All you need is White

Tuntuuko teistä muista usein siltä, että juhannuksen jälkeen kesä alkaa pikkuhiljaa olla ohi? Että juhannuksen jälkeen aika menee hurjaa vauhtia elo-syyskuun vaihteeseen eikä kesä juhannuksen jälkeen tunnu enää samalta kuin ennen sitä?
Ei ole tarkoitus masentaa lomalaisia (itsellänikin on lomaa vielä edessäpäin!), mutta tällaisia ajatuksia vain hiipii mieleen… Mua ei harmita ollenkaan ettei kesä ikuisesti kestäkään. Nautin näistä kesäpäivistä, mutta nautin myös siitä mieleen silloin tällöin putkahtelevasta ajatuksesta, että kohta alkaa se pimeä ja tunnelmallinen vuodenaika kynttilöineen ja takkatulineen, rrrrrrakastan sitä(kin)! <3 Saan pitää mun kaikki murmelit sisätiloissa, kissat ei oo jatkuvasti naukumassa ~~ulos~~ tarhaan, vaan nauttivat sohvalla torkkupeittoläjässä ihmisten tavoin. Nuorempi kisuneiti saa taas nauttia takkatulen lämmöstä ja ritinästä, vanhempi saa olla kaikki illat sylissä sohvalla <3.

Näihin kauniin kodikkaisiin keittiökuviin kiteytyy kivasti se syksyn odottelu, tällaista tunnelmaahan ne pimeät koti-illat juurikin on:

Yks päivä autotallissa maalatessani (hmm, tuleekohan kaikki mun kesämuistot liittymään autotalliin…) kuulin radiosta, miten juontaja kyseli, häiritseekö ja ärsyttääkö ihmisiä nämä jatkuvat vesisateet. Mietin siinä, että mua ärsyttää se, miten ihmiset koko ajan puhuu niistä vesisateista ja voivottelee ja harmittelee niitä! Siis joo, tämä kesä on ennätyssateinen, se siitä. Pitääkö siitä ihan oikeasti puhua jouluun asti :D.
Mua ei ihan tosissaankaan harmita, vaikka mun kaikki kesälomapäivät satais vettä. Minkä sille voi. Aina voi hurauttaa kentälle ja hypätä koneeseen, jos aurinkoa kaipaa. Ainoa, mikä mua vesisateissa harmittaa on se, että se vaikuttaa ihmisten elinkeinoihin osassa maata. Sitä voi mun mielestä harmitella, ei loputtomiin niitä auringottomia kesälomapäiviä. Että tosiaan usein auttaa, kun laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa :).

Kissoistakin kyllä huomaa, miten erilainen kesä on meneillään… Nuorempi neiti on joka kesä lähestulkoon asunut ulkona (terassilla) huhtikuusta syyskuuhun, käy sisällä ainoastaan ruoka-aikoina ja heti samantien taas ulos. Tänä aamuna aamuruuan syötyään köpötteli kiltisti sohvalle nukkumaan, keskellä heinäkuuta :D. Tuossa se nyt vieressä kerällä nukkuu. Vanhemman kisun kuulumisista kirjoitinkin hetki sitten facebookin puolella… Neiti teki pienen irtioton arjesta eilen aurinkoisen sään innoittamana :P

Tällaisia mietteitä tänä torstaina! Kivaa päivää sulle :)

Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.

Vielä viime ja sitä edellisellä viikolla meidän pihalla kovin tuttu näky oli tämä:

Muutaman illan (silloin kun ei satanut vettä…) mies keikkui yläilmoissa työpäivänsä päätteeksi ja ahkeruus palkittiin. Maalaukset on lähes valmiit (pientä viilausta vielä ikkuna-/ovikarmeissa) eikä nosturia pihalla enää tarvita. Päätin, että seuraavaksi tehdään saunaterassi valmiiksi, jotta päästäisiin siitäkin paljuineen kunnolla nauttimaan ennen kuin kesä on ohi! Mukava puuhastellakin, kun illalla voi sitten nautiskella valmiista terasseista, molemmista :).
Itse terassilaudoitushan tehtiin jo viime kesänä samalla kun pääterassillekin, mutta saunaterassin näkösuojista emme ehtineet tehdä päätöstä, joten jätimme homman suosiolla talven ajaksi muhimaan ja se kannatti! Näkösermit ei ole vielä edes puolessa, puuh, mutta nyt näkee jo sen, että oikea päätös tehtiin sekä rimoituksesta että niiden sävystä. Ja ehkä mä ehdin niihin rimoihin kaikki tarvittavat maalikerroksetkin ennen venetsialaisia sutimaan :P.

Paljun ulkoverhous on jo erittäin hyvällä mallilla, oikeastaan enää led-valot on asentamatta. Enää siis näkösermien maalausta ja nikkaroimista, sitten saan sisustaa terassin. Kivat kalusteet jo varastossa sitä hetkeä odottaakin!

Niin ja ei ne hommat tosiaan tähän terassiin lopu… Tehtävälistaa on vaikka naapuriin asti! Voi miksi näitä voi tehdä vain kesällä, kesällä ois niin mukava vain nautiskella… Sanokaa te nautiskelijat et siinä tulee vain aika pitkäks! ;)

Tämän asuntomessutalon esittelen vielä tähän väliin, huomenna siirrymme vaihtelun vuoksi muihin aiheisiin. Mutta ei hätää te messuista kiinnostuneet!: messupostauksia on tulossa aina silloin tällöin, niin kauan kuin juttua riittää ;). Ja ne, jotka haluaa nämä messupostaukset skipata, niin tiedoksi, että huomenna kurkataan miten meidän saunaterassilla ollaan edistytty! Ja muutenkin pientä väliaikaraporttia oman kodin hommista luvassa :).

Jotenkin uskaltaisin veikata, että tämä messukohde nro 26 eli Lammi-Kivitalojen Villa Ilo oli monien mielestä se messujen upein talo eikä ihme.

Omaksi lemppariksi se ei kuitenkaan jostain syystä yltänyt, vaikka upea talo onkin. Ehkä ajattelen asioita sitten liian (?) realistisesti, kun ajattelen niitä käytännön kautta… Tässä kohteessa neliöitä on 237. Hassua sinänsä, sillä ei tässä talossa nyt niin paljon enempää ole neliöitä kuin eilen esittelemässäni Forte-Kivitalojen Casa Fortessakaan, mutta silti tämä talo tuntui huomattavasti suuremmalta. Ehkä se aiheutti osaltaan sen, että kohde jätti hiukan kylmäksi. Sisustuksessa oli käytetty myös paljon ruskeaa eri sävyissään ja se ei oikein iske täällä päässä :).

Portaiden sijoittelu oli kiva; ei niin perinteinen. Portaat erottaa ruokailutilan ja olohuoneen toisistaan. Kivan ilmavat lasikaiteidensa ansiosta.

Tämä kohde oli mun ennakkosuosikki, jos muistatte! Lehden sivuilla näytti niin upealta, sellaiselta ”pakko nähdä” -kohteelta… Mutta näin sitä paikan päällä käydessään oivaltaa omasta maustaan yhtä ja toista, erittäin hyödyllisiä nämä messuilut siis!
Yleensä, kun käytetään sisustuksessa noinkin paljon lasia, tulee hieman kolkko ja kylmä fiilis, mutta mielestäni täällä nimenomaan noilla lämpimillä ruskean sävyillä oli saatu sitä kodikkuutta ja lämpöä sisustukseen mukaan.

Keittiön ja olohuoneen taustaseinät oli maalattu samalla sävyllä: