Olen aiemmin jo maininnutkin, että meillä mies ei juurikaan puutu kodin sisustamiseen. Tämä roolijako muotoutui kuin itsestään jo rakennusvuoden aikana ja on jatkunut niistä ajoista lähtien. Meillä on aika samanlainen maku näiden asioiden suhteen eikä kodistamme löydy mitään, mistä hän ei pitäisi. Hänen mielestään voin hankkia kotiimme lähes mitä tahansa, mutta silti aina joka kerta kysyn hänen mielipidettään, ennen kuin hankinnan teen. Sisustushankinnat kotiimme teen lähes poikkeuksetta minä, jotain suurempaa kuten vaikkapa sohva tai jokin hinnakkaampi kodinkone, hankimme yhdessä. Mies ”sisustaa” mielellään autotalliaan ja onkin jo pariin otteeseen kysellyt, milloin teen hänen aarreaitastaan postauksen ;D.
Viime viikolla kotiin tullessani huomasin kuitenkin, että on meillä joku muukin sisustuksesta innostunut! En tiedä onko se tämä kevät vai mikä, mutta hänen taitavissa käsissään sohvatyynyt olivat saaneet uuden järjestyksen ja täytyy sanoa, että aika hyvä, aika hyvä. Valkoisen huoneen väripilkut uuteen uskoon!
Ei mitään säntillistä eikä sitä mielestäni turhan tylsää symmetriaa, vaan jotain uutta ja innovatiivista! Mähän veikkasin silloin viime syksynä, kun oli puhe tämän vuoden sisustustrendeistä, että ajatus Imperfect is the new perfect tulee nostattamaan suosiotaan ja sitähän tässä on selvästi toteutettu eikö totta!
Tiedän jopa kumpi raitahaalarikaiffarini asialla on ollut; tällainen häärääminen (ja sohvatyynyjen alle kaivautuminen) kuuluu 10-vuotiaan miumaun harrastuksiin :). Tempausten jälkeen asiaan kuuluu myös viaton silmät suurella -katse: Siis minen oo tehny mitään, en varmana, älä ees kato tänne päin! Ja ovelle vastaan tallustellaan muka niiiiin unisen näköisenä, vaikka tyyliin tuntia aiemmin on sohvatyynyt lennelleet… Energistä uutta viikkoa!
