>
Ei oo ehkä kovin suuri salaisuus et tällä kisulaisella on aivan yhtä voimakas tahto ku mulla… Kyllä sitä piirrettä löytyy miehestä ja toisestakin kisusta, mut ne luovuttaa joskus, me ei, yleensä.
Mut ymmärtäähän sen ku tämmösestä unesta ylös revitään…
Sain oikeesti kuus kertaa kuskata kisun makkarin sängyltä olkkarin sohvalle, asettelin vielä kisun omaan vakiopaikkaansa sohvalle mut ei; pelasin sillä vain minuutin lisäaikaa ja niin kisu tassutteli takas makkariin. Vaikka komensin tiukasti EI, neiti loikkas sängylle kuuroine korvineen. Sillä kuudennella paluukerrallaan vielä juoksi sängyn laidalta toiselle mua karkuun ja siinä kisua jahdatessa repesin ihan täysin :D. Näin testasin onko mulla minkälainen valta häneen: ei juuri minkäänlainen…
Tässä taas itsepäisesti pyritään takaisin sängylle! Vaikka yöpöydän kautta jos ei muuten! (Huomaa päättäväinen katse!)
Tästä kuvasta taitaa jo käydä ilmi kumpi lopulta voitti tämän tahtojen taistelun:
(Ehdin sentään laittaa päiväpeiton paikoilleen.)
Petauksestakin tuli (pakon sanelemana) hiukan rennompi tällä kertaa…
Näin tuli meidän makkarista samalla hiukan kesäisempi: valkoisella värillä luonnollisesti :)
Mulla on hiukan sellasta symmetria-pakkomiellettä, josta kovaa kyytiä pyrin eroon. Joissain asioissa se symmetria on toki hyvä, mut joskus huono ku kaikkee pitää ostaa ainaki se kaks ;D.
Esim. tyynyjä sängyn päällä pitäis olla pareittain… No nytpä repäsin ja laitoin vain nämä kaks tyynyä ja kääk, ne on erilaisia! Tosin niitä yhdistää sävyt ;). Mut täytyy myöntää et tykkään lopputuloksesta, vaikka tyynyillä ei identtisiä pareja olekaan!
Pinkit orkideaoksatkin vaihtu valkoisiin, tosin tähän vois lisätä toisenkin oksan tai sit vaihtaa maljakko matalampaan…
Aurinkoista torstaita! 
