Näinä päivinä huomaa kyllä selvästi, kuinka valon määrä vähenee ja sen myötä päivä lyhenee. Täällä kotona ollessa siihen tulee kiinnitettyä erityisesti huomiota. Puolenpäivän tienoilla valoa on eniten, mutta aika pian sen jälkeen alkaa jo hieman hämärtyä. Puhuimme tuosta juuri äitini kanssa ja sanoin, että ihmettelen miksi ihmiset valittavat pimeydestä, vieläpä joka vuosi. Onhan tuo odotettavissa ja tiedossa jo hyvissä ajoin, millaista loka-marraskuussa on… Tuskin se kenellekään yllätyksenä tulee ;).

Taidan kuulua siihen vähemmistöön, joka todella nauttii kaikista Suomen vuodenajoista – jopa tästä synkkyydestä. Miten ihanaa vaihtelua vaihtuvat vuodenajat elämään tuovatkaan, olisihan se tylsää jos ympäri vuorokauden olisi valoisaa ja lämmintä, kuten kesällä! Ajattelen myös niin, että koska tähän ei voi itse vaikuttaa, on tästä vain paras löytää ne hyvät puolet, keskittyä niihin ja nauttia. Esim. miksi väkisin odottaa tunnelmavalojen ripustamista joulukuuhun, jos ne tuovat iloa jo nyt! Tämän pimeyden keskelle tarvitaan kaikki mahdolliset valopilkut. Kesällä ystäviä tapaa usein ulkona, erilaisissa tapahtumissa ja ihan sattumaltakin, mutta miksi ei nyt kutsuisi ystäviä kotiinsa – mikä arjen ilo ja piristys tuollainen tuokio onkaan!

Suorastaan rakastan sitä tunnetta, kun jo iltapäivällä hämärtää. Kolmen-neljän aikoihin voi sytytellä kotiin tunnelmavaloja ja nautiskella, koti näyttäytyy näin pimeänä vuodenaikana taas ihan erilaisena kuin valoisaan aikaan. Ihan erilainen tunnelma täyttää nurkat. Kiva olla kotona hämärässä ja puuhastella höyryävän kupposen kera, kyllä siitä valostakin ehtii taas nauttia! Pidetään vaikka mielessä, että jo tammikuun puolivälin tienoilla päivän pitenemisen huomaa selvästi. Ilman muuta odotan lunta aivan valtavasti, mutta en anna lumettomuuden kuitenkaan pilata näitä fiilistelyhetkiä. Eipä siis muuta kuin hedelmiä napaan ja nauttimaan!

Näin kauniin taulun marraskuun aurinko piirsi seinäämme toissapäivänä! Tätä ei voi kokea kesällä, koska tuolloin aurinko paistaa niin korkealta ettei saavuta olohuonettamme. Siinäpäs ihana kolmikko: tähti, Soihtu ja amarylliksen alku. Ensimmäisen amarylliksen tänä vuonna mulle ehti ostaa äiti, sen avautumista odotellessa…

P.S. Kiitokset kommenteistanne eiliseen Neulehaalari ja pienen pienet tossut -postaukseeni! Niin mukavaa ja mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia. Vastailen kommentteihinne kun voin paremmin – eilen iski valtava päänsärky, joka ei vieläkään ole täysin ohitse. Jatkan siis kamppailua sitä vastaan ja palaan linjoille myöhemmin. Vielä ehtii muuten osallistua arvontaan – osallistumisaikaa on aina klo 18 saakka!