/

>

Viimeinen kesälomaviikkoni käynnistyi tänään. Oli suunnitelmissa lähteä tällä viikolla kauniiseen kesä-Kuopioon, mut nyt näyttää siltä että matka siirtyy… Mulla on vielä lomaa elokuussakin et ehkä pääsemme matkaan silloin ja toivon yli kaiken että karkuri-kisu on silloin kotona <3. Ja jos kisu nyt tällä viikolla vielä palaa, en kyllä malta sitä hoitoon jättää.

Nyt onki hyvä hetki muistella viime tiistain meripäivää, oli ihanan lämmin lomapäivä!
Täällä meillä tehdään kivoja päiväristeilyjä yhdelle Tankar-nimiselle majakkasaarelle. 
Matka taittui tällä laivalla:

Tämä näkymä avomerelle on aina yhtä ihana, siitä tulee mieleen lapsuuden veneilykesät:

Joku luki matkan aikana kirjaa, joku kiikaroi, joku otti aurinkoa, joku ihaili maisemia ja valokuvasi :)

Laivan alimmassa kerroksessa on kahvila, jossa käytiin pienellä paussilla:

1,5 tuntia kesti matka saareen, jossa olin käynyt viimeksi lapsena.

Saarta kierreltiin omaan tahtiimme…

Vierasmajakin löytyy, jos haluaa yöpyä saarella:

Saaren museossa olevan vieraskirjan perusteella Tankarin saari on saanut kansainvälisiäkin vieraita:

Kohti majakkaa suuntasimme reittimme, majakkaa näkee usein Kokkolasta kertovissa matkamuistoissa yms. Onko tuttu näky teille? :)

Kuten näkyy, majakan juurella kalliolla pidimme pienen piknik-hetken. Matkakumppanilla ei ole porkkananväriset hiukset, vaan tummanruskeat, joita aurinko on raidoittanut. Mistä lie tämä sävy kuvaan :D

Saaren pohjoispuolen kallioilla ei saanut liikkua, sillä meneillään on lintujen pesimäaika. Kiivettiin vain ylös hetkeksi tähystelemään ja paljon lintuja näkyikin.
Kaksi tuntia olimme perillä saaressa, sen jälkeen paluumatkalle!
Jos suuntaatte kesälomareissulle Kokkolaan, tässä yksi idea mitä täällä voi kauniina kesäpäivänä puuhastella! m/s Jenny starttaa Vanhansatamanlahdesta, jossa sijaitsee myös leirintäalue. Leirintäalueen vieressä sijaitsee puolestaan asuntomessualue. 
Aikatauluista ja hinnoista löydät tietoa tästä.

/

>

Ei edelleenkään mun murusta…
Pakko välillä väkisin ajatella jotain muuta, niinpä tehtiin tienvarsikyltit tiistaista pihakirppistä varten. Järjestän sen ystäväni kanssa tässä meidän tienvarressa, jännää, ei oo aiempaa kokemusta moisesta!
Jos teillä on kokemuksia pihakirppiksen järjestämisestä, saa antaa hyviä vinkkejä :)
Mainoksia ollaan jaeltu lähiseudulle, samoin kauppojen ilmoitustauluille. Netissä on myöskin ilmoituksia. 
***

Sain yhteydenoton Suomen Asuntomessuilta; tarjosivat ystävällisesti mulle pressikorttia Kokkolan asuntomessuille. Aivan huippua ja mä ku oon monesti miettiny et huvittais mennä messuille useamman kerran ku ne nyt kerran on täällä, jei!
Eli tällä pressikortilla pääsee 2hlöä vapaasti messualueelle vaikka jokaikinen messupäivä!
Ja mikä parasta; Asuntomessut Kokkolassa -tapahtuman lehdistöpäivä pidetään 14.7., jolloin messualue on avoinna vain median edustajille. Myöskin minä menen tuolloin paikan päälle pressikorttini kera :)).
Eli ehkä saamme tänne blogiinkin muutamia messukuvia ennen kuin messut virallisesti yleisölle aukeaa!
***

Nuorempi kisu kaipaa enemmän syliä kuin normaalisti vai kuvittelenko vaan..?
Tämä kotihiiri nukkuu nytkin terassilla :)


Välillä käy sieppaamassa ”leluja”…


Mamii, älä itke, ota sisilisko

Oi oon aina toivonutki et kisu tulee mun luo sisilisko suupielessä ja nyt sitä ihanuutta ollaan saatu kokea jo pariin otteeseen ;D

Tuuppasin liskoa kengällä, jolloin se pääsi pakenemaan terassilautojen alle. Kissa ei ollu uskoa silmiään et menin tekemään jotain niin tyhmää :P



On jotenki semmonen lamaannus-olotila, ei huvita etsiä kisua mistään ku se tuntuu niin turhalta ja toivottomalta! Mahdollisia paikkoja on miljoonia ja nytki tuulee ihan hulluna ettei viheltelyt kuulu juuri mihinkään. Jotenki on sellanen fiilis et turha etsiäkään, se tulee esiin/ihmisten ilmoille varmasti sit ku haluaa kotiin. 
Haluaisin vaan nukkua siihen hetkeen saakka…
Sit toisaalta joku ääni sanoo et pakko etsiä, jos sillä on jossain hätä.
Et kai me illemmalla taas lähdetään, laantuis tuo tuuli ees vähän…


Tarhaakin pikkuisen tänään suunniteltiin, mies kyllä totes ettei se oo mitään kissanelämää, mut näinkään ei voi jatkua! Jos nyt vielä kisun kotiin saan, en kestä enää uutta karkureissua. 
Ehkä nyt on meidän vuoro olla itsekkäitä.


/

>

löytyyköhän kisu tänään… voi mä niin rukoilen että löytyy!
mistä lähdetään ekana etsimään… no kannattaako meidän täältä kuitenkaan etsiä, ei kai se täällä liiku… hei mikä tuo ääni oli! ei, se oliki joku lapsi…
mennään seuraavaks sieltä kattoon, jos se ois siellä! no nyt me ollaan täällä, mentiin varmaan just ristiin ja kisu on siellä missä me oltiin äsken.
ei se kuule ku vihellellään, täällä tuulee niin paljo ja linnut visertelee…
käydään välillä kotona, on jano ja vähän nälkäkin jo…
ei jaksa mitään ruokaa tehdä, ei maistu, tankataan vähän nestettä, ruokitaan nuorempi kisu ja lähdetään takas etsimään…
mitä jos se onki jääny auton alle… mut näkyishän kuollut kissa jossain!
tai jos joku hullu on myrkyttäny sen…
onko joku peto tappanu meidän pienen… no ennemmin niin ku ihmisen tappama.
kyllä se elää, oli se viimeksikin 10 vuorokautta kadoksissa!
täytyy muistaa et sillä on näitä päähänpistoja! se meni edellisestä kodistakin ominpäin mun vanhempien luo pariin otteeseen… välimatkaa oli puoltoista kilometriä.
tulostetaan taas lisää ilmoituksia ja viedään vielä sinne ja sinnekin…
miks kukaan ei soita, ei juuri mitään havaintoja ja ne pari-kolme soittoaki on voinu olla ihan eri kissasta…
onko se hädissään jossain metsikössä ja oottaa mua pelastaan sen :(
nyt on viides päivä, alkaako se vasta kymmenennen päivän jälkeen haluta kotiin, niin ku ensimmäisellä karkureissullaankin…
entä oliko ne sen viime viikkojen useat, reilun vuorokauden poissaolot valmistautumista tähän; kävikö se tutustumassa ympäristöön ja valmisteli itteensä pitempään poissaoloon…
mennään seuraavaks ens yönä etsimään, öisin se liikkuu ku ei oo niin kuuma.
sillon se kuulee meidätki paremmin ku on hiljasempaa…
mut mistä me etsitään, onko hyötyä käydä samoissa paikoissa monta kertaa…
liikkuuko se samoilla kulmilla vai paineleeko koko ajan kauemmas ja kauemmas…
jos se on jossain umpimetsässä, ei siellä oo ees ihmisiä joiden luo hakeutua!
mitä jos se tulee kotiin keskellä yötä loukkaantuneena, voidaanko viedä se ihmisten ensiapuun :D
vai päivystääkö joku eläinlääkäri yöllä…
voi ku mä taas säikähdin ku katoin ulos et nyt se on tossa!, mut se oliki nuorempi neiti…
se vaikuttaa niin yksinäiseltä, surettaa senki puolesta niin et sydäntä särkee <3
tosin ei se kyllä näytä olevan moksiskaan, ei se ehkä ees huomaa et toinen on hävinny.
voi miksi vanhempi ei voi olla samanlainen kotihiiri ja pysyä vaan omalla pihalla, miks sen täytyy seikkailla…
omin avuin se ei enää kotiin osaa, me tarvitaan ihmisten apua että osataan hakea se kotiin!
toivottavasti se osaa mennä välittävältä ihmiseltä pyytään apua…
apua aivan ku se ois naukassu! kuulin taas omiani…
kuulenkohan koskaan sen naukaisua enää, sillä on kyllä maailman kaunein kissaääni, aivan ihanan hento, kaunis ja neitimäinen.
kunnon miau. 
ja se sen viisas ja herkkä katse, en oo koskaan ennen nähny sellasta kellään kissalla.
voi mä en kestä, kohta on taas ilta ja mun pieni kulta on poissa. 
ihan kamala tunne mennä taas nukkumaan ilman sitä :(
aamulla on niin tuskallista herätä ku ei mee kolmea sekuntia kauempaa ku muistan mitä on tapahtunu.
kuinka paljon yks ihminen voi itkeä, eikö kyynelvarastot ikinä lopu…
nyt me varmaan löydetään se ku ollaan fillareilla etsimässä, miten tuodaan se kotiin! ei sitä pyöränkoriin saa…
kaikki kesälomareissut joutuu perua, ei me voida lähteä jos kisu sillä välin tulis kotiin tai joku löytäis sen. ei siellä reissussa nauttis yhtään, menis rahat täysin hukkaan. 
antaisin kyllä koko elämäni lomat jos saisin sen heti nyt kotiin. 
lomista viis.
miks just meidän kissa… on monia joille lemmikit ei jostain syystä oo näin rakkaita ja tärkeitä…
miks just vanhempi neiti, joka on niin erityinen ja jonka kans mulla on ihan erityinen yhteys.
no nyt ku sanoin noin, katoaa varmasti nuorempi. yhtä rakas se on seki pallero, mut sen kans on ihan erilainen yhteys. se ei oo niin sylikissakaan, se on erilainen luonne.
äärimmäisen kiltti ja ihana, mut erilainen. 


suodaanko meille vielä kerran se onni että neiti löytyy?
ei elämä jatku, ennen ku tää selviää.
tietääkö se, kuinka sitä kaipaan?
tietääkö se, että teen kaikkeni että saadaan se kotiin?
ihan kaikkeni.
kuka mun tyynyn vieressä nukkuu taas syksystä ens kevääseen, joka ikinen yö?