Mitäpä muuta voin sanoa edellisen postauksen kommentteihin liittyen! Tuo yksi sanakin kuulostaa liian vaatimattomalta, niin hyvän mielen teidän kommentit mulle toi!
Yritän täällä kirjottaa pienestä sohvannurkasta, nimittäin tää bloggauspaikkani on nuoremman kisun vakionukkumapaikka ja neitiä selvästi häiritsee ku oon tässä aivan aivan vieressä :D. Mut kyllä tähän kaks ässää mahtuu, nou hätä!
Tai en mä nyt tiiä, eipä tuo kuvassa ainakaan kovin häiriintyneeltä näytä ;D.
Tää blogger on muuttunu taas, en ehkä tykkää tästä uudistuksesta, hmm…
Muistan ku aloitin tämän blogin, alussa jutut oli täysin sisustuspainotteisia. Mut ku aikaa kuluu, ihmisiin tutustuu, lukijoihin ja muihin bloggareihin… Jotku teistä oon tuntenu kohta jo vuoden, joten se on mun mielestä ihan luonnollista et haluaa kertoa elämästään muutakin sisustusasioiden ohella. Eihän sitä muuten ihmiset toisiinsa tutustuiskaan :). Ja uskokaa tai älkää, mullakin nää sisustusjutut on vaan yks osa elämää, ei koko elämää ;D.
Sisustusjuttuja on kyllä luvassa tasaiseen tahtiin, ei huolta! Monia jutunaiheita ja suunnitelmia on jo mielessä, ku vaan ois sitä aikaa toteuttaa kaikki! Meinaa päivätyö vähän haitata näitä mukavia harrastuksia :P.
Yks suunnitelma liittyy tähän huoneeseen:
Oli tosi ihana kuulla että täällä blogissa on mukava tunnelma ja täällä viihtyy. Kiitti siitäkin teille, lukijoilla on siinä suuri rooli!
Olipas muuten hauska sattuma ku eilisessä postauksessa näkyi niin paljon kukkasia, vaaleanpunaisia ruusuja ja muita… Nimittäin ku kotiuduin eilen työ-/shoppailupäivän jälkeen, mua ootti kotona kymmenen valkoista ruusua! Mies oli muistanut!
Eilen oli nimittäin meidän ensitapaamisen 6-vuotispäivä :).
Yhdessä ollaan silti oltu vasta vähä reilut 5 vuotta ;).
Yksi ruusu katkesi, laitoin sen pieneen Aalto-maljakkoon:
Loppukevennys:
Kun kääntää selän smoothie-lasille…
… ei käy hyvin. Ei ainakaan tässä talossa!
Yhtenä aamuna tässä taannoin valmistin itelleni ihanan kesäisen aamiaisen…
Poistuin pöydästä hetkeksi ja kun palasin, oli eräs 3-vuotias neiti ikionnellisena nauttimassa mansikkaista smoothieta jalallisesta lasista. Kyllä oli neiti intona; oli oikein appelsiinisiivu ja viinirypäle ja kaikki koristeina! NAM!
Multa pääsi heti kauhee kiljaisu, vaikka samalla sekunnilla tiesin et smoothieni on jo mennyttä, turha enää huutaa…
Harmi ku ajoin kisun pois, ois ollu loistava kuva! Smoothieni päätyi sitten kisujen lautaselle… On se hyvä et joku aina palauttaa maan pinnalle ;D.
Tässä se ”joku”…
Tällä viikolla on vielä luvassa Lukijan kotona -postaus!
Lisäks tulette kuulemaan erään suloisen kisun kuulumisia, mutta tämä kyseinen kisu ei asu meillä!
Päättömän ja hännättömän postauksen jälkeen,
aurinkoista torstaita!
:)
