Jouluaaton kattauksemme näytti tänä vuonna tältä:
Jätin valkoisen kattauksen keskelle sittenkin nuo pienet havut. Vauvavuotenamme pieninä havumaljakoina toimivat pilttipurkit :D.
Ensimmäistä kertaa jätin joulukattauksesta pois Hemtexin mustat tabletit ja korvasin ne Hobby Hallilta blogin kautta saamillani pellavapaneeliverhoilla. Niistä valkoiset astiat eivät niin selvästi erotu, mutta toivat kivaa vaihtelua. Ajattelin, että voisin joskus käyttää pöytäliinana myöskin harmaita paneeliverhojani; niistä valkoiset astiat jo erottuisivat. Varsinainen pöytäliinakin olisi kiva hankkia joskus, pellavaisena ja valkoisena. Täytyypä pitää silmät auki!
Laitoin aatonaattona yhden LED-valosarjan ruokailutilan verhotangosta roikkumaan. Näyttää aivan ihanalta tuikkeelta tuolla verhojen lomassa. Täytyy muistaa tuo ensi joulunakin! ”Valopötkylä” valaisi joulupöytää jo kolmatta joulua. Jätin sen tällä kertaa ihan rennosti suorana roikkumaan, jolloin se ulottui lähes lattiaan saakka. Saa tuossa valaista pöytää vielä tammikuussakin.
Joku oli siellä eilisen unikoulupostaukseni kohdalla huolissaan, että itketämme pientä. Olen kyllä useampaankin otteeseen maininnut, että ns. huudatusunikoulu ei tule meillä kyseeseen. Kaikki minut vähänkään paremmin tuntevat kyllä tietävät, että minulla ei ole sydäntä kuunnella lapseni itkua ja teen kaikkeni, jotta hänellä olisi mahdollisimman hyvä olla kaikin puolin. Ymmärrän, etteivät kaikki blogini lukijat sitä kuitenkaan tiedä. Pohdiskelen nyt vuodenvaihteen kynnyksellä erinäisiä blogiin(kin) liittyviä asioita; mm. sitä, mihin suuntaan haluan blogiani aihepiirien puolesta viedä.
Mutta, nyt taidan katsoa yhden elokuvan loppuun, koska vauvakin vielä nukkuu. Aika mahtavaa, että joulun lopettaa viikonloppu. Hyvää sellaista teillekin!
