027

Tultiin hetki sitten pieneltä vaunulenkiltä, oltiin tien päällä koko konkkaronkka. Nyt näillä syyskeleillä on ihana ulkoilla vauvan kanssa, toista oli kesähelteillä, jolloin sen jätimmekin väliin. Nyt tuntuu, että ilma on raikasta, sitä on ihana hengittää ja olo virkistyy. Ja vauvalla uni maistuu edes hetkisen, ainakin puolisen tuntia!

Tänään olimme neljäkuukautisneuvolassa. Neuvolassa on aina mukava käydä ja nähdä, miten vauva kasvaa ja kehittyy. Tuntuu niin kivalta, koska sekä äitiysneuvolassa että nyt lastenneuvolassa asioimme aivan ihanan terveydenhoitajan luona! Aivan harmittaa, kun mies ei neuvolakäynteihin juurikaan osalliseksi pääse. Laittaessani vauvaa puntarille, tokaisin että oho, onpas tullut vähän painoa (olin varmaan tottunut siihen lähes kiloon/kuukausi…). Terveydenhoitaja sanoi, että eihän, tosi hienosti on tullut painoa ja täysimetys voi hyvin jatkua. Sanoi, että äiti voi nyt mennä kotiin ja keittää itselleen pullakahvit :P.

cats

Vauvan vielä ulkona nukkuessa hörppäsin kupin teetä. Jokos olette lukeneet Indiedaysin tulevasta uudistuksesta? Tiivistettynä kyseessä on uudistus, jonka myötä Indiedays tulee ensi kuussa jakautumaan kahdeksi eri portaaliksi, jotka ovat Styles & Trends ja Living & Lifestyle. Oma blogini kuuluu jälkimmäiseen, blogin osoite ei kuitenkaan tule muuttumaan. Miltäs kuulostaa?

052

Nyt iltapalaa ja saunan lämpenemistä odottelemaan, kivaa iltaa teillekin!

 

 

027

Eilen vietettiin kotilauantaita. Vain kauppareissu tehtiin, muuten päivä hurahti kotosalla; sisällä ja ulkona puuhastellen. Niin peruspäivä, että ihan tavallinen ja yksinkertainen ruokakin tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Mieli teki jauhelihakeittoa! Keiton kanssa maistuu aina omatekoiset sämpylät, joten niitä leivoin eilenkin:

019

040

047

Nyt riittää omenoita, niitä saa herkutella aamusta iltaan! Kävin vauvan kanssa perjantaina mummuni luona ja sieltä lähti mukaan pussillinen kauniin punertavia ja ihanan tuoksuisia omenoita.

024

054

Vauva otetaan ruoka-ajoiksi pöydän päähän, jotta hänkin näkee mikä on homman nimi. Vielä mennään pelkällä rintamaidolla, mutta parin kuukauden päästä tilanne on jo eri ja hänkin pääsee pikkuhiljaa tutustumaan makujen maailmaan. On kyllä niin hauska tuo pikkumies! Hän opettelee ja oppii koko ajan uusia ääniä; tällä hetkellä on sellainen tekoyskä-vaihe. Ihan totisena yskii kuivaa yskäänsä aina silloin tällöin, useita kertoja päivässä. Silmätkin menevät hassusti kurttuun, kun suu pyöreänä kieli keskellä suuta yskähtelee :).
Tämä vaihe on muuten aika mielenkiintoinen, kun missään ei enää huvittaisi nojailla… Sylissä sitä ei olla tehty enää aikoihin, mutta nyt tästä syöttötuolisitteristäkin pyritään vain kunnon istuma-asentoon – nojaaminen on vauvoille!:

056

Iltapuoli puuhasteltiin ulkona syyskukkia istutellen. Tälle illalle jäi vielä tekemistä – aurinkovarjo ja riippukeinu taitavat jo päästä varaston uumeniin ;). Sohvaryhmä saa vielä jäädä terassille, pehmusteet vain korjattiin pois. Nimittäin vauva ei juurikaan vaunuissaan viihdy (etenkään vaunukopassa), joten haukkaamme aina silloin tällöin raitista ilmaa terassilla istuskellen… Viime aikoina hän on suostunut turvakaukalo-vaunurunko -yhdistelmään ja siellä on sitten jokusen kerran unikin yllättänyt. Nukkuu maksimissaan puoli tuntia, joten en koe tätä turvakaukalojärjestelyä pahana. Ratasosaan siirtymistä odotellessa! Uskon, että siinä tulee kyllä viihtymään, koska niin kovasti tykkää ympärilleen katsella.

067

Molemmat kissat nukkuvat tässä sohvalla, vauva omassa sängyssään. Mies lähti harrastuksensa pariin ja itse taidan ottaa pientä välipalaa teekupposen kera. Olen aivan onnessani: vauva herätti viime yönä vain kerran puoli kahdelta! Nukuin kahdesta viiteen: kolme kokonaista tuntia heräämättä kertaakaan – en muista milloin viimeksi tuollainen pätkä! (Viideltä heräsin kissojen vuoksi.) Olipa levännyt olo tänä aamuna! Vauvaa ovat selvästi vaivanneet hampaat viime päivinä, taas, sillä sormet on suussa jatkuvasti ja yöt on levottomia ja itkuisia. Ihanaa, että hänkin sai viime yönä kunnon levolliset yöunet. Toivotaan parasta myös ensi yön osalta! :)

 

 

Nyt se on taas täällä: kesäkauden päätösjuhla. Mitään kovin ihmeitä venetsialaissuunnitelmia meillä ei ole; kyläilyä, saunomista, hyvää ruokaa… Ajoissa iltaisin kotiin, jotta vauva rauhoittuu iltatoimien kautta levollisille yöunille (ja ettei kissojen tarvitse yksinään pelätä pommeja!). Vaikka tiedän kyllä, että tuo pieni seurallinen illanvirkku mielellään valvoisi venetsialaisriennoissa… Mies puheli eilen, että paljuiltaisiin tänä iltana. En vielä uskalla innostua, sillä jotta se olisi mahdollista, vauvan tulisi käydä yöunille suht järkevään aikaan. Toissailtana poitsu päätti nukahtaa vasta klo 00:20… Eilen tuo ei onneksi toistunut, vaan hän nukahti jo puoli yhdentoista maissa. Tuo on meille todellakin jo :).

Viikonlopun aikana ajattelin suunnitella myöskin blogini uutta banneria (jep, ollut mielessä jo ikuisuuden!). Kävin vähän kuviani läpi, mietiskelin mitä siihen valitsisin… Nykyään näkee enimmäkseen tekstibannereita, joissa on lähinnä blogin nimi. Ne on kivan simppeleitä, mutta itse mielelläni käytän bannerissa myös kuvia. Banneri toimii ikään kuin lehden kansi: sen avulla saa jo jonkinmoisen käsityksen siitä, millainen blogi on kyseessä. Banneri vaikuttaa usein myös siihen, jatkaako blogin lukemista vai ei. Mitä mieltä te olette asiasta?

uusi blogibanneri-001

Voi, en ikinä unohda viime vuoden venetsialaisia! Meillä oli miehen kanssa oma pieni, kasvava salaisuus. Juttu oli tuona viikonloppuna vielä niin tuore, se tuntui ihan uskomattomalta. Koko maailma oli muuttunut ja tuntui niin erilaiselta. Valikoin vaatteita iltaa varten ja katsoin peilistä: olin ihan varma, että maha oli jo kasvanut niinä muutamina päivinä… Jännitti keihin kaikkiin törmäisimme – heistä jokainen takuuvarmasti huomaisi asian! Koko ajan teki mieli silitellä mahaa… Ja mikä maailman suurin onni, että nyt saan silitellä tuota pientä hymypoikaa, joka tällä hetkellä nukkuu päivän ainoita pitkiä (lähes tunnin pituisia) päikkäreitään. Oi että, tuli jo ikävä!
Ihania hetkiä on ne, kun hän herää uniltaan. Saan heti hymyn, kun menen hänen luokseen. Jos hän on nukkunut sängyssämme, menen viereen makoilemaan ja halailemaan ja suukottelemaan, muissa tapauksissa nostan syliini halittavaksi. Noita hetkiä olen saanut kokea jo satoja eikä niihin kyllästy koskaan! Se tunne, kun pusertaa sen pienen itseään vasten ja antaa pusun (tai sata) poskelle, siitä tulee sellainen lämmin aalto sydämeen ja koko muu maailma unohtuu. On vain se hetki. Kohta sellainen on taas edessä.

Oikein kivaa (venetsialais)viikonloppua teille kaikille!