Taas se hetki päivästä, kun pimeys alkaa viedä voiton valosta. Sytyttelin juuri äsken ikkunatähtiin valot ja napsaisin joulumusiikin soimaan. Ikkunatähdet, kuten kaikki muutkin kotimme ikkunoihin ripustettavat tunnelmavalot, syttyvät meillä valokatkaisimesta – en ehkä aiempina vuosina ole osannut tätä ominaisuutta yhtä paljon arvostaa kuin nyt vielä jonkin verran liikuntarajoitteisena. Niin helppoa ja vaivatonta ilman kyykistelyjä tai kurkotteluja.
Meillä näyttää nyt tältä, kuten näissä lauantai-iltana napsimissani valokuvissa:

012

cats

Näyttää aika jouluiselta näin kuviin rajattuna, mutta ei ihan yhtä jouluiselta täällä paikan päällä. Toki nyt jo saisi näyttääkin – jo tällä viikolla koittaa päivä, josta on enää kuukausi jouluaattoon!

Ikkunoista näkyy pilkahdus ihanan tummansinistä taivasta, joka niin olennaisesti kuuluu tähän vuodenaikaan: (puuttuu enää se valkoinen maa…)

003

013

Mietiskelin tuossa hetki sitten, millä muilla jouluisilla yksityiskohdilla voisin kotiamme tänä jouluna koristella. Joulukuusi otetaan aina esiin viimeisenä, se on joulukodin kruunu. Seuraavat jouluaskeleet taitavat olla kaksi valkoista kranssiani sekä isot hopeiset joulupallot, jotka ovat perinteisesti koristaneet ruokailutilaamme. Näiden aika voisi olla vaikka ensi sunnuntaina – viimeisen joulunodotuskuukauden alkamisen kunniaksi!

cats

Mukavaa maanantai-iltaa!

 

 

Voi valtava mikä myrsky meidän pientä Suomen maata riepottelee! Yöllä ei tullut nukkumisesta juuri mitään, pelkäsin koko ajan että puu kaatuu talon päälle tai konesaumakatto saa kyytiä… Mitään vahinkoa ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole tapahtunut, yksi puu kaatui naapuritontilla autotallimme takana, mutta poispäin autotallistamme. Onko Eino-myrsky tehnyt tuhojaan teilläpäin?

Päädyin laittamaan eilisessä postauksessa näkyneen valoköynnöksen makuuhuoneeseen tunnelmavaloa tuomaan, joulunpunainen tyynykin on jo päässyt esiin:

027

045

Aivan niin kivalta ei kyllä kuvissa näytä kuin livenä, harmi. Oli niin mukava aamulla laittaa köynnökseen valot ja alkaa sen kivassa valaistuksessa katsomaan telkkaria.

035

Pallovalojakin mietin jossain vaiheessa tuohon sängyn päätyyn, mutta johtoa on turhan pitkästi: ne täytyisi laittaa kolmin kerroin eli ei oikein hyvä. Köynnös on reilun kahden metrin pituudessaan tuohon juuri sopiva. Mukava nyt iltaisin, kun makuuhuone ei ole aivan pimeänä.

Tätä varten täytyisi miehen kanssa vaihtaa nukkumapuolia, mutta eikö vain sopisikin aika loistavasti tuohon ikkunanurkkaukseen katosta roikkuva Leander-kehto? ;)

039

Pieni kisunen yritti olla ihan rauhassa ja ihan sängyn laidalla, jotta häntä ei siirrettäisi pois kuvien ottamisen ajaksi. Ikään kuin joskus olisin niin edes tehnyt… <3

051

Ai niin, tästä mun on pitänyt kysyä jo aiemminkin! Muistatteko Kysyttävää mieheltä -postaukseni? Löytyisikö vielä jotain kysyttävää..? Ajattelin nimittäin istuttaa miehen alas ja esittää kysymykset ensi viikon aikana!

Mukavaa sunnuntaipäivää – toivotaan myrskyn pikaista laantumista!

 

 

Nyt kun kodin pukeminen jouluasuun alkaa pikkuhiljaa olla ajankohtaista, palasin kuvakansioihini muistelemaan viime joulua: millaiselta kotonamme näytti tuolloin? Ilman kuvia en kyllä kovinkaan tarkkaan muistaisi, missä mikäkin jouluinen esine sijaitsi ja missä mitkäkin valot valaisivat… Itse tykkään lukea blogeista erilaisia muistelupostauksia, toivottavasti tekin! Lisäksi nyt kun blogini äärelle on löytänyt uusiakin lukijoita, niin ehkä tällainen on ihan paikallaankin? Poimin kuviin paljon myös sellaisia otoksia, jotka eivät ole blogissani vielä näkyneet. Tekstin joukossa on myös linkkejä viimevuotisiin joulupostauksiin, jos joku haluaa käydä kurkkimassa; linkit näkyvät vaaleanharmaina.

Lumihiutalekoristeita ostin jonain vuonna Stockmannilta, aivan ihania ja niitä voisi olla lisääkin! Sohvapöydällä kokoelma lempparijoulupallojani: kirkkaita, helmiäisvalkoisia, mustia ja pari värikästä lasipalloa, jotka olen vuosia sitten saanut edesmenneeltä kummisedältäni (valitettavasti vain kaksi säilynyt ehjänä, niitä oli alunperin muistaakseni neljä):

Kuvakansiot3

Äidin paperinarusta minulle tekemän kranssin taidan ripustaa taas ruokailutilan oveen, kahvasta roikkumaan – siinä se näyttää niin kivalta ja näkyy moneen suuntaan! Kuusenjalan aion tänäkin vuonna peittää lampaantaljoilla, se on paitsi kivan näköinen, tulee siitä myös kissoille kiva lekottelupaikka. Siellä patsastelivat ahkerasti viime joulunakin ja toki aina tasaisin väliajoin täytyy hieman maistella neulasiakin, muovisia sellaisia…

Ensimmäisen amarylliksen kotiutumista odotan innolla, se tapahtuu viime vuoden tapaan jo tässä kuussa! Herkullisia fudge-paloja täytyy tehdä kyllä tänäkin vuonna, nam! Tämänvuotisten joulukorttien suhteen puolestaan vielä emmin: teenkö tänäkin vuonna itse vai lähetänkö valmisversiot, ehkä kallistun tällä kertaa jälkimmäisiin… Tai jos pari tekisi itse, ihan vain sen fiiliksen vuoksi?

Kuvakansiot11

Tänään täytyykin kaivaa esiin tuo mm. kattauksissa käyttämäni valoköynnös, joka näyttää tosi kivalta myös tuolla tavoin verhotangosta roikkuen. Valkoiset unelman pehmeät tossut jalassa äidin tekemään palmikkotyynyyn nojaaminen olisi huomattavasti mieluisampaa, jos ikkunasta näkyisi kauniin valkoinen, luminen talvimaisema. Ei auta kuin odotella ja toivoa parasta…

Kuvakansiot1

Joulunpunainen sydän on perinteisesti koristanut makuuhuoneemme ikkunaa – ehkä myös tänä jouluna! Takan ääreen loihtimassani tunnelmanurkkauksessa viettivät viime vuonna eniten aikaa kissat… Joulua edeltävinä paukkupakkaspäivinä maistui piparmintulla höystetty höyryävän herkullinen ja suklainen mocha-kahvi.

Kuvakansiot12

Viime jouluna olohuoneemme oli aika tähtipainotteinen – tuskin luvassa suurta muutosta tänäkään vuonna. Valotähdet ovat niin yksinkertaisen kauniita ja niitä meiltä löytyykin kolme ikkunaversiota sekä pari pöytäversiota. Viime jouluna ripustin ensimmäisen ikkunatähden ruokailutilaamme lapsuuden joulumuistot mielessäni jo marraskuun alussa!

Kuvakansiot2

Tämän kuvatulvan myötä toivottelen kaikille ihanaa ja lämpöistä Isänpäivää!