Täällä sataa vettä ja lumet sulaa, edessä taas inhottavat loskakelit. Onneksi kuvamuistot parin viikon takaa piristävät. Tuolloin kevät oli aivan nurkan takana; oli jo niin lämmin ja aurinko paistoi! Tässä muutama kotiräpsy tuollaiselta päivältä:

140

013

Tilasin synttärilahjani kanssa samalla kertaa myös yhden HAY:n About a Chairin. Ajattelin siitä tuolia aulaan tai sitten työtuoliksi, kokeilin sitä myös ruokapöytämme ääreen. Ruokapöydän tuoleja niistä ei meille ainakaan tule useastakaan syystä. Yhden illan se oli tuossa pöydän ääressä ja aina ohi mennessäni yritin tuupata sitä enemmän pöydän alle, kunnes muistin, että eihän se mahdu :D. Suurin mietityttävä tekijä on kuitenkin istuinosan valkoisen sävy: ihan vitivalkoinen, niin valkoinen että se aivan kuin sinertää täällä meillä! Esim. vitivalkoinen ruokapöytämme näyttää tuolin rinnalla todella likaisen valkoiselta ja kellertää pahasti. Koskaan liikkeessä en ole moiseen huomiota kiinnittänyt, mutta tässä todellisessa ympäristössä tuli esiin tällainenkin yllättävä seikka. Niin kaunis tuoli, jota olen pitkään haaveillut ja nyt mietin sen palauttamista…

Meillä on kotona useampaa valkoisen sävyä, tykkään sekoitella niitä keskenään. Mutta sekoittelen niitä kuitenkin siten, että sopivat toisiinsa ja tuovat ne parhaat puolet esiin eikä siten, että saavat viereiset valkoisen sävyt näyttämään likaisen rumilta. On sulassa sovussa luonnonvalkoista, harmaaseen ja beigeen taittavaa valkoista sekä ihan vitivalkoista, mutta tämän tuolin myötä tuli nyt jokin aivan uusi valkoisen sävy! Aulaankaan se ei sovi, riitelee sen verran kovasti seinien sävyn kanssa. Täytyy vielä makustella sitä työtuolina, tuolissa on kyllä todella mukava istua. Olipa hyvä veto tilata tämä tuoli niin selvisi näinkin moni seikka!

016

On se toisaalta ihan hyväkin, että joskus käy näin ettei se haaveiden tuote sinne omaan kotiin sovikaan, vaan niitä saa sitten ihastella muilla. Voi sitten rauhassa odotella uusien haavetuotteiden ilmaantumista ja joskushan se tila/tarve omasta kodista loppuu kuitenkin!

135

129

Nyt loput siivoukset ja sitten viikonlopun viettoon! Tämä vesisateinen päivä vaatii jotain ihania kukkasia – kivaa alkavaa viikonloppua!

 

 

Tänään olen viettänyt elämäni ensimmäisen virallisen äitiyslomapäivän. Oikeasti äitiyslomani olisi kuulunut alkaa jo muutama päivä sitten (vauvan laskettu aika on arvioitu myöhäisemmäksi kuin mitä se oikeasti on, mutta koska heittoa ei ole yli viikkoa, sitä ei ole muutettu), mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Koska mies on tämän viikon lomalla, ajattelimme käydä tutustumassa synnytysosastoon. Aikamoinen harmitus ja pettymys: odottelimme useamman pariskunnan tavoin esittelykierrosta, jonka pitäisi alkaa joka torstai klo 14, mutta koska klo 14.30 mennessäkään ei vielä mitään ollut tapahtunut eikä ketään näkynyt, jouduimme poistumaan paikalta. Olin nimittäin varannut ajan mammashiatsuun, joten se kutsui!

014

En tiedä mistä syystä tuo kierros peruuntui (tai ainakin viivästyi noinkin paljon), mutta kyllä harmitti, olin sitä niin odottanut! Olisin vähintään olettanut jonkun tulevan kertomaan, mikä on homman nimi. Siellä me seisoskeltiin huulet pyöreinä eikä kukaan sitten viitsinyt mennä osaston puolelle asiasta kyselemään. Tuon ”vierailun” kohokohta oli neljän vauvelin näkeminen lasiseinän takaa, voi elämä miten pieniä nyyttejä pikkusängyissään! Aivan kuulin korvissani sen pienen tuhinan ja tunsin nenässäni suloisen vauvantuoksun.

Mulla on tämä raskaus sujunut aika säyseissä merkeissä (mies on samaa mieltä, ei siis ole vain omaa kuvitelmaani :)) ja mielialanvaihteluilta yms. on vältytty. Nyt olen kuitenkin huomannut yllättäen kasvaneen itkuherkkyyden: pienikin vastoinkäyminen saa krokotiilinkyyneleet aikaan ja juuri sillä vastoinkäymisen hetkellä tuntuu, että en pääse siitä yli millään! Nyt naurattaa tämäkin ihan valtavasti, mutta itkeä pillitin kun tuolta peruuntuneelta synnärivierailulta autolle kävelimme :D. Tiedostan kyllä, ettei tuollainen käytös ole mulle ihan ominaista, mutta en vaan mahda itselleni mitään. Itkua kestää sen minkä sitä kestää, heh.

009

Pettymys muuttui iloksi kun pääsin mammashiatsuun ja oikeastaan jo ennen sitä, kun törmäsin matkalla vanhaan kaveriini (terkkuja!). Mammashiatsu oli kiva kokemus, reilu tunti siellä vierähti. Rentouduin kyllä kivasti, sain oikeastaan ns. tuplahierontaa: hieroja hieroi selästä samalla kun vauva potki ja möyri mahassa. Lähellä unta en kuitenkaan käynyt; sen verran kivuliasta hieronta välillä oli (selkä on tänään taas vihoitellut…). Selän painelu ja varovainen hierominen on saanutkin normaalia enemmän supistuksia aikaan tätä iltaa kohden.
Sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi nuo mammashiatsulahjakortit – vielä on toinen käyntikerta odottamassa! Ehkä raskausviikolla 38, jolloin siellä voitaisiin käsitellä jalkapohjien käynnistyspisteetkin; sille viikolle kun on nyt alustavasti mietitty synnytyksen käynnistämistä. Mutta suunnitelmat voivat muuttua, se on tässä matkan varrella tullut harvinaisen selväksi, joten porskutellaan vain päivä kerrallaan eteenpäin…

002

Olen niin tykästynyt tuohon Gubin valaisimen uuteen sijaintiin tässä olohuoneen kulmassa; luo ihanaa tunnelmaa! Nyt täällä yksi äitiyslomalainen ja yksi talvilomalainen (ja yksi aina lomalla -kaksikko) valmistautuu saunaillan viettoon – rentoa (koti-)iltaa teillekin!

 

 

064

Kerrankin oli hyötyä mun maija myöhäisyydestäni… Nimittäin siitä, kun jouduin jättämään äitiysavustushakemuspaperit (huh mikä sana!) muutaman tarkistettavan seikan vuoksi viimeisenä mahdollisena jättöpäivänä. Odottelin jo saavani vuoden 2012-2013 äitiyspakkauksen, mutta juuri hakemusaikanani lähtikin jakoon uusi, tämän 2014 vuoden äitiyspakkaus! Olihan se sittenkin mukava saada saman vuoden pakkaus kuin mitä vauvakin tulee olemaan. Heti pakkauksen kannen pois saatuani totesin miehelle, että onneksi saimmekin tämän uuden pakkauksen – niin mun makuun sävyt!

Olen saanut teiltä toiveita, jos voisin esitellä äitiyspakkauksen sen saavuttua, joten täältä pesee! Maalari lähti harrastuksiinsa, joten en malttanut odottaa ja aloinkin heti näpyttelemään tätä postausta. Laatikon ihan koko sisältöä en kuvannut, mutta loputhan voi halutessaan käydä kurkkaamassa myös KELA:n sivuilta.

071

Huomasin heti pakkauksen avattuani, että KELA:n sivuilla olevat kuvat pakkauksen sisällöstä eivät tee niille oikeutta; todelliset vaatteiden värisävyt ovat mielestäni kauniimpia ja kirkkaampia. Iloinen yllätys oli etenkin ulkohaalari ja siihen kivasti sopivat lämpörukkaset ja -töppöset. Haalari on valkoinen/vaaleanharmaa, jossa on pieni tekstiloru sekä suomeksi, ruotsiksi että englanniksi. Luulin osaa tekstistä keltaiseksi, mutta se olikin ihanan pirteä limenvihreä! Äitiyspakkauksen vaatteissa on muutenkin käytetty eniten piristeväreistä turkoosia ja limen-/vaaleanvihreää, oikein kivat ja raikkaat värivalinnat! 

076

Makuupussikin on kiva: limenvihreä ja hassuilla apinoilla varustettu:

081

Tässä lisää lemppareitani:

091

110

Erityisesti tämä ohuempi toppahaalari oli niin täyskymppi: täydellinen sävy!

123

cats

Toki joukosta löytyy niitä itselle ei niin mieluisia vaatekappaleitakin, mutta se on ihan luonnollista, makuasioitahan nämä ovat. Olen joskus törmännyt netissä keskusteluihin, ettei näitä ilmaiseksi saatuja vaatteita saisi arvostella, vaan niistä tulee olla kiitollinen. Olen toki samaa mieltä, mutta mielestäni se, etten innostu noista kolmesta terrakotan (?) värisestä vaatekappaleesta, ei poista kiitollisuutta tätä hienoa avustusta kohtaan. Niitä voimme käyttää sitten, kun kaikki muut ovat pesussa ;). Ja onhan se toki hyvä, että pakkauksessa on erivärisiä vaatteita, periaatteella jokaiselle jotakin! Mahdotontahan se on kaikkia miellyttää.

093

Vuoden 2014 äitiyspakkauksen pussilakana on tällainen; greigellä pohjalla valkoisia ja turkooseja pikkuetanoita ja tuhatjalkaisia ja mitä nämä nyt onkaan:

125-crop

Sitten vielä palauteterkkuja: tässä toisessakin laatikossa voisi olla hieman korkeammat laidat…

058

Olin jo etukäteen netistä tutkiskellut pakkauksen sisältöä, ihan silläkin silmällä, etten sitten osta turhan paljoa valmiiksi pakkauksessa olevia vaatekokoja. Mietin, että onko se muka niin erityistä hakea se pakkaus postista, kuten usein kuulee puhuttavan – sisältöhän on jo tiedossa. Mutta olihan se! Mies jäi maalaamaan aulan seinää, kun itse lähdin kauppa- ja postireissulle, hain samalla pakkauksen. Yhdessä pakkauksen sitten avasimme ja tuotteita tutkailimme. Olihan se sellainen once in a lifetime -juttu ja vaatteet tosiaan positiivisempi yllätys, kuin mitä nettikuvien perusteella olin odottanut!

Vauvan muut vaatteet olenkin jo ehtinyt pesemään, nyt vielä nämä pesukoneen kautta lipaston laatikoihin.

Monihan käyttää tuota äitiyspakkauksen laatikkoa vauvan ensisänkynä ja pakkauksesta löytyy sitä varten patja, patjansuojus ja lakanakin. Sanoin miehelle, että taitaa jäädä meillä käyttämättä kun on niin kiva sänky odottamassa – kunnes muistin meidän kissakaksikon! Miten saatoinkaan unohtaa… Nyt kissatkin on tyytyväisiä eivätkä varmasti edes yritä vauvan sänkyyn ;). Makuuhuoneesta tulee siis löytymään meidän sängyn lisäksi vauvan sänky sekä kissoille nämä pahvisängyt: toiselle itse laatikko ja toiselle kansi :D (samassa laatikossa kun ei missään nimessä voi nukkua!). Täytyy varmaan vain jättää pehmusteet laatikoista pois, sillä olen oppinut, että mitä karumpi, sen parempi!
Tässä nuoremman kissan näyte siitä, miten kaikki meillä tänään iloitsivat saapuneesta äitiyspakkauksesta:

cats

Meillä on täällä melkoinen kaaos tuon aulan maalattavan seinän vuoksi, aulan matto olohuoneessa ja kaikenlaista rojua siellä täällä. Mietin äsken, että musta ei varmaan olisi asumaan rempan keskellä :). Mutta voi pojat miten aula muuttui pelkästään tuon yhden seinän muutoksen myötä, aivan kuin se olisi entistä valoisampi, vaikka tapettikin oli niin vaalea! Seinä on kertaalleen maalattu, mutta mies kotiutui juuri ja ryhtyi jo maalaamaan toista kerrosta. Päätimme testauksen jälkeen maalata suoraan tapetin päälle ja se oli kyllä hyvä päätös! Aivan turhaa työtä olisi ollut tapetin poistaminen, sillä mitään kuprua tms. ei maalipinnan alle jää.

Nyt astianpesukoneen ja kuivausrummun tyhjennys, sitten sauna päälle ja saunan jälkeen maha pystyssä sohvalle – unta ei tarvitse varmaan tänään(kään) kauan odotella :). Lumisateen keskeltä – mukavaa tiistai-iltaa!