! Harmi vain, että pullo on näin pieni, mutta tyhjeneehän noita… Kiva pieni koristus vaikka vaatehuoneeseen tai kaunistautumispisteeseen! Tai työpöydälle tai kylpyhuoneen poreammekulmaukseen…

Loppuun pieni makukysymys: onko nämä tämän postauksen pystykuvat mielestänne liian isoja? Onko vaikea katsoa näin suurta kuvaa, jota joutuu (ainakin omalla koneellani) rullaamaan alaspäin ennen kuin näkee koko kuvan? Toinen vaihtoehto, mitä myös käytän, on kaksi pystykuvaa rinnakkain. Pointtina mulla on se, että haluan myös pystykuvien olevan tekstialueen levyisiä, se tekee mielestäni blogini ulkoasusta selkeän. Mielelläni kuitenkin pitäisin näistä kahdesta tavasta jomman kumman (varmasti tulen kyllä molempiakin vaihtelun vuoksi käyttämään), mutta olisi kiva kuulla lukijan mielipide asiaan: kumpaa kannatatte?

 Mukavaa lauantaita!

/

 

Nämä Vakka-korit on kyllä niin käteviä että! Yksi löysi heti paikkansa keittiöstä ja kaksi olohuoneesta. Suurimmassa korissa on tällä hetkellä pari sisustustyynyä, jotta eivät vie tilaa kaapista ja tämän keskikokoisen otin käyttöön kameroilleni ja kameratarvikkeilleni! Usein kamera vain lymyili sohvapöydällä tms., ei kovin kiva näky siinä, mutta nyt sen saa kätevästi piiloon tänne kannen alle! Silti se on heti käden ulottuvilla (paremmin kuin kaapissa), sillä kahden kissan kanssa tulee joskus tai oikeastaan tosi usein tilanteita, että kamera pitää saada käteen heti ja suurin osa niistä tilanteista tapahtuu juurikin olohuoneessa. Nämä korit on paitsi käytännöllisiä, myös kovin kauniita:

Myöskin yllätyksellisiä ne on; joskus kannen alla on mitä ihanin ylläri:

Pieni vastalause sille, että kansi viedään pois, luonnollisesti:

Ihan hyvin sinne mahtuu… Mamille vain merkitsevä katse et otas toi kamera pois, tekis mieli vähän oikaista ja niin mami tekee työtä käskettyä ja kamera päätyy taas sohvapöydälle… Kirjojen viereen mahtuu vallan mainiosti, niihin on itse asiassa aika mukava nojata, hmm… Kun meinasin ottaa kirjatkin korista pois, sain pienen hellävaraisen, mutta päättäväisen läpsäyksen käteeni :D. Ok, niihin ei tarvinutkaan koskea…

Korissa tulis niin helposti uni ja luomet jo lupsuu,  k u n n e s  tulee mieleen yks juttu! 

 
Sitä miettiessä vaihtuu asento ja ilmekin tämän tästä…
 

 
Loppuun vielä moikat teille ruutujen äärelle. Aika siistiä että on viikonloppu! Se on ulkoilupäivä, sillä aurinko paistaa, toivottavasti sielläkin!

/

 

En ole koskaan kokenut tarpeelliseksi viettää sen kummemmin tipatonta kuin ostovapaatakaan tammikuuta, joten teinpäs äsken erään tilauksen saunanjälkeistä omenaista Somersbytä nautiskellen! Nimittäin elämäni ensimmäisen tilauksen Hobby Hallille, oikeastaan tehtiin äitini kanssa kimppatilaus – hän tilasi pellavalaskosverhot ja minä jotain muuta. En ole viime päivinä saanut mielestäni upeita Marimekon Tasaraita-tyynynpäällisiä, keltaisia sellaisia. Miten yli-ihanat! Niillä saa ihanan piristeen keväisiin ja kesäisiin petauksiin! Käytössä on kuitenkin aina kaksi tyynyä/nukkuja, joten tämä keltainen tyynynpäällinen tulee piristämään monenlaista petausta: kokovalkoista, mustaa tai mustavalkoista! Sopivatpahan aivan upeasti myös vaaleansinivalkoraidallisten vuodevaatteideni kaveriksi. Täydellinen löytö!
Tuo vihreä versiokin on ihan kiva, mutta omaan kotiini otan mieluiten tuon keltaisen:

Myös tuo mustavalkoraitainen pussilakanasetti on kummitellut mielessäni päiväkaudet, mutta jätin sen nyt kuitenkin vielä hankkimatta. Aloin kuvittelemaan sitä omiin petauksiini ja voi olla, että nuo vinoraidat pussilakanassa hieman häiritsisivät :D.
Tapio Wirkkalan suunnittelema Paperipussi-maljakko on ollut ostoslistalla pitkään, en vain osaa päättää missä koossa sen hankkisin: 14 vai 18 cm..? Toivoisin koon olevan sellainen, jotta se käy mahdollisimman monien kukkien kanssa käytettäväksi. Omia kokemuksia ja vinkkejä tähän saa jakaa, sillä tilaan maljakon jonain toisena päivänä FDS:sta. Samalla aion tilata sieltä muutakin ja käyttää sen hartaasti säästämäni alekoodin :).

Vielä yksi ilmoitusluontoinen asia meneillään olevaa kattauskisaani koskien! Olen pidentänyt kisa-aikaa 12.2.2013 saakka. Saamistani palautteista päätellen taisin olla hieman hätähousu – moni kun harmitteli ettei ehdi osallistua vielä tällä viikolla. Joten nyt on aikaa ottaa kuvia vielä parina viikonloppuna, jos ei arkena ehdi. Toivottavasti osallistutte ja lähetätte kuvanne sähköpostiini (tarkemmat kilpailuohjeet löytyvät Osallistu kisaan omalla kattauskuvallasi -postauksestani). Olen havainnut turhaa arkuutta ja ujoutta kilpailuun osallistumisessa, pois moinen ja rohkeasti mukaan vain :)

Tuotekuvat lainattu Hobby Hall.