Kaupallinen yhteistyö: VM-Carpet

Sisustusasiat ovat viime viikkoina jääneet aika lailla taka-alalle, ihan vain ajanpuutteen vuoksi. Nyt minua pääsi kuitenkin puraisemaan sisustuskärpänen ja puraisikin voimalla! Kaikki sai alkunsa siitä, kun sain niin kivan blogiyhteistyötarjouksen, että lähdin sekuntiakaan epäröimättä mukaan. Aivan kuin ajatuksiani olisi luettu, sillä olen tuskaillut kotimme mattoasiaa jo pitemmän tovin. Samoin mieheni, joka halusi päästä eroon kotimme nukkamatoista, sillä ne keräsivät magneetin lailla itseensä turhan paljon kissankarvaa ja pitkiä hiuksia… No nyt näyttää jo huomattavasti paremmalta, kiitos blogini yhteistyökumppanin VM-Carpetin

aula

Sain valita muutaman maton heidän upean kattavasta valikoimastaan ja voittekin ehkä arvata, että tämä pähkäilijä pähkäili mattovalintojaan tovin ;D. Jotenkin tuo mattojen hankkiminen on käynyt omalla kohdallani hankalaksi, kun huomioon pitää ottaa sekä taapero että kissat, näiden lisäksi tietysti myös maton sävyt ja laatukriteerit. Usein myös myymälävalaistus on niin erilainen kuin kotivalaistus, että värisävyt näyttävät alunperinkin jo erilaisilta. Olen sitten ikään kuin lyönyt hanskat tiskiin ja odotellut, että ne oikeat matot kävelisivät vastaan. Tai oikeastaan kotiini. No nyt ne lähes niin tekivätkin!

Aulan pyöreä, harmaa nukkamatto päätyi varastoon, mietin sen kohtaloa vielä; myynkö vai löytyykö sille käyttöä kodistamme. Sen tilalle pääsi Ristomatti Ratian suunnittelema Aitta. Tästä puuvillamatosta on saatavilla neljää eri sävyvaihtoehtoa, minä valitsin kotiimme valko-beigen version. Beige sävy pehmentää kivasti, ei ole niin jyrkkä kuin esim. mustat raidat. Silti maton yleisilme pysyy ihanan raikkaana ja olenkin ihastellut sekä hämmästellyt sitä, miten yksi matto voi vaikuttaa tilaan niin suuresti; aulassa tuntuu olevan huomattavasti enemmän valoa kuin vanhan maton kanssa! Tila näyttää siltä kuin siellä olisi tehty isokin uudistus!

028

matto

Maton myötä kotiimme syntyi heti (miehen iloksi…) uusi sääntö: ei enää kengät jalassa aulan lipastolle avaimia tai arskoja hakemaan :D. 

Pojan huone uudistui raikkaalla Hilla-matolla, joka on Jukka Rintalan käsialaa. Mietin aluksi, että tuleeko liian villi, sillä seinässä on samanlaista raitatapettia, mutta huoli oli turha. Sopivat mielestäni pienen pojan huoneeseen vallan mainiosti!

056

lastenhuone

Poika oli ulkoilemassa, kun vaihdoin maton hänen huoneeseensa. Hänen astuessaan ensimmäistä kertaa uudistuneeseen huoneeseensa, oli ilme näkemisen arvoinen! Pysähtyi hetkeksi kuin seinään, oli paikoillaan pari-kolme sekuntia ja sen jälkeen kosketti mattoa huudahtaen hämmästyneenä matto! Kyllä ne vain on tarkkaavaisia nuo pienet pojatkin :) ♥.

Tämäkin matto on puuvillaa ja yllättävän hyvin pysyy paikoillaan laminaattilattiallamme. Ainakaan vielä ei ole tullut tarvetta laittaa liukuesteitä maton alle. 

065

Ja sitten se olohuoneen matto, jota olen miettinyt täällä blogissakin jo niin monta kertaa, etten edes muista niitä kaikkia postauksiani! Viimeisin blogipähkäilyni tapahtui viime talvena Olohuoneen ikuisuushaaste -postauksessani. Tuolla tavoin tuo projekti on aina edennyt (umpikujaan): olen etsiskellyt vaihtoehtoja ja jäänyt sitten makustelemaan niitä. Ja jäänyt sitten tyhjin käsin, sillä mikään matto ei ole ollut kuitenkaan tarpeeksi innostusta herättävä. Parin maton näytepalakin on ehtinyt kotonamme pyörähtämään, mutta siihen se on aina jäänyt. 

Olohuoneen entinen matto on päässyt uuteen kotiin, jossa siitä oltiin ikionnellisia ja hyvä niin! Hyvin se palveli meitäkin kuusi vuotta, mutta nyt on uuden maton aika. Ja mikäs matto meidän olohuoneeseemme päätyikään?

116

152

Aivan upea, käsinkudottu Valokki-villamatto. Maton veikeän kuvion on suunnitellut Janine Rewell. Innostuin tästä matosta tosi paljon! Olohuone on ollut mielessäni jonkinmoinen umpikuja eikä se kokonaisuutena ole miellyttänyt itseäni tarpeeksi viime kuukausina. Eniten päänvaivaa ovat aiheuttaneet sen oikeanlaisen maton puuttuminen sekä sohva. Sohvan tilalle haaveilen vaaleanharmaita kahden- ja kolmenistuttavia sohvia, mutta se on jo asia erikseen… (Tosin valitsin matonkin vähän sillä silmällä, että sopii sitten uuteen sohvaankin ;)) Nyt jo tämän uuden maton myötä huomaan tykkääväni olohuoneesta aivan eri tavalla! Jos keittiössä ollessani huomaan tuijottavani olohuoneen uutta mattoa pää ihastuksesta kallellaan tai kun olohuoneesta poistuessani en voi olla katselematta taakseni, miltä matto tilassa näyttääkään, on jotain todellakin loksahtanut paikoilleen!

livingroom

158

Hieman oli haasteita ottaa näitä kuvia, sillä olohuoneen isoista ikkunoista paistoi kirkas keskipäivän aurinko, kun taas osa huoneesta oli täysin varjossa… Siitä nuo hassut, hajonneet valonsäteet kuvissa!

En ole koskaan aiemmin törmännyt tähän mattoon, vaikka se on ollut VM-Carpetin valikoimissa jo reilun vuoden verran. Onneksi törmäsin nyt! Tosin ennen maton saapumista jännitin sitä, kellertääkö matto häiritsevän paljon – se kun on villalle ihan luontainen sävy, kellertävän valkoinen. Lopputuloksena voin kyllä sanoa, että tämä on valkoisin näkemäni villamatto eli maton valkoiset sävyt eivät kellerrä yhtään häiritsevästi. Toki nämä ovat makuasioita ja ihmiset näkevät sävyt hieman eri tavalla, mutta näin uskallan kuitenkin suht tarkkana valkoisen sävyn tulkitsijana sanoa ;). Tuossa ylläolevassa kuvassa sävyt toistuvat hyvin todellisina. Lattiamme on aavistuksen beigeen taittava ja sohvapöytä on ihan vitivalkoinen. Matto osuu sitten noiden välimaastoon oikein kauniisti!

olkkari

Yllätyin hieman itsekin, miten tykästyin noinkin ”villiin” mattoon näinkin kovasti, mutta joskus asiat vain loksahtavat! Tähän aivan hullaannuin, kuten miehellenikin sanoin. Kissat ovat tykästyneet mattoon tosi kovasti! Aiemmin eivät juurikaan nukkamatoista välittäneet, varsinkaan nukkua niiden päällä, mutta nyt on toisin ja matolla köllötellään tämän tästä. Toivon vain, että eivät innostu mattoa kynsimään… Vähän tuosta ilmeestä voi päätellä, että aika napakymppihankinta?

139

Matto oli lattiallamme aika liukas, mutta laitoin sen alle liukuesteet, jotka olivat jo aiemmankin olohuoneen maton alla. Niiden ja sohvapöydän ansiosta pysyy ihan moitteettomasti paikoillaan. Olen myöskin hyvilläni siitä, että tämä matto on isosta koostaan (160 x 230 cm) huolimatta kevyt käsitellä! Huomattavasti kevyempi viedä ulos tuulettumaan kuin aiempi mattomme. 

Kotimme neljäskin tila sai mattopäivitystä osakseen, mutta siihen palaan hieman myöhemmin ihan omana postauksenaan. Kyllä nyt kelpaa! Pohjalaismattoja pohjalaiskodissa ♥.

Suloista sunnuntaipäivää! 

178

Nyt luvassa vino pino kotikuvia, joita viikonlopun kynnyksellä lupailin! Järjestelin eilen hieman paikkoja ja otin samalla kuvia. Samalla kuvatessa huomasin aina lisää järjesteltävää, mutta ne hommat jäivät auringonpaisteen vuoksi odottamaan… Vaikka sitten niitä syksyisiä sadekelejä ;). 

096

Kokeilin peikonlehteä olohuoneen ikkunanurkkaukseen, sopi kivasti tuohon Artekin jakkaralle! Pienet sormet taitavat kuitenkin pitää tuota turhan mielenkiintoisena, joten taidan siirtää sen hieman turvallisempaan paikkaan. Kissat eivät tuosta ole moksiskaan, mutta poika on asia erikseen, heh! Ja miten mulla on sellainen muistikuva, että peikonlehteä ei saisi pitää suorassa auringonpaisteessa..? Voi kyllä olla, että sekoitan sen johonkin toiseen viherkasviin…

Panthella-valaisin siirtyi alkuperäiselle paikalleen ja tässä se on hyvä. Näin voin katsella sitä ruokapöydästäkin käsin; olohuoneen nurkkauksessa oli jotenkin turhan piilossa. Mutta nyt tuo lipaston alue näyttää turhan valkoiselta (sanoinko tosiaan noin?), joten siihen voisi keksiä jotain. Kukkakimppu toimii toki aina, mutta ehkä jotain muutakin… Värikäs maalaus seinälle?

106

koti

Lampaantaljat on ruokailutilassa edelleen, ne voisi siirtää kesäsäilöön. Tuntuu kuitenkin kurjalta laittaa ihanat taljat kaappiin: mitä kesäkäyttöä niille voisi keksiä?

113

Tuo iso musta lyhtykin voisi siirtyä keittiöstä johonkin kesäsäilöön… Tilalle ehkä jokin pienempi valkoinen? Sellaisia kun kaapeista löytyy ja kesällä tulee kuitenkin ainakin tuoksukynttilöitä poltettua.

home

122

124

Pari kuvaa aulastakin:

133

137

Nuo Bestå-lipastot olivat alunperin eteisen puolella (kuvia näkyy mm. Edistystä eteisessä -postauksessani), mutta siirsin ne alkuvuodesta tähän aulan puolelle. Eteisessä on nyt sitten vain tuoli ja pari seinäkoukkua. En ole oikein tyytyväinen tähän nykyiseenkään järjestykseen, joten ehkä ne taas kohta seilaavat takaisin eteiseen… :D Tuo on kyllä sellainen kohta kodissamme, jota en saa ratkaistua itseäni miellyttävällä tavalla. Oli se helppoa silloin kahden aikuisen taloudessa, mutta lapsiperheenä sitä tarvitsee niin erilaisia tiloja ja säilytysratkaisuja!

146

rose

Nyt vielä sähköposteja ja sitten aurinkoiselle terassille nauttimaan! Mahtavaa alkanutta viikkoa teillekin! 8)

Ostin tuon palmuvehkan noin neljä vuotta sitten viherkasvikaipuussani. Olin kuullut, että tuo on ainakin kestävää lajia eli sopisi varmasti minunkin hoidettavakseni. Kehtaanko myöntääkään, että viime kesänä vaihdoin sille ensimmäistä kertaa uudet mullat :P. Ja tulos taitaa olla nyt tässä:

Uutta pukkaa minkä ehtii! Mitään erikoista en ole sille tehnyt; ihan yhtä usein olen unohtanut kastella sen kuin aiemminkin… Tässä aulassa se on myöskin aika varjoisassa paikassa eli olisikohan tämä enemmän kasvin mieleen kuin olohuoneen nurkkaus, jonne aurinko jonkin aikaa päivästä paistelee.

Tuo lipasto on kyllä yksi roinankerääjä… Taso ei ole koskaan tällainen kuin näissä kuvissa, vaikka kuinka sitä toivoisinkin. Siinä on aina vähintäänkin (miehen) avaimia, lompakkoa, kännykkää ja kännykän suojakoteloa – vaikka niille olisi paikka tuossa ensimmäisessä laatikossakin! Niitä sitten aina sujauttelen tuohon ylälaatikkoon, mutta kuin itsestään pomppaavat taas esiin! Joku kiva säilytin tasolla voisi ehkä ratkaista tämän asian… Miten teillä on tällainen järjestetty?

Poden täällä hirvittävää pääkipua… Ja tottakai juuri tänään aurinko paistaa, niin mun tuuria! Kiitos äitini, mulla oli tänään (tämän vuoden puolella toinen) mahdollisuus viettää oman ajan/työjuttujen päivää ja sitten olenkin tässä kunnossa. Mikähän tuossakin on, sillä viimeksi oli täysin sama juttu! Mutta ei se auta, postireissu kutsuu – mukavaa loppupäivää teille!