/

>

Moi sunnuntaista ♥
Eli siihen olohuoneen kulmaan, joka näyttää joulukuusen poistuttua yllättäen liian tyhjältä…
Siis tämä näin:

Liian paljon tyhjää tilaa ympärillä, takkaankin on matkaa lähes kolme metriä…

Siis älkää käsittäkö väärin! Ei tämä suinkaan mikään negatiivinen ongelma ole! Sehän on vaan kivaa ku on tilaa miettiä mitä mihinkin :). Ollaankin siks pikkuhiljaa osteltu kaikkea oikeasti tarpeellista ettei vaan tuu innostuksissaan hankittua liikaa huonekaluja/tavaraa.


Muutaman joulukuisen päivän meillä oli divaani tässä kulmassa (sillon ku koitin joulukuusta ikkunanurkkaukseen) ja se passas siihen oikeen hyvin! Et joskus voidaan pitää divaania tässäkin!

Kissat otti sillon heti selkänojasta lempparitähystyspaikan!
Oon oikeestaan syksystä saakka miettiny et ois kiva saada joku ihana lattiavalaisin. Meillä ku on vaan toi yks, joka oli miehelläni jo ku tavattiin. Ihan kiva, mut se vaan näyttää niin pikkuruiselta meidän kodissa :).
Yhteen aikaan harkitsin meille Sculpturea:

Hinnan lisäksi mietitytti se, kuinka usein saisin nostaa sen pystyyn ku kissat ois ohi juostessaan sen kaataneet… Tuohan on siis älyttömän kevyt, painaa varmaan gramman. Kaunis toki. Mut ei ehkä sen jälkeen ku harmaat raitapuvut ois puskenu tuota jalkaa = valaisimen jalan harmaa karvapeite.

No sitten mä innostuin tästä Lundian Soihtu-valaisimesta ja innostus on jatkunu aina tähän päivään saakka! Valkoinen meille, kiitos ♥ (vai musta??)

 Tässä olohuoneessa se on:

Kuvat Google kuvahaku.

Jos sen siirtäis tosta kuvasta tähän kuvaan?
Mitäs sanotte, sopisko meille?
Aika kivasti tois valoa sekä olohuoneeseen että ruokailutilaan!

Miestä on täytyny hiukan pehmittää tähän hankintaan. Miehet ei aina ymmärrä hyvän päälle, ainakaan jos se hyvä maksaa yli satkun eikä tuu autotalliin. Tai autoon.

 Minä: ”Niin mitä mieltä sä oot siitä Soihtu-valaisimesta tohon..?”
Mies: *Jotain muminaa*
Minä: ”Se ois niiiiin ihana! Eikä meillä oikeen oo lattiavalaisimia.”
Mies: ”Ni paljo se makso? Jotain 300?”
Minä mielessäni: ”Jes!!! Mä olinki kertonu sen hinnan jo aiemmin!!! En muistanukkaa!” 
Minä: ”Joo sitä luokkaa.”
Mies: ”MITÄH! Voi *piip piip*. Mä vaan heitin jotain lonkalta!”
Minä: *naurua*
Mies: *jupisee jotain vain puolitosissaan*
Minä mielessäni: ”Asia selvä. Meille tulee Soihtu.”

Soihtu aiheuttaa sen, et otan tv-tasolta ton mustan valaisimen pois, luonnollisesti. (Muutenkin tasolle tulossa muutoksia, joista kerron myöhemmin.)

Sen lisäks lattialla vois olla vaikka lampaantalja, valaisimen kaverina…
Ja tauluhyllyt, joita mulla on tällä hetkellä pari kpl! Oisko niille hyvä paikka tossa kulmassa myös? Vai tv-tason yläpuolella? Limittäin?
Valaisin ehkä valaisis tauluja kivasti.
Mitäs ootte mieltä näistä mun ideoista?

/

Eilen vietettiin miehen kanssa yhteistä vapaapäivää.
Niitä ei ihan joka viikolle osukaan ku toinen tekee vuorotyötä, joten sillon ku niitä on, pitäis niistä ottaa kaikki ilo irti :).

Aamupäiväisen talvipakkasissa reippailun jälkeen oli kiva nauttia kaikessa rauhassa lämmintä juomaa.

Joulupukki oli laittanut jouluiseen jättiherkkukoriimme mm. kaakaopussin, O´boyn Daim-kaakaota :P

Se maistui niin hyvältä näistä mun lempparikupeista <3. Joululta oli jäänyt karkkikeppejä, jotka toi kuumassa sulatessaan kivaa lisämakua kaakaoon.

Päälle kaunistamaan nokare kermavaahtoa, nokare on aika suhteellinen käsite ;) (Oli siellä itse sitä kaakaotakin juu)

Ja pisteenä iin päälle vielä ripaus mustia nonparilleja!

Ihana kaakaohetki <3

Tämä toistetaan! Pian! :)

Ps. Kerron teille piakkoin suunnitelmistani olohuoneemme suhteen, kiitos vaivannäöstänne edelliseen postaukseen liittyen!

Toinen asia: miten olette menetelleet kun kuvatila Bloggerissa on loppunut?
Ottaneet uuden käyttäjätilin vai tehneet maksusopimuksen uudesta tilasta (esim. n. 5eur/vuosi)? Asia on mulle nyt ajankohtainen!

/

>

Meillä kuusi lähti vasta loppiaisena, ennätys!
Pidettiin sitä näinkin kauan nuoremman kissan vuoksi, hän nukkui lähes kaikki unensa kuusen juurella, kuten täällä blogissakin on muutamaan otteeseen näkynyt :). Kuusella ja sen koristeilla oli myös niin mukava leikkiä eikä se edes kaatunut kertaakaan! Eikä leikkimisestä aiheutunut mitään muutakaan vahinkoa.
Entisessä kodissa nuoremman kisun lempipaikka oli kiipeilyteline. Sen päällä neiti nukkui suurimman osan unistaan. Niinpä ajattelin siirtää kiipeilytelineen kodinhoitohuoneesta kuusen viereen, josko siinä ois vielä jotain taikaa…
Seurasin tilannetta sohvalta:

Ja pian kiipeilyteline alkoi kiinnostamaan…

Kumpikohan kisu on se adhd? Toinen lähes samassa asennossa koko ajan ja toinen häärää minkä ehtii ;)

Hetken leikkivät, sit toista alko jo hirvittään toisen ylitsepursuava energia ja hipsi makkariin turvaan & nokosille!


Minä jatkoin sit leikkiä villimmän kans, tallensin villikohtauksesta kuvasarjan.

”Tästä se lähtee!”

Pikkusen kädellä rapinaa ja villi oli valmis!
Putki, alataso, keskitaso…
… ja kurkkaus!
Syöksy putkeen, törmäys kameraan, pää pyörällä, huimaa…

Ja sitten huilataan: (on vähän raavittu telinettä juu ;))

On niin mukava tämä kiipeilyteline. Kuusen puuttumista ei enää kunnolla ees huomaa!

Harmi vaan ettei tää kiipeilyteline oo yhtä kaunis ku joulukuusi :/.