/

 

Ihanaa sunnuntaita blogimaailma! Sunnuntaita sulostuttamaan muutama tulppaanikuva.
Perjantaina kotona siivotessani laitoin ruokapöydän tabletit kaappiin ja jätin pöydän ihan tyhjäksi. Ensimmäistä kertaa näin. Aika paljaan näköinen, mutta jotenkin myös ihana näky tuollainen tyhjä pöytätila, puhdas ja raikas. Aalto-vaasi tulppaaneineen pääsee oikeuksiinsa, kun mikään ei kilpaile sen kanssa huomiosta.

Sekä Aalto-vaasi että tulppaanit on lahjoja: vaasi muutaman vuoden takainen synttärilahja, tulppaanit torstainen ystävänpäivälahja.
Ruokailutilan kattovalaisin on vielä samalla korkeudella kuin mitä se oli lähes vuosi sitten miehen sen asennettua. Emme ole kokeneet tarpeelliseksi sitä laskea (vaikka moni teistä sitä silloin ehdottikin :)). Tämä kuva on nyt rajautunut siten ettei johtoa näy, joten kokonaisuus saattaa näyttää aika hassulta. Todellisuudessa valaisimen yläpuolella on kuitenkin tilaa yli metrin verran ennen kattoa.
Rakennusaikainen sähkömiehemme kävi vuodenvaihteessa tekemässä muutamia kytkentöjä, jotta saimme takapihan uusia ulkovalaisimia käyttöön. Hän oli kauhuissaan, kun joutui ottamaan tuon kattovalaisimen alas päästäkseen rasialle, kunnes huomasi sen olevan muovia. Tuumasipa siihen sitten vielä, että onko teillä kaikki Ikeasta kun on näin valkoista… Miehet ja niiden omituiset ajatukset :D

Kuten jo mainitsin; ihana näky tuollainen tyhjä pöytätila, mutta miten tuossa rennosti ruokailee tai kahvittelee, kun ei ole tabletteja..? Riippuu toki pöydän materiaalista/pinnasta, mutta kun tuon meidän pöydän pinnalla astioita liikuttelee, tuntuu se jotenkin inhottavalta. Puupintainen pöytä olisi ihan eri; sehän vain kaunistuu naarmuista ja kolhuista! Mutta ei tämä meidän, heh! Muistan elävästi viime keväältä, miten petollinen kevätaurinko oli… Niin kauniisti kuin se aurinko sisään paistaakin, paljastaa se pölyn lisäksi myös armottomat naarmut siellä missä niitä sattuu olemaan. Tosin en ole lainkaan asiasta stressannut tai pöytää mitenkään sen erityisemmin varjellut; ruokapöytä on ruokapöytä, se on tehty käyttöä varten.
Olen saanutkin näiden blogivuosien aikana säännöllisesti kysymyksiä ruokapöytäämme koskien ja kertaan tässä samalla, että pöytä on teetetty mittatilaustyönä puusepällä. Pöytää on erittäin kätevä huoltaa: ajattelin, että sitten kun naarmut häiritsevät liikaa, vien pöydän puusepälle, joka hioo sen ja maalaa siihen uuden maalipinnan. Olen myöskin miettinyt, että seuraavaksi voisin kokeilla pöytään mattapintaista maalia ja sen myötä testata, onko mattapinta hieman naarmuystävällisempi. Kiiltävästä pinnasta naarmut kyllä erottuvat huomattavasti selvemmin kuin mattapintaisesta. Tykkään ruokapöydässämme värin lisäksi erityisesti sekä paksusta kannesta että paksuista jaloista.

Mitähän tässä miettii pieni kissani mun… ♥
Odottaa varmasti kevättä ja iloista linnunlaulua hänkin :)

Mukavaa sunnuntaita! Kiva kun kävit :)

/

 

Kotitoimistosta kun siirrytään hieman oikealle, on vastassa tämä aulan seinä:

Olin jo pidempään miettinyt, että haluan tuon tekstitarran pois, mutta tyhjänä seinä näyttää aika orvolta. Laitoin nyt alkuun tilalle tämän yhden taulun, joka nökötti kaapissa vailla sijoituspaikkaa. Taulu on vanha, en edes muista mistä olen sen alunperin saanut. Olen jopa miettinyt sen päälle maalaamista ja sitä kautta uudistamista. Oletteko te tällä tavoin tuunanneet valmistauluja? Ainakin Kodin Terrassa on ollut usein ihan muutamalla eurolla myynnissä tämäntapaisia puukehikkoisia tekstitauluja valkoisella pohjalla – niistä saisi edullisen pohjan, jos haluaa kokeilla jotain omaa taidetta :)

Soihtu siirtyi aulaan joulun alla, pois olohuoneesta joulukuusen tieltä. Ihan oikeuksiinsa valaisin ei tässä pääse, niinpä se kohta siirtyykin takaisin olohuoneeseen. Mielestäni tämä valaisin tarvitsee tilaa ympärilleen, silloin se on kauneimmillaan. Lattiavalaisimista puheenollen: mulla polttelee kovasti mielessä eräs aivan ihana lattiavalaisin (niiden muutaman pöytävalaisimen tavoin :P), en vain saa sitä mielestäni! Sen korkeus on 113 cm ja oi miten upea se on… Haaveiluni pyörivät mustan ja valkoisen vaihtoehdon välillä. Arvaako joku mikä valaisin on kyseessä?  

/

 

Nyt on aika esitellä teillekin tämän kotiprojektini tulos. Kyseessä on siis näiden aulan liukuovien takana oleva säilytysjärjestelmä ja näistä varsinkin keskimmäisen oven takana oleva tila: se aiheutti päänvaivaa kun en keksinyt, miten sen ratkaisisin eli mitä siellä tulisin säilyttämään. Tavoitteena oli kuitenkin hyödyntää tila mahdollisimman tehokkaasti. Tässä vielä kuvaa tästä sekavasta alkutilanteesta:

Lisää alkutilannekuvia löydät Kotiprojektin parissa -postauksestani. Suunnitelma lähti liikkeelle siitä, kun yhtenä iltana hoksasin, että minähän siirrän työpisteeni tuonne kaappiin! :D Tuo oli se ratkaiseva päätös, josta kaikki lähti kuin itsestään rullaamaan eteenpäin. Nimittäin aiemmin tilanne oli se, että kun tarvitsin tulostinta, jouduin siirtämään ensin miehen läppärin työpöydältä pois ja laittamaan tilalle sekä tulostimeen kiinni oman koneeni. (Huone on siis enemmän miehen käytössä kuin minun.) Tuo alkoi käydä aika rasittavaksi, tuntui ettei mulla ollut mitään omaa paikkaa täällä, vaan jouduin aina raivaamaan itselleni ja koneelleni tilaa. Miniläppäriäni käytän edelleen pitkin kotia, milloin missäkin: keittiönpöydän ääressä tai olohuoneessa, sitä on niin kätevä kuljettaa mukana. Mutta nyt on paikka myös toiselle koneelleni, joka on nykyään yhdistetty tulostimeen. Mies ei tarvitse juuri koskaan tulostinta kotona, joten tämä ratkaisu oli helppo:

Ylähyllyltä löytyy ns. toimistoon kuulumattomat joulukoristeet :D. Niitä on siellä hyvä säilyttää; tuo hylly on niin korkealla ettei siellä kannata pitää mitään usein tarvittavaa.

Toiseksi ylimmältä hyllyltä alkavat sitten kaikki toimistotarvikkeet: tärkeistä papereista erilaisiin toimistovälineisiin. Myöskin vasemmanpuolimmaisen liukuoven takaa löytyy paljon toimistotarvikkeita, joten on kiva että nämä toiminnot ovat nyt keskitetysti samassa paikassa.
Turhamaista puoltani ärsytti muovilaatikoiden läpi näkyvät sotkut, joten Ikean laatikot sai pienen tuunauksen: vuorasin laatikot ylijäämätapeteilla. Tosin tuo mustapilkullinen on jokin vanha lahjapussukka, jonka olin säilyttänyt ajatuksella tämä on niin kiva etten halua heittää tätä roskiin… Raidalliset vuoraukset ovat yhden makuuhuoneemme jämätapettipaloista, ylähyllyn laatikoiden vuoraukset puolestaan vessan tapetinjämistä :). Näin yleisilme pysyy siistinä, muistan kyllä ulkoa mitä on missäkin laatikossa.

Itse työskentelytason alapuolelta löytyy sitten tulostin. Laitoin sen kahden sinisen pahvilaatikon päälle – laatikoissa on erittäin harvoin tarvittavia papereita. Halusin kuitenkin hyödyntää tulostimen alle jäävän tilan, joten tein sen näin. Tulostimen viereisessä sinisessä laatikossa on puolestaan erilaisia tulostinpapereita. Laatikon päällä oleva harmaa kassi on vielä vailla varsinaista käyttöä, tällä hetkellä sieltä löytyy ulkoista kovalevyä yms. Sen vieressä oleva valkoinen kassi toimittaa paperiroskiksen virkaa: sinne laitamme myös kaiken yleisen paperinkeräykseen menevän kuten lehdet jne. Valkoisen paperiroskiksen takaa löytyy vielä samanmoinen vaaleanharmaa kassi, sekin toistaiseksi vielä tyhjillään.

Vaihdoin työtasolle näkyvät laatikot kaikki samanlaisiksi umpinaisiksi; alunperinhän tuossa kohdalla oli sekä umpinaisia että reiällisiä laatikoita. Jos ei halua siniharmaata seinää piiloon, voi muistilappuset, inspiroivat kuvat tai vaikka A4-kokoisen kalenterin ripustaa tuohon (yhteen ylimääräiseen) housuripustimeen :D. Ja taas pysyy yleisilme siistinä, kun taustaseinä ei ole kymmenien lippulappusten peitossa! Halusin myöskin tuon mustan laatikon pikkusälät piiloon, joten vuorasin laatikon keittiön verhoista ylijääneellä kankaalla (josta tehtiin viime kesänä keittiöpyyhe):

Tämän projektin parissa puuhaillessa tuli vastaan ensimmäistä kertaa tässä kodissa tilanne, kun huomasin kaipaavani pistorasiaa sellaiseen paikkaan, jossa sitä ei ole. Nimittäin tänne liukuovisyvennykseen! Eipä sitä rakentaessa hoksannut, että tänne rakentuu jonain päivänä tällainen kotitoimisto :). Enemmän näistä oman kodin sähkösuunnitteluasioista olen kirjoitellut Sähkösuunnittelua-postauksessani.
Heti liukuovisyvennyksen ulkopuolelta pistorasia kuitenkin löytyy, joten jatkojohto kehiin… Mies kävi yhtenä päivänä ostamassa valkoista peitelistaa, jolla saadaan jatkojohto kulkemaan huomaamattomasti lattialistan päällä tänne toimiston puolelle. Itse jatkojohdon pää on huomaamattomasti tulostimen takana lattialla piilossa. Siinä on paikat sopivasti juuri kolmelle: tietokoneelle, tulostimelle sekä pöytävalaisimelle.

Oikein loistavasti on tässä nyt kohta parisen viikkoa hurahtanut; käytännöllinen kuin mikä! Ja mikä parasta – liukuovi vain kiinni ja toimisto (mahdollisine sotkuineen) on poissa silmistä. Ja keittiö, jossa voi valmistaa herkullisen taukojuoman, on aivan selän takana!
Tämä muutos aiheutti kustannuksia ainoastaan jatkojohdon ja peitelistan verran eli ei montakaan euroa.

Mieskin on jo niin tottunut tähän näkyyn; yhtenä päivänä viime viikolla tuumasi töistä kotiuduttuaan minut tuossa tuolilla nähdessään jaa sä oot vielä konttorissa :D. Mikään superergonominen asento tuo ei ole, mutta koska siinä ei kukaan kahdeksan tuntia päivässä istukaan, ei se ole suuresti haitaksikaan. Ajattelin vielä pyytää miestä laskemaan tuota pöytätasoa muutaman sentin (se on vielä mahdollista ennen kuin maalämpöjärjestelmän jakotukit tulevat vastaan) ja tuolina on hyvä käyttää jotain muuta kuin tuota ihanuutta, jonka istumakorkeus on normituolia hieman matalampi.

DSW on ihan jotain muuta varten hankittu – meet my secretary:

Tai no, kun kyseessä on kissa, niin ehkä se sihteeri olen kuitenkin todellisuudessa minä :D

Tästä kivasta fiiliksestä, kun on saanut yhden projektin onnistuneesti päätökseen, nautiskelen vielä hetken. Sitten kohti seuraavaa projektia!
Ai niin! Tänään on viimeinen mahdollinen päivä osallistua kattauskisaan!