All you need is White

Nyt ku oon muutaman päivän mietiskelly ja makustellu asuntomessuilla näkemiäni kohteita, on mielessä päällimmäisinä ne, jotka päätyi mun messusuosikeiksi. Suosikkeja on kolme, mutta yksi niistä ylitse muiden!

(Pari pettymystäkin messuilla tuli vastaan, mutta niistä teen ihan oman postauksensa.)Tähän kohteeseen ihastuin sydänjuuriani myöten ja opin omasta sisustusmaustani jotain uutta!
Tämä kohde oli Villa White, kohde numero 36.
Nimen perusteella en osannut odottaa mitään, vaikka kieltämättä se kyllä kauniiseen kotiin viittaakin ;). Myöskään kohteesta ennakkoon näkemäni kuvat ei ollu mitenkään henkeäsalpaavia, mutta paikan päällä mieli muuttui!
Liitin tähän kiinnostuneille pohjakuvatkin (kaksikerroksinen talo & rantasauna):

Talo on melkoisen hulppea; neliöitä 222 (eikä siihen sisälly rantasauna…).

Taloa kuvataan mm. näin:

Vaaleutta, valoisuutta, raikkautta meren äärellä.
Yläkerran valoisa, avara ja tehokas pohjaratkaisu on suunniteltu siten, että upeat maisemat ovat aina osana tätä kotia. Makuuhuoneet ovat vierekkäin merenpuoleisella seinällä, joten jokaisesta on upeat näköalat merelle.

Ensimmäisenä sisään astuessani näin keittiön, niin kaunis! Tyylikäs ja yksinkertainen keittiö, jossa mm. välitilan puu ihastuttaa valtavasti!

Ruokailuryhmä luo ihanan vastakohdan keittiön muuten modernille kalustukselle. Kaunis merimaisema kaunistaa joka huonetta.

Vaikka kovin valkoista, silti lämminhenkistä ja kodikasta! En voinu ku huokailla ja kuvata ku siirryttiin huoneesta toiseen :D

Tässä kohteessa oivalsin, kuinka valtavasti pidän pelkistetystä, modernista, valkoisesta sisustuksesta JA muutamista vanhoista huonekaluista siellä joukossa.
Mukana lisäksi ripaus ylellisyyttä!
Aivan loistava toteutus näillä ”eväillä”, wau!

Alakerran osalta näitä vanhoja huonekaluja oli keittiön pöytä, sohvapöytä ja ruokailuryhmän pöytä. Samoin olohuoneen korkeat kaapit, jotka ei tosin mua niin hirveesti sykähdyttäny :).
Ruokapöytä ja sohvapöytä jäivät mieleeni…

Kun mentiin portaat ylös, oli ylhäällä vastassa valoisa & avara aula = arkiolohuone, josta on aivan huikeat maisemat merelle!

Kuten jo aiemmin tuli ilmi, on makuuhuoneissa lattiaan saakka ulottuvat ikkunat milläpäs muulla kuin merimaisemalla:

Tämä nuoren huone on aivan ihana, just mun makuun tämäkin! Vois noissa maisemissa mennä kirja jos toinenkin!

Vanhempien makuuhuone niin ikään erittäin ihastuttava mustavalkoisine tekstiileineen. Sängynpääty on samaa materiaalia kuin keittiön välitila! Tuo mielestäni kivaa ”rouheutta” (en tykkää tuosta sanasta, mut tähän ei sopinu mikään muukaan :D) makuuhuoneen moderniin ilmeeseen.

Niin ja huomasittehan sängynpäädyn ja yöpöytien (tai -tasojen) muodostaman upean vastakohtaparin? Huikea idea, I’m drooling :P

WC:kin kaunis, isolla ikkunalla varustettu.

Portaiden yläpäästä on näin vaatimattomat näkymät:

Tässä keittiön välitilaa vielä lähempää:
Mutta miks ihmeessä keittiön pistorasiat on noin korkealla..? Miten vielä nykypäivänä ja kaiken lisäksi messutalossa sijoitetaan pistorasiat noin et laitetta käytettäessä roikkuva johto on varmasti loistavasti näkyvillä…
Pistorasiat heti tason yläpuolelle seinään tai tasoon upotettuina, kiitos :).

Keittiön välitila ja vanhempien makuuhuoneen sängynpääty jatkuu myös rantasaunassa! Ihanaa jatkuvuutta :)

Pukeutumistila oli tosi kauniisti sisustettu:

Kuten rantasaunan pohjakuvasta näkyy, on saunassa ikkunoita joka seinällä. Oli ihan pakko istahtaa lauteelle ja kuvitella saunovansa meren ympäröimänä :P

Aivan ihana koti, johon voisin helposti kuvitella itseni asumaan. Useissa kohteissa tulee aina mieleen mitä muuttaisin, mut täällä en vielä keksiny mitään muutettavaa (paitsi ne olkkarin lasikaapit, mut se on pientä).

Tämä oli melko yleinen näky messupihoilla: paljon kiviä. Myös tuijat oli erittäin suosittuja.
Jotenkin häikäistyin niin tästä kohteesta, etten muista alakerran kodinhoitohuone-wc -akselilta mitään :D. En muista siellä edes käyneeni, joten ei ku uusintakierros ja pian!

Viikon verran ollaan nyt porukalla ulkoiltu. Kolme kertaa päivässä (aamu, päivä, ilta) vanhemman kisun kans ja joskus mukana on myös nuorempi koheltaja.
Tosin silloin ku nuorempi on mukana, vanhempi osoittaa mieltään ja hidastelee et esim. vartin lenkkiin saadaan kulumaan tunti.

Nuorempi neiti pysyttelee lähes koko ajan mun jalkojen juuressa. Jos uskaltautuu metsikköön tai pusikkoon yksinään, naukuu koko ajan et tiedän varmasti missä hän menee :D. Yksi kutsu ja juoksee heti takas mun luo.

Miss Karkuri on täysin oma tapauksensa… Erittäin harvoin tulee kutsusta luo eli melko tyypillinen kissa :). Mut jos nuorempi ei oo mukana, tottelee vanhempikin tosi hyvin.
Kisut on lenkillä vapaina, ei pelkoa että karkaisivat lenkin aikana. Rakastavat seurassa lenkkeilyä, joten eivät malta häipyä kovin kauas.
Yleensä joudun vähän ennen kotia nappaamaan vanhemman neidin syliini, muuten ei suostu tulemaan takas sisälle kovin helposti. Ruokakupin kilistäminen tosin on erittäin tehokas keino, sillä lenkki ajoitetaan aina ennen murkinointia, jolloin lenkin jälkeen on kova nälkä :)

Lenkillä enimmäkseen haistellaan puskia ja ilmaa. Olla möllötetään paikoillaan vaikka vartti.
Voidaan istua keskellä metsää ja tuumailla. Myöskin kiven päällä on kiva tähystellä ja tuumailla.
Joskus iltaisin tehdään myös teholenkki ettei tarvi koko yötä sisällä hypätä. Teholenkin jälkeen ei enää jaksa, olo on vähän väsähtänyt.

Joka yö ollaan saatu kuitenkin ihan kiitettävästi kuunnella vanhemman kisun naukumista.
Ei oo jääny epäselväks et neiti tahtois ulos.
(Pellettilaatikko on sisällä varmuuden vuoks, mut sitä ei käytetä muuta kuin äärimmäisissä hätätapauksissa eikä semmosia oo ollu vielä yhtään.)

Yöllä tullaan sänkyyn, yleensä miehen puolelle (:D) ja sanotaan kovaan ääneen
”määäh”,
oon ajatellu et se on lyhenne sanoista ”määhaluunulos”.

Lenkillä on ehkä parasta ku voi yhtäkkiä mennä nurtsille maate! Ja palvelusväki tekee samoin, tai no, palvelusväki istuu…

Nautitaan kesästä, ei oo mihinkään kiire… (Huomatkaa hajurako!)

Hei mikä tuolla meni!

Apua missä!?! Mitä sä näit!?

Ei missään, mä huijasin hähää!!!

Just. Vieläkö sä ihmettelet miksen aina (useimmiten) tykkää susta…

Ihan sama. Mami tykkää musta aina ja joka hetki.

Tässä yritetään mennä karkuun mamin sieppaavia käsiä…

Hei kaveri… Kylhän sä tiiät etten tarkottanu sitä mitä sanoin pihalla. Kyllä mä susta tykkään… joskus…

Et jätä mulle pohjat jooko… Mulla on isompi nälkä ku sulla, ihan varmasti on!

Ystävyyttä on monenlaista :)

Tämä postaus oli teidän mielestä kiinnostavin, joten tämä tulee ensimmäisenä :).
Pientä kurkistusta pitempiaikaiset lukijat on varmasti nähny, mut ei juuri muuta…

Eli nyt kurkataan tuonne, jossa näkyy kirkkaanpunaiset sohvat:

Kutsumme huonetta tietokonehuoneeksi, ihan pöytäkoneen vuoksi. Myöskin meillä yökylässä olleet ovat majoittuneet tässä huoneessa (terkkuja heille!) :)

Punaiset Askon sohvat (kahden- ja kolmenistuttavat) ostimme edelliseen kotiimme ja ne seuras meitä tänne. Kivaa piristystä tuovat tähän mustavalkoiseen huoneeseen.
Myin lähes kaikki edellisen kodin huonekalut, mut näistä en raaski luopua. Nämä oli meidän ensimmäinen huonekaluhankinta ensimmäiseen yhteiseen kotiimme, johtuuko se sitte siitä…
Tosin pienemmän voisin jossain vaiheessa myydä. (Ja ostaa Ikeasta valkoisen Kivikin tilalle :P.)

Tiedättekö, rrrakastan tätä raitatapettia!!! Halusin sitä ehdottomasti kotiimme, mies ei ollut niin ehdottomasti samaa mieltä, mutta myöntyi. Hän ei kuitenkaan suostunut pystyraitaan, joten tapetoimme tämän tapetin vaakaan. Reilu neljämetrisiä vuotia lätkimme seinään kahden miehen ja yhden naisen voimin :).
Tapetoiminen vaakaan onnistuu kyllä, en näe siinä mitään ongelmaa ja tapetti pysyy aivan yhtä hyvänä kuin pystytapetoinnissakin.
Miehet on sanonu ettei voi kauan aikaa seinää katsoa, alkaa silmissä vilistä. Onko se sitte vaan niin että heikompia hirvittää… (Eli miehiä…)

Työpöydän ostin Iskusta viime syksynä, luvassa parempaa kuvaa joskus myöhemmin, talvella ehkä :D. Elättelen toiveita, että mies muuttais mielensä ja antais hankkiutua eroon tuosta pöytäkoneesta, en rakasta en sit yhtään sitä johtokasaa & keskusyksikköä :/.

Vanhempi kisu (a.k.a. karkuri) seuraa mua kotona aina, varsinki jos oon yksin kotona. Tähän huoneeseenkin kun menin kuvaamaan, tuli minuutin päästä perässä :). (Vaikka hänellä se karkaaminen tapana on ollut, täytyy kuulemma mamiakin vahtia…)

Halus että otetaan kuva, missä näkyy kesäkunto (hengitystä pidättäen, mahaa sisään vetäen):