Kuvia talviloman ajalta; ennen matkaa ja matkan jälkeen. Viimeisen lomapäivän ilta käsillä, voi kunpa loma voisi vielä jatkua…
Tuossa viimeisessä kuvassa kynnessäni muuten se Diorin uutuussävy Tutu, jota kävin liikkeessä testaamassa – ja sinne hyllylle se sitten lopulta jäi. Peittävyys oli ihan ok, mutta sävy olikin niin lähellä Butter Londonin Teddy girl -sävyäni, että olisi ollut aika turha hankkia tätä siihen rinnalle. Italiasta ostin kuitenkin pari täydennystä kynsilakkakokoelmaani, niistä lisää joku toinen päivä. Nyt mietin tämän viimeisen lomailtani ohjelmaa, joka taitaa pitkälti sujua tekemättä ei mitään tai no ehkä pientä Emmerdale-maratonia voisi harkita… Sunnuntai-illan jatkoja!

 

Eilisistä kovaa pohdintaa aiheuttavista mattomietinnöistä hieman kevyempiin (ja mielestäni huomattavasti helpompiin :)) verhoasioihin, sillä sain kuukausi sitten lukijalta ihanan blogipalautteen ja sen myötä myös pienen postaustoivomuksen:

Ostimme mieheni kanssa uuden rivitaloasunnon ja remontoimme sitä parhaillaan. Samalla mietin tulevan kodin sisustusta ja verhot tuottavat suunnatonta päänvaivaa. Vähemmän on mielestäni enemmän, mutta verhojen kohdalla lyö päässä tyhjää ;). Yritin etsiä blogistasi verhoihin liittyvää postausta, mutta en sitä löytänyt. Toivoisinkin sinulta kirjoitusta aiheesta verhot. Ties vaikka minäkin saisin (taas) jonkin kivan idean. 

Koska tällä asialla ei ollut lukijalle mikään suunnaton kiire, toteutan postauksen vasta nyt, koska tuli sopiva väli :)

Omia lempiverhomallejani ovat (vale)laskosverhot, pitkät sivuverhot sekä paneeliverhot. Mahdollisimman yksinkertaista ilman sen kummempia koristuksia. En mielelläni vaihtele verhoja kovin usein enkä myöskään halua säilöä mitään valtaisaa verhovalikoimaa. Ihanne olisikin, jos kaapeista ei löytyisi yhtään verhoja ikkunassa roikkuvien lisäksi, mutta ihan siihen en ole päässyt :D. Kuitenkin erittäin lähelle tuota!
Tähän kotiin muuton jälkeen asuimme aika pitkäänkin ilman verhoja; oli kesä joten niitä ei niinkään kaivannut enkä halunnut hetken mielijohteesta ostaa/teettää joitain vain siksi, että on pakko äkkiä saada verhot. Pohdintojen jälkeen päädyin teettämään keittiöön valelaskosverhot valkoisesta pellavajäljitelmäkankaasta, ihanan laadukas ja napakka kangas, aavistuksen pehmeämpi ja ehkä myös valkoisempi kuin perinteinen pellava:

Verhojen mukana tilasin valelaskosverhoille sopivan verhotangon, sillä muissa huoneissa käyttämäni verhotanko ei keittiöön soveltunut: tankojen päät olisivat ottaneet yhteen ikkunakulmauksessa. Tässä verhotangossa on yläreunassa tarranauha ja verhojen yläreunassa toinen eli pysyvät toisissaan tukevasti kiinni tarranauhan avulla. Verho on helppo ottaa irti ja viedä silloin tällöin ulos tuulettumaan, kaiken kaikkiaan oikein kätevä systeemi.

Viime kesänä ihastuin Ikeassa tähän raitakankaaseen, ajattelin sitä heti keittiöön. Teetin verhot ompelijalla ja kivat tuli! Sama tarranauha ommeltiin näidenkin verhojen yläreunaan. Nämä mustavalkoraitaiset verhot pimentävät keittiötä huomattavasti enemmän kuin valkoiset. Ensi kesäksi vaihdan nämä taas ikkunaan, sillä kesäisin koti tulvii valoa ihan riittämiin eli eivät silloin pimennä keittiötä liikaa. Näistä kahdesta verhosta jos täytyisi valita, niin vaaka kallistuisi valkoisten puoleen. Tässä tullaan nyt seikkaan, jossa jopa niinkin räväkkä kuin mustavalkoinen ja mun lempikuvio raita aika ajoin kyllästyttävät :O

Tuo sama seikka on suurena syynä siihen, miksi valitsen valkoiset yksiväriset verhot mieluiten joka huoneeseen – ne ihastuttavat päivästä ja vuodesta toiseen, ilman kyllästymisiä. En hae verhoilla mitään katseenvangitsija-elementtiä, vaan omassa kodissani ne vain reunustavat ikkunoita (eivät saa kuitenkaan peittää!) pehmentäen näkymää. Verhot ovat siis kodin pehmentäjiä ja sen myötä luovat kodikkuutta. Mieluiten käytän räväkämpiä kankaita tyynynpäällisissä, jos ylipäätään tarpeen, sillä niitä on huomattavasti helpompi, nopeampi ja edullisempi vaihdella kuin verhoja.
Ruokailutilassa on tällä hetkellä kahdet verhot: sivuilla paksumpaa materiaalia olevat purjerengasverhot ja niiden vieressä ohuet voilee-kankaiset verhot. Jälkimmäiset ovat kulkeneet mukanani jo ties kuinka pitkään. Muistaakseni teetin ne yhteen asuntooni Pirkanmaalla: upea luhtitalon toisen kerroksen asunto, korkeat ikkunat järvelle! Siinä asunnossa taisinkin korkeisiin ikkunoihin ihastua :)

Vajaa kaksi vuotta sitten tilasin Jotexilta mielestäni niin ihanat mustavalkoraitaiset sivuverhot – nyt olen niihin totaalisen kyllästynyt. Liian tummat ja liikaa kuviota :D, tästä virheestäni opin! Kyllä valkoiset on parhaat. Tai sitten ihan vaaleanharmaat. Sellaisia en tosin ole vielä kokeillut. Nämä mustavalkoiset verhot oli vielä viime talvena tässä makuuhuoneessamme, nyt ovat tietokonehuoneessa (joka on lähinnä miehen käytössä):

Kolmas verhomalli, johon olen kovin tykästynyt, on paneeliverho:

Näissäkin tuo valkoinen sävy vain on kaikkein paras meidän kotiin. Valo läpäisee verhot loistavasti, mutta on silti jotain peittämässä ikkunankarmeja. Valkoisissa paneeliverhoissa voi olla jotain kivaa simppeliä kuviota; näihin Ikean versioihin en ole onneksi kyllästynyt! Nämä ensimmäiset verhot hankin yli kolme vuotta sitten ja viime kesänä hankin vielä toiset samanlaiset: voin joskus laittaa toiset ruokailutilaan ja toiset olohuoneeseen. Voisi näyttää ihan kivalta tuollainen jatkumo, huoneet kun ovat ihan vierekkäin. Olohuoneen korkeisiin ikkunoihinkin nämä on nimittäin mahdollista kolmen metrin pituutensa vuoksi laittaa!

Oi kun tuli tuon viimeisen kuvan myötä ikävä auringonsäteitä, ihanan lämpimiä kesäiltoja… Ihanaa, että kohta on kevät! Leppoisaa lauantaita!

 

Eilisistä Svenskt Tennin elefanteista Finlaysonin elefantteihin:

Joskus jotain haluamaansa tuotetta saa oikein metsästää! Näin oli esimerkiksi tämän suloisen Elefantti-koristetyynynpäällisen kohdalla. Näin tyynynpäällisen kolmisen viikkoa sitten ensimmäisen kerran eräässä lehdessä ja tykästyin valtavasti. Kovinkaan monista eläinkuosisista tekstiileistä en pidä (vaikka ne nyt niin kovin pinnalla ovatkin :)), mutta tämä kuosi oli juuri makuuni! Sitä ei vain millään meinannut löytyä, soittelin Prismoista Minimaneihin ja ei missään… Finlaysonin nettikaupasta olin tämän jo tilaamassa 16 euron kappalehintaan, päälle olisi tullut vielä 7 euron toimituskulut ja se saikin hieman miettimään; tuntui että joutuisin maksamaan vähän turhasta. Laitoinkin sitten Finlaysonille tiedustelua, missä täälläpäin näitä oikein myydään ja sain pikaisen vastauksen: lähin myyntipiste oli sillä hetkellä Ylivieskan Kärkkäisellä. Vanhempani sattuivat siitä parin päivän päästä asioimaan maakunnassa, joten äitini nappasi samalla Elefantti-päällisen mukaansa – hintaa 10,90 €. Kiva säästö! Eikä tarvinut odottaa kevääseen, jolloin myyntipisteitä tulee lisää.

Aivan ihana! Ja jokaisen metsästysminuutin arvoinen :D. Nyt myöskään pieni norsu ei tunne oloaan niin yksinäiseksi, kun on lajitovereita sohvallakin.

Jokos teiltä löytyy jonkinmoisia eläinkuoseja kotoa? Huomenna muuten luvassa niitä kattauskisan kuvia!