/

Näin toissayönä sellaista unta, että meille syntyi poikavauva ja M:sta tuli isoveli. Suurin osa tuosta unesta oli kuitenkin nimen pohtimista, voi elämä mua naurattaa tuo muisto vieläkin :D. Mulla oli pakkomielle siitä, että pikkuveljenkin nimen pitäisi alkaa M-kirjaimella (en oikeasti kyllä ajattele noin) ja väänsin kaikenmoisista nimistä M-kirjaimella alkavia! Pidämme miehen kanssa kovasti nimestä Nicklas/Niklas (ja se oli yksi vaihtoehto esikoisemmekin nimeksi), joten muutin sen unessa nerokkaasti niin, että pojasta tuli Micklas!

Tästä aasinsillasta tämän päivän postausaiheeseen! Pakko tähän väliin hihkaista, että ei, tämä ei ole meille ajankohtaista. Mutta siis, vauvan ensisängyn miettiminen oli mielestäni ihanaa puuhaa, ne on niin söpöjä! Tosin lähes kaikki muukin vauvakama… Alkuraskaudessa haaveenani oli Leander-kehto, näin sen jo sieluni silmin makuuhuoneemme ikkunanurkkauksessa kattoon kiinnitettynä! Leander-kehdosta tulee vielä suloisempi tuon katoksen kanssa, voiko olla söpömpää! Toinen kaunis vaihtoehto on mielestäni hieman vähemmän nähty: sisustusarkkitehti Leena Peltosen suunnittelema Seimi-sänky. Sänkyä on saatavilla joko tammi- (kuten kuvassa) tai koivurungolla. Koivuinen versio on hieman vaaleampi, kuten seimi.fi -sivustolla näkyy. Samalla merkillä on muuten aivan ihastuttava syöttötuolikin, sitäkin pohdin pitkään. Syöttötuoli on nimeltään Rinki, mutta sitä ei saa heti vauvaiässä käyttöön (eli siihen ei voi ostaa mitään newborn setiä), vaan vasta sitten, kun vauvaa saa istuttaa. 

ensisänkyjä

Kun rakenneultran jälkeen kuulimme saavamme pojan (postaus Tyttö vai poika, poika vai tyttö..?), tulin toisiin ajatuksiin sängystä. Jostain syystä en nähnyt poikavauvaa Leander-kehdossa, vaan mieleeni tuli kerta toisensa jälkeen Stokken Sleepi Mini. Yksi mielessäni ollut vaihtoehto oli vuokrattava ensisänky Vaavi, tosi kiva ja näppärä vaihtoehto sekin! Halusin kuitenkin jotain pitkäikäisempää ratkaisua, joten palasin Stokken vaihtoehtoon. Juuri noilla paikkeilla sain blogiyhteydenoton ja sänky päätyikin meille sitä kautta. Kuvassa tuo sänky on luonnonvärisenä, meille sänky päätyi lopulta valkoisena. En kyllä keksi mitään huonoa sanottavaa sängystä, olemme olleet siihen niin tyytyväisiä! Ovaali muoto on kivan erilainen ja pyörät alla iso plussa. Vähän ennen pojan puolivuotispäivää haimme Sleepin jatkopalat varastosta ja siirryimme isompaan sänkyyn, olipa haikeaa! Isossa sängyssä nukkuessaan poika näytti niiiin pieneltä ja taas meillä oli ihan pieni vauva :).

Täällä on mennyt lähes koko sunnuntaipäivä erään kivan kirppistapahtuman tiimellyksessä. Mies ja poika olivat valmistaneet herkullista lohikeittoa! Nyt sitä napaan ja pojan kanssa leikkimään. Pieni oli kuulemma hokenut useaan otteeseen aamupäivän aikana äääti, äääti ♥

(Kuvat valmistajilta.)

/

086

Pojan huone on kasvanut pojan mukana. Raskausaikana sisustin huoneen vauvamaiseksi ja pikkuhiljaa se alkoi muuttumaan vauvan huoneesta isomman lapsen huoneeksi. Väriä on tullut matkan varrella lisää; sekä leluista että sisustuksellisista jutuista. Lisäsäilytystilalle tuli tässä kohtaa myöskin tarvetta ja päätimmekin siirtää pienemmän vaatekaapin työhuoneeseen odottelemaan (voi olla, että se päätyy lopulta kodinhoitohuoneeseen, jää nähtäväksi). Tuon kyseisen vaatekaapin tilalle hankimme isomman liukuovellisen kaapin, joka näyttää olevan vieläkin tarjouksessa Kodin Ykkösessä. Kaapin molemmilla puolilla oli vaatetanko, mutta kiinnitimme paikoilleen vain toisen ja toiselle puolelle laitoimme paikallisella kalustefirmalla teetetyt hyllylevyt. Niitä saa varmaan jossain vaiheessa tilata vielä lisääkin, jotta hyllyjen välit eivät olisi niin isot. Tällä hetkellä pojan käyttövaatteet ovat kuitenkin kodinhoitohuoneen pukeutumispisteellä säilössä (näin on ollut ihan alusta saakka), joten vaatekaappi säilöö vielä toistaiseksi kaikkea muuta kuin vaatteita.

lastenhuone

105

Poika nukkuu edelleen meidän makuuhuoneessamme, joten siksi hänen sänkyään ei näissä kuvissa näy. En ole pitänyt mitään kiirettä tässä asiassa, sillä näin on ollut ihan hyvä. Hampaat on taas viime kuukausina itkettäneet jonkin verran ja olisin kokenut huomattavasti raskaammaksi sen, että olisin joutunut kävelemään hänen huoneeseensa asti lukuisia kertoja öiden aikana. Nyt kun hänen sänkynsä on ihan vieressä, voin vain silmiäni avaamatta :D nousta istumaan ja silitellä pojan päätä tai liikutella sänkyä. Ja hetken päästä kaatua takaisin nukkumaan… Toki on ollut myös sellaista itkua, joka on loppunut itsekseen, että sellaisina öinä me vanhemmat heräämme ikään kuin turhaan. Tosin, on tullut useaan otteeseen todistettua, että isimies jatkaa uniaan, vaikka poika itkisi samassa huoneessa… Oi miksi meille äiti-ihmisille ei ole suotu yhtä hyviä unenlahjoja! Olen sitä mieltä, että vauvakuukausien jälkeen todellakin ansaitsisimme ne!

kidsroom

Mutta sitten takaisin pojan huoneeseen! Vaatekaapin lisäksi säilytystilaa löytyy Hobby Hallin Malco-lipastosta (saatu blogin kautta) sekä Ikean Kallax-hyllyköstä. Tätä jälkimmäistä on saatavilla isompinakin versioina, mutta me päädyimme tähän pienimpään. Noihin kovapohjaisiin kangaskoreihin mahtuu isot määrät tavaraa! Poika tykkää penkoa niitä ja laittaa äitin päättämät säilytystavat uusiksi. Korit on juuri sopivalla korkeudella taaperolle. Uskon kuitenkin, että tälle hyllykölle tulee käyttöä vielä isommankin lapsen huoneessa.

015

pojan huone

Lipastossa on tällä hetkellä säilössä käyttöön tulevia vaatteita eli sellaisia, jotka ovat vielä tällä hetkellä liian isoja. Nuo vaatteet vievät melkein kaksi laatikkoa, muissa on sitten sekalaista tavaraa, mm. leluja.

Pienempiä säilytysratkaisuja huoneesta löytyy noiden puulaatikoiden muodossa. Sain ne alkuvuoden blogiyhteistyöstä, lisäkuvia voi käydä kurkkaamassa postauksesta Lastenhuoneen keväiset sävyt. Tuosta samaisesta postauksesta näkee hyvin, miltä huoneessa ennen näytti, sillä isomman vaatekaapin myötä huoneessa vaihtui järjestys. Tällä uudella järjestyksellä huone tuntuu selvästi isommalta kuin aiemmin. Neliöitä huoneessa on noin kymmenen. Oli aika hankalaa kuvata huonetta ilman laajakuvalinssiä…

lastenhuone

Viimeisessä kuvassa näkyy huoneen vanhin esine: isäni alakoulussa tekemä jakkara. Jakkarassa on vielä alkuperäinen maali, paikoitellen kulunut, mutta ei ihme, on se niin paljon käytössä ollutkin. Minäkin olen sitä pienenä käyttänyt. Täytyy miettiä, jos sen raaskisi kunnostaa. Pientä hiontaa ja uutta maalia pintaan. Jos sattuisi vielä löytymään tuota alkuperäistä lähellä oleva mintun sävy.

Mutta tällainen huone meidän pikkumiehellä! Olen aivan suunnattoman tyytyväinen siihen, että emme raskausaikana tehneet huoneen seinäpinnoille yhtään mitään. Kolme valkoista seinää ja yksi mustavalkoraitainen tapettiseinä toimivat tässä tilassa täydellisesti.

/

Kuinkahan monta minuuttia ja askelta vuorokaudestani kuluu siihen, kun vien taaperon pois kissojen luota? Aivan kuin se jotain hyödyttäisi, sillä saan toistaa saman alle minuutin kuluttua. Pieni eläkeläiskissarouvamme ei ole tästä kovin mielissään, mutta ei hirmuisen näreissäänkään (vielä). Hänellä on enää kaksi paikkaa, jossa saa olla ihan rauhassa: sauna ja pojan hoitonurkkaus kodinhoitohuoneessa :D. Nuorempi kissamme suhtautuu tähän, kuten elämään yleensäkin, hieman rennommalla otteella.

Usein kuulee puhuttavan siitä, miten tuoreet äidit pelkäävät kissojen tekevän jotain vauvalle. Tästä taaperonäkökulmasta en ole juurikaan kertomuksia tai muiden kokemuksia kuullut, joten kuulisin niitä mielelläni! Itselläni ei juurikaan tuota vauva-ajan huolta kissoista ollut, kissat suhtautuivat vauvaan aina kovin varovaisesti eivätkä hakeutuneet hänen lähelleen. Varovainen saa toki tässäkin asiassa olla, mutta mielestäni pelko on turhaa. Jos jotain, niin olen tässä reilun vuoden aikana oppinut taas jotain uutta kissoista. Olen jälleen kerran oivaltanut sen, miten viisaita eläimiä kissat ovatkaan. He ovat alusta saakka vaistonneet, että vauva on pieni, viaton ihminen ja näyttäneet sen hänen lähellään. Olen kovin ylpeä noista karvaisista lapsistani ja ennen kaikkea siitä, miten valtavan hienosti he ovat tähän muuttuneeseen elämäntilanteeseemme suhtautuneet.

Niinpä minun ja mieheni tehtävänä onkin suojella kissoja innostuneelta taaperolta, joka ei vielä täysin ymmärrä, miten kissoja tulee kohdella. Tämä opetteluvaihe vaatii hermoja kyllä kaikilta osapuolilta, voin kertoa… Poika hakeutuu lähes jatkuvasti kissojen luo, hokee kimeällä huudahdusäänellä I-A! ja seuraa heitä j-o-k-a paikkaan. Alkuun halaa ja silittää heitä hellästi, mutta sitten alkaa usein hieman ronskimpi tutkiminen. Saattaa pyöritellä häntää, tutkia tassuja yksitellen, yrittää nostaa kissaa syliin, kasata leluja heidän päälleen, nostaa omia jalkojaan heidän päälleen ja mitä näitä nyt onkaan. Kissat eivät tee mitään; olla möllöttävät, naukaisevat tai lähtevät karkuun. Jos minä käsittelisin heitä samalla tavalla, saisin kyllä pienen näykkäisyn ranteeseeni. Eivät selvästikään uskalla kohdella lasta samoin, vaikka tuntuu, että se ehkä olisi joskus paikallaankin, jotta poika vähän säikähtäisi ja oppisi kissojen kunnioitusta sitäkin kautta. Kieltomme kaikuvat nimittäin kuuroille korville! Kohtalotoverit, missä olette? Onhan tämä vain vaihe ja meneehän tämä pian ohi? Kaikki vinkit kehiin, kiitos! :)

012