/

Heippa pitkästä aikaa! Onpa ollut ikävä tänne! Ehti muodostua jo pieni kynnyskin tähän hommaan tässä reilun kuukauden aikana. Tämä blogitaukoni tuli ihan suunnittelematta ja pienen pakon sanelemana. Arki meni meidän perheessämme kertaheitolla maaliskuun 13. päivä uusiksi; tuolloin lapset jäivät kotihoitoon. Aina kun olisi ollut aikaa blogille, ei ole ollut energiaa. Kun taas olisi ollut energiaa, ei ole ollut aikaa. Näin ollen blogia ei ole tullut päivitettyä ja se on harmittanut minua todella paljon, sillä olin jo puolen vuoden ajan onnistunut saamaan blogin ujutettua arkeeni!
Mies käy edelleen normaalisti töissä, mutta minun roolini on muuttunut huomattavasti. Nyt päiväni muodostuvat kotiäitiyden ja yrittäjyyden sekamelskasta. Yritän olla läsnä lapsille niin paljon kuin mahdollista, mutta välillä minun on tehtävä myös töitä, sillä päiväuniaika ei ole riittävästi. Loput työt teen sitten iltaisin, kun mies on kotona, mutta suurin panostus ja paino on viikonlopuilla, jolloin mies on vapaalla. Hän saa silloin ottaa päävastuun kodista ja lapsista, jotta minä voin keskittyä työhöni ja tehdä kaikki kyseisen viikon rästityöt alta pois. Monessa perheessä on ollut pakko järjestää asiat tänä kevättalvena uusiksi. Etätyöt ovat astuneet kuvioihin varmasti hyvinkin pitkäksi aikaa ja uskon, että ne myös osittain tulevat jäämään pysyväksi työmuodoksi – ainakin joissain työyhteisöissä. Etätöiden myötä monelle on saattanut tulla tutuksi myös VPN-yhteys eli virtuaalinen erillisverkko, joka onkin alunperin kehitetty juuri etätyön tekemiseen. Siitä on toki hyötyä muillekin kuin etätyötä tekeville, sillä VPN-yhteys parantaa yksityisyyden suojaa salaamalla nettiin yhdistetyn laitteen verkkoyhteyden. VPN-yhteyden avulla surffailet netissä ikään kuin omassa kanavassasi, johon hakkerit tms. eivät pääse käsiksi! VPN soveltuu siis monenlaiseen eri käyttötarkoitukseen. Alkuun yritin ihan liikaa hoitaa asioita päivisin lastenhoidon lomassa. Silmäni avautuivat viime viikolla. Mies lähti yhtenä iltana harrastamaan, minä laitoin lapset nukkumaan kahdeksalta ja jatkoin töitä vielä tunnin iltayhdeksään saakka. Heräsin sohvalta hieman kymmenen jälkeen; olin nukahtanut istuma-asennossa ja se on minulle jotain aivan superharvinaista! Olo oli niin väsynyt, kun siitä nousin, etten muista vastaavaa edes vauvavuosien aikana kokeneeni. Kuin ylitseni olisi vyörynyt jokin maantiejyrän kaltainen. Tuo päivä oli ikään kuin sellainen herätyspiste; loputtomiin en jaksaisi 15-tuntisia päiviä tämän kaiken pyörittämistä ilman sen kummempia taukoja tai vapaapäiviä. Joten nyt välttelen tuollaisia hulluja päiviä ja yritän pyhittää ainakin illat klo 20 lähtien ihan vain rentoutumiseen. Se on niin tärkeää ja oikeastaan päivän ainoa ”nollaushetki”. Olemme myöskin saaneet järjestettyä niin, että mies tekee nelipäiväistä työviikkoa ja käyttää kertyneitä, palkallisia vapaapäiviään tällä tavoin pois. Näihin viikkoihin on mahtunut onnekkaasti myös arkipyhiä (kuten pääsiäisen aikaan), jolloin jotkin viikot ovat olleet niiden ansiosta 4-päiväisiä. Melkoista sumplimista tämä kyllä on ja varmasti ihan joka perheessä! Mutta katsokaahan miten upea pionikimppu:
Se oli ostaessani oikein tumman pinkki kuten tästä Instagram-kuvastani näkee, mutta muuttaa muotoaan ja sävyään joka päivä! Nämä kuvat otin päiväuniaikaan ja nyt iltaan mennessä kimppu on taas hieman erisävyinen. Nyt se on ihanan haalean persikkainen! Ehkä pakko käydä hakemassa ylihuomenna uusi, jos niitä sattuisi vielä olemaan… Enkä kyllä kerro missä näitä myydään, että ette ehdi ennen minua :D Nyt hipsin tästä tuon kimpun viereen sohvalle rentoutumaan! Jotain ihanaa aivot narikkaan -hömppää iltapalan kera, niin eiköhän sitä ole sitten taas valmis yhteen uuteen hässäkkäpäivään. Miten teillä tämä uudenlainen arki sujuu vai onko arkesi ylipäätään muuttunut? ♥
/

Väriterapiaa keskelle viikkoa!

Nämä kukkaset ovat ilahduttaneet tällä viikolla suuresti ♥. Täytin maanantaina vuosia ja saimme synttärivieraita lahjojen ja kukkien kera. Sain 30 ruusua (keltaisia, vaaleanpunaisia ja pinkkejä) sekä 10 valkoista tulppaania. Aika hulppeaa, kun en edes pyöreitä täyttänyt! Eli ei tullut vielä 40 täyteen, vaikka kukkien määrästä voisi niin päätelläkin…

Kirsikanoksat päättivät kukintansa sopivasti viikonloppuna ja heti sain maanantaina tilalle sylillisen uusia kukkia! Sekoitin ruusuja keskenään ja sain kaksi kaksiväristä kimppua:

Viime viikko meni yhdessä silmänräpäyksessä enkä suunnitelmistani huolimatta ehtinyt yhtenäkään iltana tänne raapustelemaan. Postausluonnoksissa olisi vaikka ja mitä aihetta odottelemassa, mutta pikkuhiljaa… Onhan tässä jo hyvä määrä postauksia tälle vuodelle: 18, kun ottaa huomioon, että koko viime vuonna postauksia kertyi vaivaiset 30! Tällainen pari postausta viikossa tuntuu olevan minulle tällä hetkellä hyvä tahti ja huomaan, että nykyään se on blogeissa aika yleinenkin määrä. Oi niitä aikoja, kun tuli kirjoitettua joka päivä…

Aulasta on tulossa lupaamaani postausta ja lapsista on toivottu juttua – oliko lapsiin liittyen jotain erityistä aihetta mielessä?

Kävimme tänään pitkästä aikaa perhekerhossa, kun esikoisellakin oli päiväkodista vapaapäivä. Hän heräsi niin aikaisin aamulla, että kävi lepohetkelle samaan aikaan kuin kuopus meni päikkäreille. Ihmeen vähillä vastalauseilla hyväksyi lepohetken, taisi väsy tuntua hänelläkin ♥.

Mukavaa keskiviikkoa!

/

Vaaleanpunaiset sävyt löysivät viikolla kotiimme kuin vahingossa! Keskiviikon kauppareissulla kuopuksen kanssa löysin ihanan vaaleanpunertavia tulppaaneja ja eilen upeita kirsikanoksia! Suunnittelin alunperin laittavani ne samaan maljakkoon, mutta loppujen lopuksi tykkäänkin näistä enemmän nyt erillisinä kimppuina. Täytyy kuvata vielä ne tulppaanitkin, niissä on niin kiva sävy. Kylläpä nämä toivat kotiin ihanaa piristystä ja hieman jo sellaista keväisempää fiilistä!

Tämä viikko on ollut säiden puolesta melkoisen upea: auringonpaistetta ja pakkasta. Upean talvilomaviikon saivat täällä nekin talvilomalaiset, jotka eivät Lappiin sitä lähteneet viettämään! Takkaa on tällä viikolla lämmitetty päivittäin ja nautittu valoisammista aamuista. Olen tosin huomannut, että illat saisivat olla pimeitä vuoden ympäri; en kaipaa päivänvaloa ilta-aikaan. Iltaan kuuluu se hämärässä tunnelmassa keittiössä häärääminen ja sohvalla rentoutuminen. Öistä puhumattakaan!

Tässäpäs nämä ruokailutilamme vaaleanpunaiset sävyt:

Yleensä blogikuvissa suosin less is more -tekniikkaa (niistä alkuvuosien kuvapläjäyksistä poiketen), sillä itse tykkään enemmän siitä, että joka kuvassa on hieman jotain uutta annettavaa. Nyt ehkä tuon kimpun ansiosta lähti vähän lapasesta… En kuitenkaan yleensä koe mielekkääksi sitä, että kuvakulmaa on liikutettu kymmenen senttiä oikealle, mutta muuten kuva on täysin sama kuin seitsemän edellistä. Mitähän mieltä te lukijat tästä olette?

Helmikuussa meillä on ollut monenlaista juhlaa. Ensin oli kummityttömme ristiäiset – tuo isäänsä tullut unikeko muuten nukkui kuin tukki koko toimituksen ajan sylissäni eikä tiennyt mitään, kun päätä kasteltiin kolme kertaa! Seuraavaksi oli vuorossa isäni syntymäpäivät ja tänään juhlistamme isäni eläköitymistä! Menemme porukalla syömään; vanhempani ja sekä minun että veljeni perhe. Olen sitä mieltä, että elämässä pitää juhlistaa kaikenlaisia pieniäkin tapahtumia, näistä isommista puhumattakaan, ja jos niitä ei ole, sitten niitä vaikka keksitään!

Luksusta tähän talveen on tuonut sellainen seikka, että päätimme pitää miehen talviloman hieman eri tavalla. Näin koemme saavamme siitä suurimman hyödyn juuri meidän arkeemme! Hän nimittäin pitää lomansa yksi päivä/viikko -systeemillä ja onpas ollut mukavaa tämä ihan koko perheen kannalta! Mitään pitempää reissua kun meillä ei suunnitelmissa ollut, tuo tällainen talviloma miehellekin kuulemma enemmän iloa kuin yhdellä kertaa käytetty. Nyt hän saa tehdä viisi viikkoa nelipäiväistä työviikkoa eli iloa riittää huomattavasti pitemmäksi aikaa! Jokin pieni lomareissu tehdään kyllä vielä maaliskuun aikana ihan jo esikoisen mieliksi ♥. Toki kuopuskin saa siellä elämyksiä, mutta hän ei osaa vielä samalla tavalla odottaa vaihtelua arkeen kuin viisivuotiaamme.

Toivottavasti nämä kuvat tuovat teille yhtä paljon iloa, kuin minä olen tuosta noin seitsemän euron kimpusta saanut! Tunnelmallista karkauspäivää! ♥